muutto miehen asuntoon
Miten olette saaneet toisen luokse muutettuanne asunnon tuntumaan yhteiseltä kodilta? Olen muuttamassa miehen asuntoon ja vaikka mies on sanonut että valitaan yhdessä mitä huonekaluja kummaltakin otetaan niin pelkään etten "kotiudu". Asunto on keskustassa ja olen tottunut asumaan paljon rauhallisemmilla kulmilla luonnon äärellä (käyn päivittäin metsässä), niin sekin mietityttää.
Kommentit (16)
Niin paljon kuin sinulla on varaa siihen "yhteiseen" kotiin.
No tuossahan on suoraan jo virhe että olet muuttamassa keskusta asuntoon, vaikka tykkäät asua rauhallisella alueella luonnon äärellä. Homma tulee kaatumaan pidemmän päälle ihan tuohon. Teidän olisi kannattanut asua omissa asunnoissanne ja tapailla niistä käsin.
Sisältö on raameja tärkeämpää ja mies on se joka teki sen kodin ihan vain läsnäolollaan.
Ja sieltä keskusta pääsee ihan samalla tavalla niillä omilla jaloilla sinne metsään.
Ja hyvä ihminen älä ajattele noin paljoa. Taitaa vähän pelottaa tuliko mokattua? :D
Parempi hankkia yhdessä asunto ja muuttaa siihen. Silloin se on molempien koti.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika.
Tämä vähän jäi kanssa mietityttämään onko siinä miehessä joku vika, kun pitää keksiä jotain pirun huonoja tekosyitä miksi muutto tuntuu huonolta ajatukselta?
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko muuttaa yhteen? Ennemmin tai myöhemmin suhde kaatuu riitoihin siitä miten astiat asetellaan kaappeihin ynnä muuta yhtä typerää. Kun asutaan erillään niin suhde kestää eikä tarvitse suostua toisen määräilyihin siitä miten jotkut pikkukikkareet asetellaan kodissa.
Pitääkö asua erillään vielä silloin, kun lapsi on pullahtamaisillaan masusta ulos?
Vierailija kirjoitti:
Parempi hankkia yhdessä asunto ja muuttaa siihen. Silloin se on molempien koti.
Just näin. Se toisen koti on aina enemmän sen koti ja sinne muuttanut kylässä.
Kannattaa oleskella siellä miehen luona pidempiä yhtäjaksoisia aikoja ennen kuin muuttaa, jos arvelee, että kotiutumisessa on vaikeuksia. Mä olin mieheni luona niin paljon (oma kämppä oli toisella paikkakunnalla), ennen kuin muutin sinne, että olin kyllä jo ihan kuin kotonani, ennen sinne muuttamista.
Taas on pakko muuttaa miehen asuntoon, että saa siitä taloudellista hyötyä ja miehen pitää vielä muuttaa ja maksaa sisustuskin prinsessalle mieleiseksi. Kyllä te naiset olette lokkeja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko muuttaa yhteen? Ennemmin tai myöhemmin suhde kaatuu riitoihin siitä miten astiat asetellaan kaappeihin ynnä muuta yhtä typerää. Kun asutaan erillään niin suhde kestää eikä tarvitse suostua toisen määräilyihin siitä miten jotkut pikkukikkareet asetellaan kodissa.
Pitääkö asua erillään vielä silloin, kun lapsi on pullahtamaisillaan masusta ulos?
Palaa tähän ketjuun uudestaan sitten KUN olet kakkoskierroksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika.
Tämä vähän jäi kanssa mietityttämään onko siinä miehessä joku vika, kun pitää keksiä jotain pirun huonoja tekosyitä miksi muutto tuntuu huonolta ajatukselta?
Ei yhteenmuutto aina ole paras ratkaisu, vaikka henkilöissä ei mitään vikaa olisikaan ja sopisivat hyvin toisilleen. Jotenkin palstalla aina joskus huomaa keskusteluissa, että monen mielestä yhteenmuutto on normi ja jonkinlainen pakko, ja kaikki muut asumisratkaisut tulkitaan niin, että jompi kumpi ei ole tosissaan.
Minun ei ole pakko muuttaa miehen asuntoon - ei taloudellisista tai muistakaan syistä. Olemme tulleet siihen tulokseen että tässä hetkessä miehen asuntoon muuttaminen on paras ratkaisu - olkoonkin että asunto on keskustassa. Ei ole lapsia eikä tule olemaan lapsia.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika.
Tämä vähän jäi kanssa mietityttämään onko siinä miehessä joku vika, kun pitää keksiä jotain pirun huonoja tekosyitä miksi muutto tuntuu huonolta ajatukselta?
Ei yhteenmuutto aina ole paras ratkaisu, vaikka henkilöissä ei mitään vikaa olisikaan ja sopisivat hyvin toisilleen. Jotenkin palstalla aina joskus huomaa keskusteluissa, että monen mielestä yhteenmuutto on normi ja jonkinlainen pakko, ja kaikki muut asumisratkaisut tulkitaan niin, että jompi kumpi ei ole tosissaan.
Suurinman osa mielestä kuitenkin parisuhde ei ole enää mikään ihanne ja normi vaan suhteet voi olla mitä monimuotoismpia. Ne kirjottajat, jotka kokeen olevansa jotenkin uudistusten edellä kävijöitä, kun eivät esim asu yhdessä sen seurustelukumppaninsa kanssa huutavat näitä juurtuneista käsitteitä. Se oli kuitenkin jo esim 60-luvulla kun naiset erosivat puolisoistaan ihan vaan säilyttääkseen heistä irrallisuutensa.
Onko pakko muuttaa yhteen? Ennemmin tai myöhemmin suhde kaatuu riitoihin siitä miten astiat asetellaan kaappeihin ynnä muuta yhtä typerää. Kun asutaan erillään niin suhde kestää eikä tarvitse suostua toisen määräilyihin siitä miten jotkut pikkukikkareet asetellaan kodissa.