Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Vielä vain yksi lapsi pohdintaa..

Vierailija
25.08.2006 |

Rakas poikani on nyt 2,6 vuotias ja elämä on .. no sanotaanko helppoa!Ei vaippoja,tutteja,pulloja,imetystä,valvomisia,vaunuja jne jne.. vaikka meidän vauva-aika oli kyllä ihan helppoa ja ihanaa aikaa,ei siinä mitään. Mutta en kaipaa tähän mitään lisääkään,ja pojalla on taloyhtiö tulvillaan leikkikavereita,samanikäisiä ja vanhempia/nuorempia.



Ikä ei minulla ole este,joten mieli saattaa toki muuttua,mutta asiaa paljon pohdiskelleena luulen että tyydymme tähän yhteen ihanaan lapseen. On tosi helppo matkustella,vaikka ihan ex tempore,käydä sukulaisisa ja yövieraisilla. Rahaa on mukavasti ja pojalle voi ostaa hintaa katselematta sen mitä tarvitsee-vaikkakaan ei sisaruskaan toki este näille asioille ole eikä raha ole maailman tärkein asia (elämää helpottava kyllä: )



Se,minkä ole huomannu laajassa ystäväpiirissäni jossa lähes poikkeuksetta on se lähes pakollinen kaksi lasta pienellä ikäerolla: Ei se sisaruksen olemassaolo tee välttämättä lapsia sosiaalisimmiksi tai tavaroitaan helpommin lainaaviksi,ja myös väittämä " niistä on sitten leikkiseuraa toisilleen" (mikä on mielestäni ihan järkky osaasyy tehdä sisaruksia!)ei tosiaan pidä väistämättä paikkaansa.

Sisarusparvessa lapsi joutuu (tai saa,miten vain)aina taistelemaan huomiosta ja materiasta,voisiko sen ajatella niin että ainut lapsi saa sylin helpommalla ja siksi vähemmän takertuvainen,kun sille hellyydelle on aina aikaa äidillä tai isällä,ainakin meillä. Myös lelut mitä meillä on, ovat aina saatavilla,ja poika on erittäin antelias ja kiltti toisia lapsia kohtaan-hyvin harva esine on sellainen jota hän ei auliisti lainailisi tosin kuin ikätoverinsa.



Kamala asia jonka nimettömänä voin tänne kirjoittaa on se,etten myöskään halua tyttölaista ikinä.



Sitä vain ihmettelen,että miksi näihin " Miksi teillä on vain yksi lapsi" -gallupeihin vastailevat sankoin joukoin monen lapsen äidit jotka alleviivaavat sitä ihanuutta mikä heillä useamman kanssa on.. herättää jotenkin minun mielenkiintoni että miksi he avaavat tällaisen keskustelun joka ei heitä mitenkään voi koskettaa :)



Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
26.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Elämä on nykyään tosi kivaa. Tosin meillä railakkaan temperamenttinen tapaus ja siihen jatkuvaan vääntämiseen väsyn väillä. Toivoisin, että hänellä oli joku tasainen vaihde olemassa, mutta joko mennään täysillä aallonpohjassa tai taivaissa. Mutta on meillä sitten toisaalta taas aika meininki aina:)



Mutta asiaan. En ole tähän mennessä kaivannut toista. Minun ongelmani on se, että raskausaika hirvittää (voin tosi pahoin) enkä tykkää vauvoista. Ja kolmantena tunnustan, että en uskalla ottaa sitä riskiä, että se vauva olisi poika, kun minusta olisi ihana jos olisi kaksi tyttöä. Jos siis olisi kaksi lasta. En osaa kuvitella itseäni pojan äitinä. Kaikki poikien vaatteetkin ovat niin tylsiä ja miten ihmeessä poikien huone sisustetaan? Ja sitten pelottaa, ettei toinen lapsi olisikaan terve.



Joku kirjotteli prinsessaleikeistä, niin haluan kommentoida, että meidän vauhtimylly on tosi liikunnallinen ja tykkää tehdä hommia eli ei leiki juurikaan mitään hoivaleikkejä. Jos leikkii niin ne on vähän vauhdikkaita. Nukella on aina joku paikka rikki, milloin on jäänyt auton alle ja jalka irronnut yms.



Yhden kanssa on kätevä reissata. Nytkin suunnittelemme viikonloppuvisiittiä Wieniin. Yhdelle voi ostaa vaatteita yms. niin ,ettei tarvi paljon miettiä hintoja tai sitä, että tulee varmasti saman verran kaikille.



SIsarukset eivät välttämättä leiki toistensa kanssa, se on ihan selvä. Voi olla että aikuisena eivät ole toistensa kanssa missään tekemisissä. Leikkikaverin hankkiminen ei ole oikea syy tehdä lapsia. En osaa kuvitella itseäni sellaiseen tyypilliseen " lapsiperheen" muottiin. Matkaesitteistäkin aina väistelen kaikki hotellit, joita suositellaan lapsiperheille. Valitsemme ne jotka sopivat hääpareille:) Farmariautoa en halua. Mieheni sanoo niitä " lestadiolaisbusseiksi" ...



Ehkä ne valvomiset kestäisi, niin luulen. Mutta se jatkuva tasapuolisuuden vaaliminen voisi olla rasittavaa. Onko se? Ja sama juttu tuli mieleen, minkä tuolla jo joku kirjoitti niin jotenkin tuntuu ettei se monilapsisuus opeta sosiaaliseksi. Meidänkin ainokainen on todella antelias, aina jakamassa omastaan. Ikinä en ole nähnyt että olisi mustasukkainen omista tavaroistaan.



Tässä kaikenlaista sekavaa pohdintaa. Emme ole tehneet mitään päätöksiä.

Vierailija
2/11 |
26.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä myös yksi lapsi,toista ei vielä olla jaksettu edes ajatella mitenkään,mutta toivottavasti ikinä ei sellaista junttikärryä pihaan tule kuin farkku : )) Sitten kunnon tila-auto jos tilaa tosiaan niin paljon enemmän tarvitaan. Kaikista kamalin on Corollafarkku,Volvo v40 farkku on kans lähiömammojen peruskaara.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
26.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja hän on niin ihana, että mulla ei ole mitää halua saada lisää. Miksi ihmeessä, kun kaikki on nyt hyvin. Terve ihana lapsi ja sopivan kokoinen koti, ja rahat riittävät kivasti elämiseen. Tosin meillä on farmariauto :) (audi a4, onkohan juntia?) mahtuu mukavasti kun tarvitaan vielä rattaita. Täytyy se kyllä vaihtaa, kun ratas-aika on ohi, heh

Vierailija
4/11 |
26.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos vain keskittyisi siihen omaan elämäänsä ja antaisi muiden ajatella mitä lystää.

Vierailija
5/11 |
26.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitä en ymmärrä, miksi pitää välittää siitä mitä muut ajattelevat ja jotenkin puolustella sitä että meillä on yksi/kaksi/kolme/neljä lasta... Missäänhän ei ole mitään virallista lapsilukudirektiiviä (paitsi Kiinassa), eli ihmiset saavat ihan itse valita, (jos siis fysiologia sallii) sen montako lasta juuri heidän perheessä olisi hyvä olla.

Minä olin ihan tyytyväinen 8 vuotta yhden lapsen äitinä (ja ajattelinkin jo ettei enempää sitten tule), mutta yhtäkkiä elämä heitti kärrynpyörää ja perheeseen tulikin vielä kolme lisää. Yhden lapsen äitinä oli hyvä olla ja niin on neljänkin:-).

Minusta osoitta harkintakyvyn ja sivistyksen puutetta, jos rupeaa ääneen utelemaan naapurilta/ystäviltä/sukulaisilta heidän perheensä lukumäärään liittyivä asioita tai päivittelemään sitä miten ankeaa on kun teillä on vain yksi / peräti neljä lasta... Ap:lle lykkyä vaan perhe-elämään ja onnea matkaan, olipa teitä sitten matkalla mukana kolme tahi enemmän/vähemmän.

Vierailija
6/11 |
25.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muuten kyllä ymmärrän ap:n näkökannan, vaikka en samaa mieltä olekaan. Minulla siis nyt vain 1 lapsi ja toiveissa ainakin 2 lisää.



Tiedän tuon yhden lapsen helppouden, enkä siis puolesta enkä vastaan ala väitteleen. jokaisen oma asia kuin monta lasta haluaa!



Onkohan ap ajatellut ollenkaan vanhuutta. Se yksi lapsesi voi olla ties missä ja kukaan muu ei ole lähellä, käy kylässä jne.



Itse en ole aiemmin miettinyt asiaa vanhuuden kannalta, mutta tiedän kuinka vaikeaa apelle ja anopille, kun heidän ainoa poikansa asuu kaukana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
25.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jonkun mielestä taas alle nelilapsinen perhe ei ole mitään. Meitä on - onneksi - niin moneksi.



Meilläkään ei ole kuin yksi lapsi, eikä lisää - ainakaan suunnitellusti - tule. Toisin kuin ap:llä, minulla ikä alkaa olla ehkä se kaikkein merkittävin seikka. Kaikki riskit valitettavasti lisääntyvät iän myötä - ei pelkästään oma mukavuudenhalu.



Jaksaminen vähenee kun ikä lisääntyy, ja valvotut yöt ja vauva-ajan uudestaan aloittaminen tuntuisi äärimmäisen vaikealta ja vastenmieliseltä. Tyttäremme on ollut huono nukkuja koko nyt jo neljä ja puolivuotisen elämänsä ajan, joten univelkaa on kertynyt. Ei kiitos enää lisää!



Ollaan tyytyväisiä omiin elämiimme. Ne on just ne, mitä me kuitenkin elämme - yhden tai useamman lapsen kanssa.

Vierailija
8/11 |
25.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

aivan älyttömän helppoa. Tutit, tuttipullot, vaipat ja yöheräämiset ovat kauan sitten taakse jäänyttä elämää, uhmakin ainakin toistaiseksi, joten pelkkä ajatuskin saman rumban aloittamisesta alusta ahdistaa. Minullakin on kyllä vielä aikaa muuttaa mieltäni, kolmekymppiäkään ei ole vielä täynnä, mutta juuri nyt tuntuu tosi vaikealta kuvitella, että ehdoin tahdoin luopuisin tästä elämisen helppoudesta. Mieskään ei kaipaa lisää lapsia, eikä tyttömmekään ole ainakaan vielä vinkunut sisarusten perään. Asumme lapsirikkaalla okt-alueella, joten kavereita riittää yllinkyllin, ja noita monilapsisten perheiden tenavia katsellessani olen kyllä tullut siihen johtopäätökseen, että sosiaalisuutta oppii kyllä paljon paremmin perheen ulkopuolisten kavereiden kuin omien sisarusten kanssa. Kun ei kotona tarvitse jakaa huomiota ja leluja, niin omiin tavaroihin ei tarvitse suhtautua mustasukkaisesti kavereiden kanssa. Ja vaikka raha ei todellakaan ole tärkeintä, niin onhan se ihanaa, kun ei tarvitse elää köyhän lapsiperheen elämää...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
25.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

.. vielä tuosta tyttöasiasta,että ei se siis maailmanloppu tietystikään olisi,mutta sanotaan vaikka niin että olen mielummin pojan äiti: )Tykkään taivastella kaivinkoneita pojan kanssa ja leikkia autonkorjausta yms. ja tietty tytötkin leikkivät niin ja pojallani on nukke,mutta ajatus prinsessaleikeistä ahdistaa,olen kai itsekin aika poikamainen tyttö,työskentelen " miehisessä" työssä ja olen erittäin urheilullinen,meidän perheessä se on varmaan äiti joka heiluu sitten jääkiekkokaukalossa poitsun kanssa: )Mutta tottakai siis,jos tekisin toisen niin kumpikin olisi tervetullut toki!



Vielä asiasta,kun kerrankin on asiallinen keskustelu. Miksi yksilapsiset perheet joutuvat usein puolustelemaan valintaansa,kun taas useampilapsiset perheet ovat jossain ihmeellisessä asemassa arvostella yksilapsisuutta? " Koskas teille tulee toinen?" " Eikö olisi jo aika?" " Eikö se olis kiva teilläkin" .. blah. " Kyllä se XXX alkaa kaivata pikkusisarta jossain vaiheessa" ja niin edelleen loputtomiin! Kylläpä olisi kamalaa jos kärsisi vaikka lapsettomuudesta ja asia olisi kipeä!



Ajattelen myös paljon sairaita lapsia nähneenä sitä,että mikä onni ja rikkaus on saada terve lapsi, eikä siitä voisi ja saisi olla onnellinen haluamatta lisää.. Se joka kirjoitti jotain siitä että kun me vanhenemme ei meidän luona käy kuin tämä yksi lapsi kylässä.. hoh hoijaa,siinäpä olisikin mainio syy tehdä toinen: Kävisi enemmän kyläilijöitä sitten seniili-iässä :D ja monilapsiset perheetkö epäitsekkäitä! Yltiöpositiivisesti ajattelenkin niin,että meidän ihana poitsu löytää sitten ison kivan vaimon ja he tekevät sata lapsta jotka kyläilevät meillä tai sitten keksin tekemistä eläkkeellä ihan itse enkä ole vierailijoiden varassa :))

Vierailija
10/11 |
26.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eilen viimeksi kirosin,kun naapurini (taas)uteli koska meille tehdään toinen lapsi. Asumme vierekkäisissä taloissa,ja hänen mielestään on käsittämätöntä että rakensimme omakotitalon vaikka perheessä on vain kolme henkilöä . Ko äiti on itse uupunut kahden vaippaikäisen hoitoon, mutta mustin silmänalusin jaksaa jankuttaa huudon keskellä että niillä on tosiaan sitten leikkiseuraa toisilleen..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
26.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mua niin harmittaa nää sukupuolisidonnaiset vanhemmat.