Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni suuttui kun "vein" hänen unelmansa ja pääsin lääkikseen
31.07.2014 |
Ystäväni on yläasteelta lähtien halunnut lääkäriksi. Mitään tämän unelmansa eteen ei ole kuitenkaan tehnyt, kerran haki muttei lukenut, valmistui sairaanhoitajaksi. Nykyään sanoo että on liian laiska lukemaan.
Itselläni oli lukion jälkeen ongelmia alan valinnassa. Haahuilin muutaman vuoden ties missä kunnes lopulta sain ajatuksen: lääkäri, se minä haluan olla! Siispä aloitin tyhjästä opiskelemaan fysiikkaa, kemiaa ja bilsaa. Voin sanoa, että tein todella paljon töitä. Nyt tänä keväänä toisella hakukerralla ovet aukenivat.
Nyt ystäväni ei kestä ajatusta että minusta tulee lääkäri. En ole mitenkään rehvastellut sisäänpääsystä. Paremminkin olen tsempannut ja sanonut että jos minä pääsen niin hänkin pääsee. Olen luvannut auttaa häntä opiskelussa ja luvannut antaa hänelle ilmaiseksi monen sadan euron valmennusmateriaalit ja lukiokirjat.
Miten tähän pitäisi nyt suhtautua? Mielestäni tuo on todella lapsellista käytöstä aikuiselta ihmiseltä, mutten siltikään haluaisi väliemme viilentyvän tämmöisen takia.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sä voi tehdä asialle mitään jos ystävän katkeruus myrkyttää välinne.
Lääkiksessä tutustut samanhenkiseen porukkaan kun opiskelu on siellä niin tiivistä, heivaa tämä hapan ja energiasyöppö vanha ystävät. Elämä on muutosta :)
Kateus on ihmisen tunteista voimakkaimpia...
Et voi asiaa auttaa. Olet jo nyt toiminut fiksusti: välttänyt liiallista asiasta elämöintiä, tarjonnut apua ja tsempannut häntäkin tekemään saman.
Mutta koeta ymmärtää myös häntä hiukan, vaikka hänen kiukuttelunsa onkin lapsellista. Hän toimii ammatissa, jossa on päivittäin lääkärien komenneltavana ja jossa toisaalta näkee sivusta koko ajan sen, miten vaativia ja mielenkiintoisia tehtäviä ja päätöksiä lääkärit saavat/joutuvat tekemään. Hänen olisi helpompi ottaa "evvk, ei haittaa, en mä ois halunnutkaan, mulla on itselläkin kiva ammatti" -ajattelutapa, JOS ei tosiaan joka työpäivä olisi itse ns. suorittavalla portaalla samalla alalla.
Voit sanoa hänelle joskus nätisti, että "en voi mitään sille, että sinua tämä minun opiskeluni harmittaa. Minusta olisi valtavan upeaa, jos sinäkin hakisit lääkikseen. Sinun päätösvallassasi on, rikkooko tämä minun opiskeluni meidän välit, mieti nyt, kannattaako pitkää ja hyvää ystävyyttä tuhota tällaisella." Vältä sanaa kateus, vaikka juuri siitähän tuossa kyse on.
Ystäväsi todennäköisesti ei ole uskaltanut tosissaan yrittää lääkikseen, koska pelkää, että vaikka hän tekisi kaikkensa, ei hän välttämättä sinne pääsisi, ja se voisi olla itsetunnolle liian kova kolaus. Alisuoriutuminen suojelee itsetuntoa!
Onnea hurjasti! Olet tehnyt työsi huolella ja se palkittiin! Vaikka kyseessä onkin ystäväsi, ei kaikkia voi miellyttää. Yhteen suuntaan kun kumarrat, toiseen pyllistät. Näin se vain elämässä menee. Anna ystäväsi sulatella asiaa, hän joko oppii olemaan onnellinen puolestasi tai sitten ei.
Viitonen lisää, että on kakkosen kanssa siinä samaa mieltä, että ei kannata liikaa tyrkyttää apua, kerta riittää. Toisaalta tuollainen "ei sen väliä, kyllä sä sairaanhoitajanakin teet tärkeää työtä" saattaa hänestä kuulostaa ylimieliseltä ja alaspäin katsomiselta, ikään kuin säälivältä taputukselta päälaelle.
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysy vaan hyvänä ystävänä ja arvosta myös sairaanhoitajia. Toivottavasti sairaanhoitaja on mielestäsi oikea ammatti. En ollut ihan varma kijroituksesi sävystä. Haave lääkärin ammatista nuorena tarkoittaa sitä, että on kiinnostunut lääketieteestä ja toisten auttamisesta. Aina se ei tarkoita sitä, että pitäisi olla lääkäri. Itsekin halusin kovasti nuorena lääkäriksi, mutta ei minusta lääkäriä tullut eikä edes sairaanhoitajaa. Edelleen olen lääketieteestä kuitenkin kiinnostunut.
Minulle kävi samalla tavalla, mutta tiedekunta oli toinen. Kaveri jäi enkä ole perään huudellut. Voin kuvitella, millaista kaveruus loppujen lopuksi olisi, kun ei voisi puhua oikein mitään työelämästä ja toista koko ajan harmittaisi.
Jututhan tietysti lähtevät kiertämään ja pian tuttavapiiri tietää, että sinulla on noussut päähän ja luulet itsestäsi vaikka mitä, mutta minkäs teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muutin ulkomaille saatuani koulutustani vastaavan työn täältä ja eräs kaveri on siitä pitäen ollut todella kylmän ja kateellisen oloinen. Hän itse on Suomessa töissä mutta ei elämäntilanteesa takia pysty itse lähtemään ulkomaille vaikka haluaisikin. Olisi itsekin halunnut muuttaa ulkomaille mutta taitaa olla liian piinaavaa katsoa sitten vierestä kun joku muu muuttaa.
Mitään ei ole unelman eteen tehnyt.
Onnea! Olet tehnyt rankasti töitä ja ansainnut menestyksen. Kaverision hölmö kun kadehtii sellaista mihin itse ei ole valmis panostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se vielä ole sanottu, että sinusta lääkäri tulee... Voihan olla, että opiskelu on sinulle liikaa ja jätät homman kesken?
Sinä et ole vastuussa ystäväsi unelmista. Olet jo tehnyt enemmän kuin sinulla olisi ollut mitään velvollisuutta. Jos hän ei kateellisena kestä menestystäsi, tuskin haluat ympäröidä itseäsi sellaisilla ihmisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohi aiheen, mutta kauan sinulla kesti fykebin saaminen haltuun? Ja aloititko aivan alusta kaikissa aineissa?
-lääkiksestä haaveileva
Eikö tämä ole vielä aika tuore asia? Eiköhän ystäväsi siitä yli pääse. On kovin inhimillistä, että nyt kirpaisee. Kuvittele tilanne omalle kohdallesi. Harva siinä osaa käyttäytyä kypsästi. Älä hylkää ystävääsi.
Toinen juttu mitä kannattaa miettiä on se, mitä lääkäriystäväni sanoi. Hän sanoi, että hoitsut usein pääsevät tekemään ne mukavimmat jutut (toki likaisimmat myös), koska heidän työnsä on ihmisläheisempää. He pääsevät enemmän tekemisiin potilaiden kanssa, saavat hoitaa ja koskettaa. Lääkärin työ on monesti enemmän diagnosointia ja joskus hän (siis ystäväni) tuntee itsensä reseptiautomaatiksi. Molemmissa töissä on omat hyvät puolensa. Itse en alalla ole.
Onneksi olkoon joka tapauksessa ja tsemppiä opintoihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea sisääpääsystä. Nyt se työ vasta alkaa.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 11:42"]
Ohi aiheen, mutta kauan sinulla kesti fykebin saaminen haltuun? Ja aloititko aivan alusta kaikissa aineissa?
-lääkiksestä haaveileva
[/quote]
Fysiikan ja biologian aloitin käytännössä alusta, enhän muistanut lukiokursseista juuri mitään vaikka pari kurssia niitä siellä luinkin. Kemiassa oli hieman enemmän pohjaa, mutta melko heikosti senkin alussa osasin.
Itselläni meni se 1,5 vuotta, pidin pari lomakuukautta tuon kahden vuoden aikana. Tärkeintä vaan on löytää itselle ominainen opiskelutyyli ja jaksaa mennä sinnikkäästi eteenpäin rentoutumista unohtamatta. Jotkut menevät valmennuskursseille mutta sanoisin että jos vaan suinkin itse pystyy asiat tajuamaan niin ei kannata haaskata rahojaan moisiin. Tosin jotkut valmennuskurssimateriaalit suosittelisin hankkimaan. Itse ostin parit käytetyt Älyvuodosta halvalla. Sieltä saa muutenkin hurjasti hyviä vinkkejä, apua ja vertaistukea. :)
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 11:59"][quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 11:42"]
Ohi aiheen, mutta kauan sinulla kesti fykebin saaminen haltuun? Ja aloititko aivan alusta kaikissa aineissa?
-lääkiksestä haaveileva
[/quote]
Fysiikan ja biologian aloitin käytännössä alusta, enhän muistanut lukiokursseista juuri mitään vaikka pari kurssia niitä siellä luinkin. Kemiassa oli hieman enemmän pohjaa, mutta melko heikosti senkin alussa osasin.
Itselläni meni se 1,5 vuotta, pidin pari lomakuukautta tuon kahden vuoden aikana. Tärkeintä vaan on löytää itselle ominainen opiskelutyyli ja jaksaa mennä sinnikkäästi eteenpäin rentoutumista unohtamatta. Jotkut menevät valmennuskursseille mutta sanoisin että jos vaan suinkin itse pystyy asiat tajuamaan niin ei kannata haaskata rahojaan moisiin. Tosin jotkut valmennuskurssimateriaalit suosittelisin hankkimaan. Itse ostin parit käytetyt Älyvuodosta halvalla. Sieltä saa muutenkin hurjasti hyviä vinkkejä, apua ja vertaistukea. :)
[/quote]
Kiitos vastauksesta! Vieläkö sulla olisi myynnissä vanhoja materiaaleja?
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 11:59"][quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 11:42"]
Ohi aiheen, mutta kauan sinulla kesti fykebin saaminen haltuun? Ja aloititko aivan alusta kaikissa aineissa?
-lääkiksestä haaveileva
[/quote]
Fysiikan ja biologian aloitin käytännössä alusta, enhän muistanut lukiokursseista juuri mitään vaikka pari kurssia niitä siellä luinkin. Kemiassa oli hieman enemmän pohjaa, mutta melko heikosti senkin alussa osasin.
Itselläni meni se 1,5 vuotta, pidin pari lomakuukautta tuon kahden vuoden aikana. Tärkeintä vaan on löytää itselle ominainen opiskelutyyli ja jaksaa mennä sinnikkäästi eteenpäin rentoutumista unohtamatta. Jotkut menevät valmennuskursseille mutta sanoisin että jos vaan suinkin itse pystyy asiat tajuamaan niin ei kannata haaskata rahojaan moisiin. Tosin jotkut valmennuskurssimateriaalit suosittelisin hankkimaan. Itse ostin parit käytetyt Älyvuodosta halvalla. Sieltä saa muutenkin hurjasti hyviä vinkkejä, apua ja vertaistukea. :)
[/quote]
Kiitos vastauksesta! Vieläkö sulla olisi myynnissä vanhoja materiaaleja?
[/quote]
Kun tuo kaveri ei hakemisesta tunnu innostuvan niin voisihan nuo myydä vois nurkista pyörimästä. Itseltäni löytyy Valmennuskeskuksen ja Huippuvalmennuksen matskut. Voin kirjotella niistä lisää jos kiinnostaa :)
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 12:22"][quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 11:59"][quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 11:42"]
Ohi aiheen, mutta kauan sinulla kesti fykebin saaminen haltuun? Ja aloititko aivan alusta kaikissa aineissa?
-lääkiksestä haaveileva
[/quote]
Fysiikan ja biologian aloitin käytännössä alusta, enhän muistanut lukiokursseista juuri mitään vaikka pari kurssia niitä siellä luinkin. Kemiassa oli hieman enemmän pohjaa, mutta melko heikosti senkin alussa osasin.
Itselläni meni se 1,5 vuotta, pidin pari lomakuukautta tuon kahden vuoden aikana. Tärkeintä vaan on löytää itselle ominainen opiskelutyyli ja jaksaa mennä sinnikkäästi eteenpäin rentoutumista unohtamatta. Jotkut menevät valmennuskursseille mutta sanoisin että jos vaan suinkin itse pystyy asiat tajuamaan niin ei kannata haaskata rahojaan moisiin. Tosin jotkut valmennuskurssimateriaalit suosittelisin hankkimaan. Itse ostin parit käytetyt Älyvuodosta halvalla. Sieltä saa muutenkin hurjasti hyviä vinkkejä, apua ja vertaistukea. :)
[/quote]
Kiitos vastauksesta! Vieläkö sulla olisi myynnissä vanhoja materiaaleja?
[/quote]
Kun tuo kaveri ei hakemisesta tunnu innostuvan niin voisihan nuo myydä vois nurkista pyörimästä. Itseltäni löytyy Valmennuskeskuksen ja Huippuvalmennuksen matskut. Voin kirjotella niistä lisää jos kiinnostaa :)
[/quote]
Joo kiinnostaa;) esim. Valmennuskeskuksen matskut voisin ostaa
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 12:34"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 12:22"][quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 11:59"][quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 11:42"]
Ohi aiheen, mutta kauan sinulla kesti fykebin saaminen haltuun? Ja aloititko aivan alusta kaikissa aineissa?
-lääkiksestä haaveileva
[/quote]
Fysiikan ja biologian aloitin käytännössä alusta, enhän muistanut lukiokursseista juuri mitään vaikka pari kurssia niitä siellä luinkin. Kemiassa oli hieman enemmän pohjaa, mutta melko heikosti senkin alussa osasin.
Itselläni meni se 1,5 vuotta, pidin pari lomakuukautta tuon kahden vuoden aikana. Tärkeintä vaan on löytää itselle ominainen opiskelutyyli ja jaksaa mennä sinnikkäästi eteenpäin rentoutumista unohtamatta. Jotkut menevät valmennuskursseille mutta sanoisin että jos vaan suinkin itse pystyy asiat tajuamaan niin ei kannata haaskata rahojaan moisiin. Tosin jotkut valmennuskurssimateriaalit suosittelisin hankkimaan. Itse ostin parit käytetyt Älyvuodosta halvalla. Sieltä saa muutenkin hurjasti hyviä vinkkejä, apua ja vertaistukea. :)
[/quote]
Kiitos vastauksesta! Vieläkö sulla olisi myynnissä vanhoja materiaaleja?
[/quote]
Kun tuo kaveri ei hakemisesta tunnu innostuvan niin voisihan nuo myydä vois nurkista pyörimästä. Itseltäni löytyy Valmennuskeskuksen ja Huippuvalmennuksen matskut. Voin kirjotella niistä lisää jos kiinnostaa :)
[/quote]
Joo kiinnostaa;) esim. Valmennuskeskuksen matskut voisin ostaa
[/quote]
Ok :) saisinko vaikka sähköpostisi niin voisin kirjotella enemmän? Vai miten?
Yritä ymmärtää ystävääsi. Häntä ahdistaa tuo asia kovasti, että hänestä ei tullutkaan lääkäriä vaikka halusi, ja sinusta tulee, vaikket vaikuttanut alusti asti sitä määrätietoisesti haluavan.
Totta kai ystäväsi käytös on lapsellista, mutta useimmat jos ei jopa kaikki käyttäytyvät joskus lapsellisesti, jos ahdistaa. Ei siitä tarvitse itse nokkiinsa ottaa, antaa toisen suuttua ja ajattelee itse vaan, että harmi että hän on nyt tyytymätön, mutta eiköhän tuo ohi mene.
Minusta muuten ei kannattaisi tarjota sille ystävälle apua lääkikseen pääsemisessä, ellei hän sitä itse pyydä ja selvästi halua itse vielä yrittää hakea lääkikseen. Muussa tapauksessa hössöttäminen siitä että hänkin pääsisi lääkikseen on pelkkää veitsen haavassa kääntämistä. Olisi parempi toimia niin päin että yrittää vahvistaa hänellä sitä, että sairaanhoitajanakin voi elää hyvän elämän ja tehdä arvokasta työtä, että ei se mitään, jos ei enää jaksakaan lähteä lääkäriksi lukemaan.