Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko anteeksi jo mies olisi lievästi väkivaltainen stressaantuessaan?
25.07.2014 |
Mies on viiden vuoden avioliittomme ja todella stressaavan elämäntilanteemme aikana kerran ravistanut minua lievästi ja eilen puristanut minua kädestä että irrottaisin otteen kahvikupista. Olen aivan raivoissani. Hän ei osaa kontrolloida itseään kun stressaantuu ja meillä on stressiä todella paljon.
Antaisitko anteeksi tällaisen käytöksen vai toimittaisitko eropaperit? Olen molempana kertana lähtenyt pois kotoa lasten kanssa. Viime kerralla kun keskustelimme sanoi että ei tee mitään sellaista koskaan enää ja eilen se tapahtui. En tiedä mitä tehdä. Väkivältä ei ole sellaista joka olisi todella sattunut tai jättänyt jälkiä mutta silti pelästuin pahasti. Hoitoon ei suostu.
Kommentit (37)
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 07:00"]No millä sitten stressasit miestä, tuskin ihan muuten vaan alkaa sua puristelemaan. Eikä pitäs ketään panna lupailemaan näitä EI koskaan juttuja, ole rehellinen, ärsytitkö yhtään miestä?
[/quote]
Onko sillä mitään väliä ärsyttikö ap vai ei? Vai meinaatko että väkivalta ja toisen satuttaminen on ok jos tekee jotain toista ärsyttääkseen? Ja kunnon pahoipitely on ok jos ärsyttää oikein kovasti? Ja tappaminen on ok jos suututtaa oikein kunnolla?
Ei...kaikilla on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Jos vituttaa niin voi sanoa. Jos sanominen ei auta, voi lähteä. Toiseen, varsinkaan heikompaan, ei voi kajota. Se on raukkamaista. Kumppanien tulisi olla tasa-arvoisia. Ei toisella ole mitään oikeutta alistaa toista väkivallan (tai muunkaan) avulla. Tai minä en ainakaan jäisi katsomaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En antaisi anteeksi. Pienikin väkivalta on liikaa. Kyllä terve aikuinen osaa selvittää asiat ilman fyysistä voimaakin.
7 numero tässä. Enemmän on onnellisia hetkiä kun niitä huonoja. Jotkut saattavat pitää minua ihan hulluna kun vielä roikun miehessä, mutta kolikollakin on kääntöpuolensa. Minun mieheni kääntöpuoli ei vaan ole se kiiltävä ja puhdas puoli.
En tuohon stoppaisi, jos suhde on muuten hyvä. Käteen tarttuminen on eri juttu kuin turpaan vetäminen. Keskustelisin asian ja ehkä terapia tuohon tilanteeseen, stressin hallintaa molemmille.
Abtaisin anteeksi jos ukko muuten sopiva itselle. Mitäs tollaset pienet jutut kun eivät satukkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole helppo tilanne, eikä mustavalkoinen. En itse kutsuisi tuota varsinkaan kupin kädestäottamista väkivallaksi, mutta fyysisen voiman väärinkäytöksi. Ottaisinko lapsiltani isän ja jäisin yksin riehuvien lasten kanssa tuon takia, en. Mutta pitäisin silmällä tilannetta ja jos mies missään vaiheessa lyö, potkii, työntää seinää vasten jne. siis käyttää ilmiselvää väkivaltaa, niin ero heti ilman selityksiä tai mahdollisuuksia. Tuo on huolestuttavaa käytöstä jota täytyy pitää silmällä mutta ei mielestäni ole yksiltään hyvä syy eroon. Pari kertaa viidessä vuodessa ei ole paljon jos muuna aikana suhde oli hyvä ja toimiva.
Vaikka olisit ärsyttänyt miestä kuinka niin väkivalta on silti väärin. Tuo ei ole mitään pahinta väkivaltaa mutta silti,itse en haluaisi tuollaisen ihmisen kanssa olla jota pitää pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"No millä sitten stressasit miestä, tuskin ihan muuten vaan alkaa sua puristelemaan. Eikä pitäs ketään panna lupailemaan näitä EI koskaan juttuja, ole rehellinen, ärsytitkö yhtään miestä?"
On samantekevää, ärsytikö tai stressasiko kuka tai mitä, sillä väkivalta ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää, näin sanoo Suomen laki. Se on rankaistava teko.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 09:18"]
"No millä sitten stressasit miestä, tuskin ihan muuten vaan alkaa sua puristelemaan. Eikä pitäs ketään panna lupailemaan näitä EI koskaan juttuja, ole rehellinen, ärsytitkö yhtään miestä?"
On samantekevää, ärsytikö tai stressasiko kuka tai mitä, sillä väkivalta ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää, näin sanoo Suomen laki. Se on rankaistava teko.
[/quote]
Nauran röhönaurua, tästäkö rangaistaisiin tuomioistuimessa - en todellakaan usko.
Väkivaltaa tuossa ei ollut, ainoastaan voimankäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En antaisi. Kyllä mies saisi lähteä. Oli tilanne mikä tahansa niin se ei oikeuta väkivaltaiseen käytökseen.
Minä exän kanssa nuorena sallin väkivallan. Nyt vanhempana ja viisaampana on ehdoton ei. Ja tämän tietää uusi puolisoni. Yksi kerta riittää niin se on adjöö.
Minä olen niin herkkä fyysisen koskemattomuuden rikkomiselle, että en kovin helposti antaisi anteeksi tällaista. Ei toiseen ole sallittua koskea noin. Ei vain ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joutuu pelkäämään väkivaltaa ja fyysistä kiinni käymistä, alkaa se vaikuttamaan käytökseen. Ja jos se vastapuoli ei ole fiksu ja kypsä ihminen, huomaa pian omaavansa valttikortin, jolla puolison saa hiljaiseksi. Tai sitten tämä toinen vihapäissään voi joskus tosissaan ärsyttääkin tahallaan toisen yli sietokyvyn. Riippuu vähän ihmisistä. Ja jos alkoholia käytetetään, voi jälki olla rumaa.
Mutta tässä tapauksessa kannattaisi varmaan yrittää puhua tapahtuneesta syyttelemättä. Mies tuntuu liian määräikevältä, eikä puolisoon pitäisi suhtautua kuin lapseen. Jos tajuaa itse toimineensa väärin, voi asiat vielä selvittää. En tuon takia vielä lähtisi eroamaan, jos suhde muuten toimii. Mutta jos tosiaan lyö tai tönäisee tms. kannattaa lähteä, se ei siitä parane enää.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 07:00"]No millä sitten stressasit miestä, tuskin ihan muuten vaan alkaa sua puristelemaan. Eikä pitäs ketään panna lupailemaan näitä EI koskaan juttuja, ole rehellinen, ärsytitkö yhtään miestä?
[/quote]
Lain korvan taakse että sua saa mukiloida kun sun naama ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä annoin anteeksi. En ole koskaan kunnolla turpiini saanut. Mies oli kovakourainen, paiskasi päin seinää. Mutta hänen reaktionsa oli se, miksi anteeksi annoin.
Meillä oli todella paha riita, siis todella paha. Ja siinä oltiin niin vihaisia, että se vaan lähti käsistä. Heti kun mies tajusi, mitä tuli tehty, hän alkoi itkemään ja meni ihan paniikkiin, että mitä hän on tehnyt. Asiasta keskusteltiin miehen aloitteesta monta kertaa ja hän oli se joka halusi hakea apua ongelmaan. Totesin, että me ei apua tarvita ja selvitetään asia kahdestaan.
Sovimme, että mikäli tämä koskaan toistuu, se on mies joka "jättää" minut. Siltä varalta, että olisin toisen kerran valmis antamaan anteeksi, on miehen vastuulla päättää suhde, koska hän tietää että ansaitsen parempaa. Ei ole tapahtunut uudelleen, tuosta kerrasta aikaa noin 5,5 vuotta.
Mikäli mies ei olisi kantanut vastuuta teostaan eikä suostuisi terapiaan yms jos sitä väkivaltaisuuden jälkeen vaatisisin, mies saisi lähteä.
Ymmärrän, että joskus voi lähteä mopo vähän käsistä, mutta mitään hyväksyttävää selitystä asialle ei ole. Ja vastuu on teoistaan kannettava. Mikäli mies vähättelee tekoaan eikä suostu hoitoon mikäli sitä vaadit, en usko että hän silloin katuu riittävästi tekoaan, ja otat silloin riskin että se tapahtuu uudelleen.
Samat sepeteukset antaa lievän raiskauksen anteeksi.
Minulle kävi niin, että mies ensin humalassa muutaman kerran töni ja käyttäytyi uhkaavasti. Pyysin lopettamaan käytöksen, ja hän oli samaa mieltä. Vaikutti katuvaiselta.
Sittenpä hiljalleen samaa alkoi tapahtua selvänäkin, ja se vain paheni.
Hänellä tosin taustalla mielenterveysongelma.
En alkaisi leikkiä tulella näissä asioissa, vaan lähtisin ajoissa pois alta, jos mies ei näe ongelmaansa tai sitä, että sua pelottaa. Tiedän, että tekee mieli puolustella miehen tekosia, koska häntä rakastaa, mutta onko se sitten oman mielenrauhan arvoista? Monesti sitä ansaitsee parempaa kohtelua.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 08:37"]
Itse olen antanut miehelleni anteeksi, mutta koskaan en tule unohtamaan. Omasta miehestä tulee humalassa väkivaltainen. Ollut nyt juomatta kun viimeksi nakkasi nenäni auki niin annoin selvän valinnan, minä vai alkoholi.. Tottakai minua silti aina pelottaa joka ikinen päivä että mitä jos se tapahtuu taas tänää?
[/quote]
Onko sinusta suhteesi hyvä jos joka ikinen päivä pelkäät? Ei se ole normaalia.