Miksi ihmisten niin vaikea antaa anteeksi yksi raivokohtaus? Hullun maine vain pysyy.
Aikoinaan sain raivarit eräissä illanistujaisissa olin silloin n. 27v-30. Tästä on aikaa yli 20v.
Pistin kämpän sisustuksen uusiksi. Aloin siis riehua kännissä ja lopulta ajoin sorkkaraudan kanssa koko 6 henkisen porukan pihalle vaimoani myöten.
Tiedän kauhea teko, mutta minua pidetään tänä päivänäkin vielä hulluna.
Muuten olen ihan leppoisa ja rauhallinen. En saa enää hillitsemättömiä raivokohtauksia.
Kommentit (19)
Ei kukaan normaali saa edes yhtä tuollaista kohtausta elämänsä aikana.
Jaa-a. 48v riehumatta eikä ole käynyt mielessäkään noin riehua. Koskaan ei voi tietää varmasti milloin seuraavan kerran sekoat.
Nosta kissa pöydälle ja kerro avoimesti silloisista tunteistasi ja elämäntilanteestasi.
Mikä oli syynä? Onko ko. syy poistunut ja tietävätkö muutkin tämän?
No tavallaan siitä nautitaan kun joku hullu järjestää jotain draamaa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 48v riehumatta eikä ole käynyt mielessäkään noin riehua. Koskaan ei voi tietää varmasti milloin seuraavan kerran sekoat.
Vaari ei näköjään ole vielä tuohon ikään mennessä ymmärtänyt, että alkoholilla on suuren suuri osuus väkivaltajutuissa.
Harmi juttu. Luulisi että ihmiset ovat tuossa ajassa jo unohtaneet. Kyllähän moni muukin töppäilee kännissä etkä kuitenkaan pahoinpidellyt ketään.
No sattuuhan noita. . Jollekin sattuu vähän enemmän näköjään
Jotkut teot ovat sellaisia että se on kerrasta poikki. Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta antaa anteeksi. Enpä itse ainakaan suostuisi iltaa istumaan tyypin kanssa, jota olen joutunut pelkäämään. Ihan sama oliko vuosi vai 20 vuotta sitten.
Mutta kun minä tiedän, etten saa raivareita enää. Se oli ainoa kerta ja silloinkin halusin pelotella vain. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun minä tiedän, etten saa raivareita enää. Se oli ainoa kerta ja silloinkin halusin pelotella vain. T. Ap
Hullu siis. Tuskin olet miksikään siitä muuttunut.
Noi känni sekoamisriehumiset on ihan vit*n pelottavia. Niitä ehkä huvittaa tuo jotka eivät tuollaista nähneet. Sitä pakokauhun tunnetta on vaikea edes kuvailla, kun oikeasti olet siinä tilanteessa, että pakenet ihmistä joka eleillään viestii perässäsi, että aikoo tappaa sinut.
Eikä varmuutta kuinka järjissään tyyppi edes on. En itsekkään antaisi anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut teot ovat sellaisia että se on kerrasta poikki. Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta antaa anteeksi. Enpä itse ainakaan suostuisi iltaa istumaan tyypin kanssa, jota olen joutunut pelkäämään. Ihan sama oliko vuosi vai 20 vuotta sitten.
Tämä. Koko ajan istuis jäykkänä ja miettis milloin taas seotaan. Ei kiitos koskaan enää. Jos kuulen että tyyppi on mennyt terapiaan ja oppinut sieltä jotain voisin harkita , muuten ei.
Nykyään tapahtuu sen verran väkivaltarikoksia, että ihmiset eivät ota mitään riskiä, varsinkin jos joku käytti runsaasti alkoholia. Ehkä muut ihmiset eivät ajattele sinua "hulluna", koska eivät edes tiedä takavuosien tapahtumasta, ellet käytä alkoholia reippaasti jne.
Alkoholin piikkiin aina laitetaan kaikki riehumiset, mutta ei ymmärretä sitten olla käyttämättä sitä alkoholia, jos niitä riehumisia sitten tulee toistuvasti.
Kukaan ei uskalla ottaa selvää.