Kumppanin outo käytös, neuvoja?

Olemme tapailleet kumppanini kanssa muutaman kuukauden ajan ja meillä on ollut todella hieno alku. Keskustelimmekin aiheesta pariin otteeseen ja molemmat olimme sitä mieltä, että tämä tuntuu hyvältä ja että tässä voisi olla aineksia paljon pidemmällekin. Yhdessä välissä keskustelimme aika syvällisistä aiheista, muun muassa molempien henkilökohtaisista ajatuksista, murheista, ongelmista. Tuli ilmi, että kumppanillani on näissä asioissa yhtäläisyyksiä edellisen kumppanini kanssa ja kerroinkin, että suhde kärsi näiden asioiden vuoksi. Vain hetki tämän keskustelun jälkeen kumppanini alkoi käyttäytyä eri tavalla kuin ennen, tuntui etäisemmältä, ei antanut yhtä paljon vastakaikua kuin aikaisemmin. Aavistinkin että jokin on pielessä, mutten tiennyt mikä. Otin asian puheeksi ja kumppanini kertoi, että hän koki olevansa ahdistunut ja hieman hukassa itsensä kanssa eikä uskonut että pystyisi juuri sillä hetkellä vakavampaan suhteeseen. Kaikkien aikaisempien keskustelujen perusteella minulle on tullut tunne, että hän kärsii huonosta itsetunnosta. Tämä on ilmennyt lähinnä itsensä vähättelyllä eri osa-alueilla. Olen yrittänyt miettiä syytä tähän käytökseen, sillä pelkkä ahdistus syyksi ei mielestäni riitä. Jotain täytyy löytyä ahdistuksenkin taustalta, vaikkei sitä aina voi sanoiksi pukea. Sanokaa te, hyvät palstailijat, olenkohan aivan hakoteillä ajatusteni kanssa, kun uskon tämän ahdistuksen liittyvän hänen ongelmiinsa. Koska kumppanini käytös muuttui täysin lähestulkoon heti tämän syvällisen keskustelumme jälkeen, uskon että hän rupesi ajattelemaan, etten halua elää hänen ongelmiensa kanssa tai käydä suhteessa läpi samoja asioita kuin entisen kumppanini kanssa... Ja että hän ei olisi minulle riittävän hyvä, että hän kokisi paineita yrittämällä olla jotain muuta kuin mitä on. Tuntuu, että hän pitää itseään ongelmiensa vuoksi itseäni huonompana ihmisenä. Sen sijaan että hän olisi antanut minun muodostaa mielipiteeni ja tehdä ratkaisuni hänen ongelmiensa suhteen, hän päätti tehdä ratkaisun puolestani.. Mitähän tässä tilanteessa kannattaisi tehdä. Siis keskustella luonnollisestikin, mutta kuinka, mitä voisin sanoa jotten pahentaisi tilannetta, jotten ahdistaisi häntä liikaa, jotta saisin hänet ymmärtämään.. Siis mikäli aavistukseni osuu oikeaan. Olen antanut hänelle jo tilaa ja aikaa selvitellä ajatuksiaan.