Lue keskustelun säännöt.
Äitini teki minut liian nuorena ja väärin perustein.
29.07.2014 |
Lapsi oli saatava vaikka suhde isääni oli on-off-luokkaa, isä jäi mutta oli päihteisiin menevä ja harvoin paikalla. Paikalla ollessaan ei aina ollut läsnä. Saattoi jättää minut yksin kotiin baariin päästäkseen kun äiti oli töissä, ollessani 3-5 vuotias. Nämä kokemukset ovat jättäneet aukon perusturvallisuuteen ja omissa ihmissuhteissani olen käyttäytynyt hyvin takertuvasti. Kun vanhemmilleni tuli ero, alkoi äiti elää menetettyä nuoruutta, miehet vaihtuivat, koin olevani uuden elämänsä tiellä. Vieläkään en koe kelpaavani.
Nämä ajatukset nostavat päätään kuullessani naisista jotka tekevät lapsen epäröivälle miehelle, "kyllä lapsi sitten muuttaa kaiken." Muuttaahan se, ei vain välttämättä siihen suuntaan kuin olet kuvitellut. Luulin näitä naisia urbaanilegendaksi kunnes miespuolinen kaverini kertoi tyttöystävänsä raskautumisesta murtuneena, ehkäisy oli pettänyt eikä mies ole koskaan kokenut tahtovansa lapsia.
Onko se vauvakello niin voimakas tunne että järki lähtee? Mikä näitä naisia vaivaa?
Kommentit (10)
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 22:37"]Mulla on ollut hyvin turvallinen lapsuus, vaikka olen kahden ihan kakaran vahinkolapsi. Siinä vaiheessa kun alkaa kirjoittelemaan vauvalehden palstalle on aika unohtaa paska lapsuus ja miettiä miten elämäänsä elää eteenpäin, menneessä on märehtinyt jo tarpeeksi, oli lapsuus kuinka paska tahansa.
[/quote]
ikävä kyllä kasvatus vaikuttaa menneen pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani kokemastasi, mutta onhan niitäkin, jotka aivan yksissä tuumin hankkivat lapsen, eivätkä silti kykene vanhemmuuteen, ja niitä, jotka hankkivat lapsen yksin tai huonoon suhteeseen mutta pystyvät hyvään vanhemmuuteen. Ongelma on, jos liian sairaat ja rikkinäiset ihmiset saavat lapsia, ei ensisijaisesti se, että toinen pariskunnasta haluaa lasta enemmän.
Hyvä, että olet saanut terapiaa ja että se on auttanut! Tsemppiä!
Mun kaverin mies painostaa lapsen tekoon ja kaveri on kauhuissaan ,toimii se toisinkin päin..
Ei kenellekään pitäisi lasta väkisin tehdä.
Onko muita jotka kokevat näin? Terapian avulla olen oppinut hiljalleen ymmärtämään käytöstäni suhteissa ja yhteyttä lapsuuden kokemuksiin. Perusturvan puute on jättänyt pitkät jäljet.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen äitisi oli kun sai sinut? Ompa hölmöä toimintaa :/
Olen 19v ja raskaana, mutta olemme olleet kihlattuni kanssa tiiviisti 4vuotta joista 1,5 asuttu yhdessä. Meillä on kaksi koiraa ja ihanat työt. Olemme raittiita.
Toivottavasti et ole katkera kaikille nuorille äideille.
Tsemppiä tulevaan <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 22:19"]
Minkä ikäinen äitisi oli kun sai sinut? Ompa hölmöä toimintaa :/ Olen 19v ja raskaana, mutta olemme olleet kihlattuni kanssa tiiviisti 4vuotta joista 1,5 asuttu yhdessä. Meillä on kaksi koiraa ja ihanat työt. Olemme raittiita. Toivottavasti et ole katkera kaikille nuorille äideille. Tsemppiä tulevaan <3
[/quote]
Äitini oli "jo" parikymppinen mutta täysin epäkypsä, johtuen osittain varmasti omasta vaikeasta lapsuudestaan. Myöhemmin onkin kertonut että "halusi tehdä kaiken paremmin" kuin omat vanhempansa. Kuitenkin otti lapsensa isäksi alkoholistin, kuten omakin äitinsä aikoinaan. Olen nyt vanhempi kuin äitini minut saadessaan ja takana on kaksi suhdetta alkoholistin kanssa. Elämälle kiitos etten alkanut heitä "parantamaan" perhe-elämällä ja lapsilla, se ei vain toimi niin. Omat takkunsa on selvitettävä ennen kuin tehdään uutta elämää. Kiitos tsempeistä :)
ap
Mulla on ollut hyvin turvallinen lapsuus, vaikka olen kahden ihan kakaran vahinkolapsi. Siinä vaiheessa kun alkaa kirjoittelemaan vauvalehden palstalle on aika unohtaa paska lapsuus ja miettiä miten elämäänsä elää eteenpäin, menneessä on märehtinyt jo tarpeeksi, oli lapsuus kuinka paska tahansa.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 22:37"]
Mulla on ollut hyvin turvallinen lapsuus, vaikka olen kahden ihan kakaran vahinkolapsi. Siinä vaiheessa kun alkaa kirjoittelemaan vauvalehden palstalle on aika unohtaa paska lapsuus ja miettiä miten elämäänsä elää eteenpäin, menneessä on märehtinyt jo tarpeeksi, oli lapsuus kuinka paska tahansa.
[/quote]
Olen iloinen puolestasi. Haen täältä anonyymia vertaistukea. Ei se ole sinulta pois. Oli lapsuus kuinka hyvä ja turvallinen tahansa, se ei anna oikeutta vähätellä toisen kokemuksia. Valitettavan harvoin sympatiaa löytyy niiltä jotka eivät ole lapsuudessaan kokeneet hätää ja puutetta-reaktiosi on hyvin tavallinen. "Anna olla ja mene eteenpäin." Tällöin menneisyys muistuttaisi itsestään jossain toisessa muodossa myöhemmin.
ap