Olen niin onnellinen, kun lapsellani on ystäviä!

Mulla ei koskaan ollut... Ihana katsoa, kun tuon 7-vuotiaan kaverit ovat koko ajan soittamassa ovikelloa, bestiksensä kanssa halaavat aina iltaisin ja sanovat, että nähdään heti aamulla, tyttöni osaa ottaa muita huomioon ja viilettää kaiket päivät ystävien kanssa ulkona. Toki olo on haikea, että se ei enää äidin helmoissa paljon viihdy, mutta lapseni tuntuu elävän sitä elämää, josta itse unelmoin lapsena. Ja se on parasta, mitä tiedän.