Miten tukea syöpäsairasta hoitojen aikana?

Mun isä puolella on levinnyt paksunsuolen syöpä. Ensin sädetettiin,leikattiin ja nyt myös sytostaatteja seuraavaksi. Olen huomannut,että keskustelut ovat auttaneet. Ollaan puhuttu niitä näitä myös vakavia. Tyttäreni 1v. seura on kuulemma myös piristänyt. Sä et oikeastaan muuta voi tehdä kuin olla lähellä. Rankkaa tulee olemaan,mutta mitä ei rakkaiden eteen tekisi. Tsemppiä!

Niin jatkuu vielä..

Pahoinvointia, ruokahaluttomuutta, hiustenlähtöä, laihtumista, väsymystä, näitä nyt ainakin tulossa.

Masennusta,Mielialanvaihteluita.. Vahva myrkky.

Mä sanoisin, saman tilanteen kokeneena, että päivä kerrallaan vaan eteenpäin. Syövän kanssa ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan, isäsi voi parantua tai sitten ei. Kovasti tsemppiä, koeta itse olla menemättä mukaan siihen pelkoon ja ahdistukseen ja pysy kiinni elämässä.

Ei ole varmasti olemassa tiettyjä sanoja ja tekoja, joilla syöpäsairasta voisi lohduttaa niin, että pelon ja ahdistuksen tulevasta saisi pyyhyttyä pois mielestä. Jotain voi aina tehdä, mutta rankkaa se tulee olemaan teile omaisillekin.

Et kertonut millaisen ennusteen isäsi on saanut mutta jotain ajatuksia voin saman kokeneena jakaa. Menetin äitini hiljattain agressiiviselle syövälle. Sairastamisen aikana pelkästä läsnäolosta oli hänelle paljon apua. Sairaudesta sai puhua, mutta tavalliset arkipäivän kuulumiset ja tuntuivat olevan hänelle tärkeitä. Kannattaa pysyä itse vahvana, vaikka vaikeaa se sairauden edetessä on. Äitini kertoi olevansa helpottunut siitä, että me lapset pärjätään jo itsenäisesti jne...

Voimia sinulle.

Kiitos paljon kaikille kirjoituksista. Sain hyviä ehdotuksia ja ajatuksia, mutta ennen kaikkea ihanat sananne toivat hyvää fiilistä! Kiitos kiitos kiitos :)

ap

Ole vain läsnä ja lähellä. Ole valmiina puhumaan, jos isäsi sitä haluaa. Osoita, että rakastat häntä ja haluat tukea häntä. Älä hyssyttele ja paapo isääsi. Hän on vakavasti sairas, mutta silti sama ihminen. Muista huolehtia myös itsestäsi ja omasta jaksamisestasi, raskas aika on edessäsi. Voimia ja jaksamista.

Saman kokeneena isälleni paras tuki on ollut, et olen soittanut joka päivä ja käynyt mahdollisimman usein kylässä. Meillä myös matkaa välissä ja kerran kuussa olen suunnilleen kyläillyt. Isä odottaa mua kovasti aina kylään. En mä muuta ole "tuputtanut", siivoilen samalla kun käyn ja teen ruokaa pakkaseen valmiiksi. Isä tykkää kun häärin siellä ja olen seurana vaan. Ei se sen kummempia vaadi, ole oma itsesi ja enemmän kuuntelijan roolissa kuin sanomassa " ne hoidot on nykyään niin hyviä".

Päivä kerrallaan.

Hoidot aiheuttavat usein pahoinvointia, laita teetä jossa on sokeria (vaikka isäsi ei yleensä sokeria laittaisi). Ritz- suolakeksejä, jaffaa, jotain naposteltavaa josta isäsi tykkää. Olo on paljon parempi jos mahdollisesta oksentelusta huolimatta on jotain nestettä ja suolaa sisällä. 

Lue sairaalasta saadut esitteet. Sytostaattihoitojen sivuvaikutukset ovat joskus yllättäviä, on hyvä jos olet itsekin tietoinen niistä. 

Etsi DVDinä leffoja joita katsoitte silloin kun sinä olit pieni, isäsi lempileffoja ja vaikka jotain nostalgisen kivaa, niinkuin Poirot- leffat. Löhötkää ja katselkaa. 

Kirjat ja äänikirjat. Kysy isältäsi toiveita ja käy kirjastossa. Jos isäsi on musiikin ystävä, järjestä lempparimusiikki saataville. 

Netti. Etsi vertaistukiryhmä, mielenkiintoinen harrastesivu ja hyviä pelejä. Isälle mukava alusta läppärille ja selkeät ohjeet miten löytää sivustot jos ei ole kovin tuttu netin kanssa. 

Sytostaattihoidot ovat vaikea osa elämää, etenkin kun koko ajan ajattelee sitä tautia ja sen ennustetta. Hoidot ovat usein raskaita, ja sivuvaikutukset yllättäviä- mutta yleensä kaikille hoitoa saaville on yhteistä väsymys ja masennus. Jos sairastunut ihminen on aikaisemmin ollut kovin aktiivinen, voi sängyn pohjalle jääminen jo sinällään olla kova paikka. 

Jaksakaa. Olkaa yhdessä. Yrittäkää saada käytännön asiat rullaamaan. 

Voimia!!!  Ja muistakaa hymyillä joskus... :)