Miksi pahoja ja ikäviä asioita muistellaan ja vatvotaan niin paljon ja hartaasti
Ja oikein virallisesti. Kenelle ei olisi tuttua tämä:
Julkkis mokaa
Sitten muita uutisia
Julkkiksen mystinen sairastuminen
Nolatut maineet
Traagiset lopulliset poismenot
Mystiset ja luonnolliset luonnononnettomuudet
Äänettömät harmaat liitävät koneet ja kaksoistornit puskemassa sisuksistaan liekkejä, silppua, palavaa materiaalia ja hiiltyneitä alumiininkappaleita ja karrelle palaneita luita
Myrskyssä huojuvat palmut ja kärpässilmäiset syyllistävästi katsovat afrikan lapset, palavat ostoskeskukset ja maassa laahautuvat tauluteeveepaketit ja loputtomat nälänhätäjonot, Hajoavat valtiot ja parlamenttien edessä mellakoivat ihmisjoukot, punaiset viivat pörssissä.
Miksei juuri koskaan:
Luotettava naama sanoo: kaikki menee lopulta hyvin
Asiantuntija myhäilee: Ainahan me ollaan selvitty
Ylös nousevia viisareita
Kuvaa pimeälle taivaalle valoa orastavasta auringosta
Avautuvia kukkia
Lämpenevää päivää
kiireetöntä hupia
Käsiä jotka menevät toiseen käteen
Nauravia naamoja
Hurraavia yleisöjä
???
Niinpä moni toimii sanoin omassa elämässään, ei ole ihme että masentaa ja ahdistaa, pitää keskittyä hyviin asioihin.