Mitä ajattelet, kun ei-yhtään-äitityyppinen nainen ilmoittaa olevansa raskaana?

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 15:52"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 15:27"]

Mä en voi tollaista arviota tehdä kenestäkään. Ei oo mun asia arvioida toisten kykyä äitiyteen. En kyllä tiedä muutenkaan, kuka on ei-yhtään-äitityyppinen, kun hyviä äitejä on niin kovin erilaisia.

Jos nyt aatellaan jotain ääritapausta, että olis vaikka tuttava, joka on narkkari... Juttelisin vähän tunnustellen aborttiasioista, hoidosta tms., jos näyttäisi pahalta, tekisin varmaan sen ennakoivan lastensuojeluilmoituksen. Mitäpä muutakaan sitä voisi tehdä. Ei kyllä ole sellaisia tuttuja.

[/quote]

Aivan, en minäkään lähtisi korottamaan itseäni millekään ylimmälle valtaistuimelle, jolta voisinkin sitten tiputella tuomioitani sen suhteen (ja vieläpä ennalta ennustellen), että kuka missäkin tulee onnistumaan. Sanoisin ettei ihan terveeltä vaikuta, jos ihminen sille tielle lähtee ja sinne yläilmoihin itsensä nostaa. Naisissa on tavattoman paljon tavalla tai toisella vastenmielisiä yksilöitä, ja tämä ketjun aloittaja heilahtaa kyllä vauhdilla mun henkilökohtaisessa päänsisäisessä luokittelusysteemissäni siihen laariin, missä on labelina syntymäkusipäiset.

[/quote]Minun kokemukseni mukaan tällaistä itsensä ylentämistä ei kohtaa niinkään naisissa vaan miehissä. Oma kokemukseni on sellaisesta Heikko-Peikosta, jolla on eräs tunnettu pershäiriö.

En usko mihinkään äitityyppisyyteen.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 19:17"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 15:52"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 15:27"]

Mä en voi tollaista arviota tehdä kenestäkään. Ei oo mun asia arvioida toisten kykyä äitiyteen. En kyllä tiedä muutenkaan, kuka on ei-yhtään-äitityyppinen, kun hyviä äitejä on niin kovin erilaisia.

Jos nyt aatellaan jotain ääritapausta, että olis vaikka tuttava, joka on narkkari... Juttelisin vähän tunnustellen aborttiasioista, hoidosta tms., jos näyttäisi pahalta, tekisin varmaan sen ennakoivan lastensuojeluilmoituksen. Mitäpä muutakaan sitä voisi tehdä. Ei kyllä ole sellaisia tuttuja.

[/quote]

Aivan, en minäkään lähtisi korottamaan itseäni millekään ylimmälle valtaistuimelle, jolta voisinkin sitten tiputella tuomioitani sen suhteen (ja vieläpä ennalta ennustellen), että kuka missäkin tulee onnistumaan. Sanoisin ettei ihan terveeltä vaikuta, jos ihminen sille tielle lähtee ja sinne yläilmoihin itsensä nostaa. Naisissa on tavattoman paljon tavalla tai toisella vastenmielisiä yksilöitä, ja tämä ketjun aloittaja heilahtaa kyllä vauhdilla mun henkilökohtaisessa päänsisäisessä luokittelusysteemissäni siihen laariin, missä on labelina syntymäkusipäiset.

[/quote]Minun kokemukseni mukaan tällaistä itsensä ylentämistä ei kohtaa niinkään naisissa vaan miehissä. Oma kokemukseni on sellaisesta Heikko-Peikosta, jolla on eräs tunnettu pershäiriö.

[/quote]

Niinkö?? En tunne enkä ole tuntenut yhtään puoliksikaan niin pahaa miestä, kuin mitä ihan heittämällä naisia. Toinen nainen se kylläkin lähes aina on naiselle se, joka arvostelee ulkonäöt, äitiyden, kodin, vaatteet, ammatin, varallisuuden - jos siis joku näin tekee. Miehille sitä kelpaa ihmisenä useinkin ihan hyvin sellaisenaan.

Huh, aloittaja on kuin minun ex-kaverini. Hän loukkasi minua aikoinaan monin tavoin, mm. arvioimalla, että minä en hänestä ole yhtään äitityyppiä. Itse oli niin menossa naimisiin 26-vuotiaana ja lapsiakin piti saada iso liuta. Sitten välimme katkesivat, enkä kuullut hänestä mitään. Sain itse kaksi lasta mielestäni "tosi myöhään", esikoiseni 35-vuotiaana. Mietin joskus, mitenköhän äitiys sujuu jo niiden oletettavasti viiden lapsen kanssa, jonka ystäväni oli siihen mennessä kerennyt tietenkin maailmaan pukata. 

Mutta yllätykseni oli suuri, kun löysin hänet facebookista niin tämä henkilö oli saanut esikoisensa vasta muutama vuosi minua myöhemmin. (Olemme samanikäisiä). Pakostikin tuli mieleeni, että no niin, hän on ehtinyt sitten vähän enemmänkin hioa omaa äitityyppiään.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 15:37"]

Onnittelin siskoani lämpimästi. Vaikkei hän niin lapsiin päin ollutkaan, niin miehensä on hurjan lapsirakas ja leikkisä veitikka.

Sisko meni mahdollisimman nopeet takaisin töihin ja mies jäi kotiin.

Sisko myös reissaa paljon ja lomailee kavereidensa kanssa. Nytkin kaksi viikkoa karibialla.

Paheksun kovasti, kun mies nyt sitten vaan on kotona. Eiköhän tuokin välillä olis ansainnut vapaata. Ei kuulemma miehellä ole varaa, kun on käyttänyt kaikki säästönsä hoitovapaan aikana.

Niinpä niin ja kenes rahoilla se rouvan koti olikaan ostettu.

Tiedän ei kuulu tähän, mutta kiukuttaa juuri nyt.

[/quote]

Veikkaanpa että jos roolit olisi toisinpäin, se ei kiukuttaisi lainkaan. Kyseinen mieshän elää aika tyypillistä kotiäidin elämää, ainakin tästä palstasta päätellen. Ehkäpä siskosi ei ole halunnut lasta, ja on lupautunut sen tekemään sillä ehdolla, että hän ei tule "kärsimään" siitä taloudellisesti.

Mun "äitityyppisistä" kavereista yksi tuli äidiksi 34-vuotiaana, eikä toista lasta horisontissakaan. Toisella "äipällä" taas ei ole lasta eikä miestä, ikää 44v.

Olen usein aidosti kauhuissani. Minä tunnen paljon ei-äitityyppejä. Eli siis vastuuttomia, tunne-elämältään kylmiä ja empatiakyvyttömiä ihmisiä, joilla voi olla pahoja päihdeongelmia tai muita riippuvuuksia sekä vaikea (=lue turvaton ja väkivaltainen) parisuhde. Ei se vaan mene kuten av-saduissa, että näistä naisista kasvaisi mahtavia äitejä jotka eivät turhaan hyysää, vaan se menee niin että lapset ovat enemmän tai vähemmän heitteillä. Lastensuojelun ja sossun työntekijöistä tulee näissä perheissä kuin lähisukulaisia koska kaikki perheen asiat pinnasängyn ostosta parisuhdeongelmiin kierrätetään heidän kauttaa. Lapset ja vanhemmat tarvitsevat runsaasti tukitoimia että jotenkin pärjäisivät. Monilla lapsilla on alkoholin ja muiden päihteiden aiheuttamia jo syntyessään, ja kun siihen yhdistetään vanhemman omat ongelmat, niin huuto raikaa ja tavaroita lentää ja välillä lentää lapsikin jos erehtyi hetkeksi vaivaamaan liikaa äitiään. Se normaalin elämän raja hämärtyy niin, että kuvitellaan että jos lapset nyt saa jotain ruokaa ja päällä on jonkinlaiset vaatteet niin kaikki on hyvin, koska ei ymmärretä lapsen psyykkisiä ja emotionaalisia tarpeita. 

On iso tabu sanoa, että jotkut naiset eivät vaan pärjää. Mut näin se vaan on.

Kaikkihan riippuu siitä, miten "äitityypin" määrittelee. Minä en ole äitityyppi, mutta en ole myöskään narkkari, persoonallisuushäiriöinen, päihdeongelmainen saati mitään muutakaan vastaavaa. Ei väkivaltaista parisuhdetta, ei päihteitä.

Minulle "äitityyppinen" tarkoittaa sitä, että ottaa jokaisen lapsen avosylin luokseen ja näyttää jo 17-vuotiaana viiden lapsen perheenäidiltä.

Ajattelen, että ohhoh sentään ja sussiunakkoo.

Raskausaika kasvattaa

Emt. Olin itse sellainen. En kohdannut haasteita vaan pikkulapsivuodet oli moniuloitteiset. Pidin tiukasti kiinni omista jutuista myös, mutta olinkin kauankauan kotona ja hoidin lapseni rakkaudella. En ollut ikinä mikään stereotyyppinen kotiäiti, mutta nautin olosta suunnattomasti!

Mä en voi tollaista arviota tehdä kenestäkään. Ei oo mun asia arvioida toisten kykyä äitiyteen. En kyllä tiedä muutenkaan, kuka on ei-yhtään-äitityyppinen, kun hyviä äitejä on niin kovin erilaisia.

Jos nyt aatellaan jotain ääritapausta, että olis vaikka tuttava, joka on narkkari... Juttelisin vähän tunnustellen aborttiasioista, hoidosta tms., jos näyttäisi pahalta, tekisin varmaan sen ennakoivan lastensuojeluilmoituksen. Mitäpä muutakaan sitä voisi tehdä. Ei kyllä ole sellaisia tuttuja.

Mitäs siinä nyt ajattelee... Että ei yhtään äitityyppinen on näköjään raskaana.

Menen ja lyön päätäni tiiliseinään niin monta kertaa kun vaatii ymmärtää etten omaa selvänäkijän kykyjä tai ole täydellinen arvostelemaan ketään. Don't judge a book by its covers.

Ajattelen, että hänestä on sitten tullut "äitityyppinen" :-)

Ps. Millainen on äitityyppinen?

Mikä minä olen määrittelemään äitityyppisyyden? Eiköhän äitityyppejä ole niin monenlaisia, että jokainen niihin varmasti mahtuu. Kyse ei kuitenkaan varmaan ole mistään sekakäyttäjä/rikollisäidistä, vaan normi-ihmisestä, jolle joku ei ole kenties kuvitellut lapsia?

Mä en osaa analysoida niin tarkasti, kuka on hyvä äiti ja kuka ei. Tulee mieleen eräs nainen, josta äkkiseltään ajattelisi, ettei ole ollenkaan "äitityyppinen", mutta ainakin minun mielestäni hän on ihailtavan hyvä äiti lapsilleen. Olen tutustunut häneen vasta lastensaannin jälkeen, mutta mitä olen mieheltäni kuullut, hän oli ennen lapsia aika räjähdysherkkä tapaus (mitä minun taas on vaikea kuvitella). Mä taas olen varmaan monen mielestä "äitityyppiä", koska olen hoivaava, mutta etenkin väsyneenä olen tosi lyhytpinnainen ja mun on keskittymisvaikeuksien takia usein vaikea toimia uhmaikäisen lapsen kanssa. Parempi siis olla antamatta toisille tuomioita.

Onnittelin siskoani lämpimästi. Vaikkei hän niin lapsiin päin ollutkaan, niin miehensä on hurjan lapsirakas ja leikkisä veitikka.

Sisko meni mahdollisimman nopeet takaisin töihin ja mies jäi kotiin.

Sisko myös reissaa paljon ja lomailee kavereidensa kanssa. Nytkin kaksi viikkoa karibialla.

Paheksun kovasti, kun mies nyt sitten vaan on kotona. Eiköhän tuokin välillä olis ansainnut vapaata. Ei kuulemma miehellä ole varaa, kun on käyttänyt kaikki säästönsä hoitovapaan aikana.

Niinpä niin ja kenes rahoilla se rouvan koti olikaan ostettu.

Tiedän ei kuulu tähän, mutta kiukuttaa juuri nyt.

Mitä ystäviäni olen seurannut, niin kenestäkään ei ole tullut ihan sellaista äitiä kuin olisin kuvitellut. Ei sitä voi tietää, kuka on "äitityyppiä". 

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 15:24"]

Raskausaika kasvattaa

[/quote]

Persettä lähinnä. Enpä jaksa uskoa, että 9 kk huono olo/ähellys/whatnot tekee kenestäkään sen valmiimpaa äitiä.