Siis onko joku hoitovelvollisuus vanhempia kohtaan? Pitääkö jättää perhe ja muuttaa vanhemmille omaishoitajaksi? Kukas ne omat lapset sitten hoitaa??

Vierailija kirjoitti:

En hoida. Vanhempani totesivat aikanaan, kun saivat lastenlapsia, että ei kiinnosta. Minä totesin saman, kun alkoivat valittaa, etteivät meinaa pärjätä enää kotonaan.

Täysin samanlaiset vanhemmat mulla. Eivät ole koskaan pitäneet yhteyttä lapsenlapsiin koska ne eivät kiinnosta - eivät muista nimiä tai ikiä.

Lisäyksenä se että olivat täysin epäonnistuneita vanhempinakin - hakkasivat ja kaltoinkohtelivat omia lapsiaan koko kotona asumisen ajan.

Mitään en ole noille velkaa. En yhtään mitään. En aio auttaa. En mene hautajaisiin.

Meillä kaksi tyttöä, äiti yli 90. Minä asun samalla paikkakunnalla ja olen täysin sidottu vanhuksen hoitoon. Muutan toiselle paikkakunnalle, ettei tartte sitä hoitaa. Mielenterveys on mennyt. Toinen tytär vain mökkeilee.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaksi tyttöä, äiti yli 90. Minä asun samalla paikkakunnalla ja olen täysin sidottu vanhuksen hoitoon. Muutan toiselle paikkakunnalle, ettei tartte sitä hoitaa. Mielenterveys on mennyt. Toinen tytär vain mökkeilee.

Miten se toisen tyttären mökkeily tähän liittyy?

Jos haluaa että menee ne lopullisetkin välit, oma lapsi on liian läheinen auttamaan vanhempiaan. Siinä hämärtyy se auttamisen raja, ja monikaan ei osaa vetää niitä rajoja. Sitten alkaa ne päivittäiset puhelinsoitot ja marinat. Parempi on että ulkopuolinen taho hoitaa, niin säilyy edes jonkinlaiset välit. Ja puhelimeen vastatessakin pitää vetää ne rajat. Oma läheiseni soitti päivittäin, ja parhaimmillaan toista tuntia olisi pitänyt rupatella. Jos ei vastannut puhelimeen niin olin huono ihminen ja kaikki marttyyrin keinot otettiin käyttöön.

Alkoi kauhea syyllistäminen ja uhriutuminen.

En tajua tätä. Minultakin, 44 v, kysyi moni ensimmäisenä, että mitä 88 v ÄITINI on mieltä siitä, että muutan 250 km päähän! Hän ja kaksi hänen yhtä vanhaa siskoaan asuvat vieretysten, mutta en minä nyt omaa elämääni laita odotukselle heidän hoitamisensa takia. En itsekään tästä enää nuorene. Aikuiset lapseni jäävät auttamaan mielellään.

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani ovat jo kuolleet, samoin appivanhemmat ja puoliso. Olen kirjoittanut omakantaan, ettei minun hoitoani saa sälyttää lapsilleni vaan yhteiskunnan pitää hoitaa minut. Perustelu: lapset eivät ole pyytäneet saada syntyä eikä heillä ole hoitovelvollisuutta toisin kuin vanhemmilla on lapsia kohtaan, koska vanhemmat ovat syyllisiä lasten olemassaoloon. Poliitikot hokevat synnytystalkoita, joten sitten pitää hoitaa ne, jotka ovat synnyttäneet.

Ei mulla omakannassa ole mitään tuollaista kommenttipaikkaa.

Missä kunnassa asut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti soittaa ja kiukuttelee. Purkaa omatoimisesti hänelle sovitut kotihoitajakäynnit. Sitten soittaa ja tivaa, että hänelle pitää soittaa joka päivä, jos hän vaikka kuolee tai saa sairaskohtauksen yksinään. Ei suostu edes hakemaan hoitokotiin. Minulla on oikeus sitä ja minulla on oikeus valitusta kuuluu kaikkiin ehdotuksiin.

Itse käyn töissä, nukun huonosti ja syön kourallisen verenpainelääkkeitä. Stressaa ihan järjettömästi.

Minkä verran hoidat äitisi asioita?

Hoidatko hänen pankkiasiansa. Seuraatko, tiedätkö mitä lääkkeitä äitisi päivittäin käyttää.

Hänhän on jo hoidon piirissä, jos hänellä käy kotihoitaja.

Vai mitä tarkoitat kotihoitajalla?

Kuka hoitaa siivouksen äidin kodissa. Kuka kylvettää ja saunottaa.

Onko se niin vaikeaa olla ystävällinen vanhalle ihmiselle, mutta samalla olla välittämättä hänen pahoistakin sanoista ja mahdottomista vaatimuksesta.

On se tosi outoa, ettei enää tulla edes keskustelun tasolla toimeen omien ikääntyvien vanhempien kanssa.

Vaan heidät pitää haukkua maan rakoon yleisellä keskustelupalstalla.

On oikeasti aika vaikeaa olla ystävällinen, jos toinen jatkuvasti ilkeilee ja vaatii mahdottomia. Ei kukaan jaksa loputtomiin sitä, että ystävällisyyteen vastataan ilkeilyllä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään kukaan edellytä ketään tytärtä tai poikaan hoitamaan vanhoja vanhempia.

Mutta toki kuuluisi jo tapoihin, auttaa jossain pienissä asioissa heitä, aina kun siihen on mahdollisuus.

Luulisi nykyihmisten käsittävän senkin, että etenkin yksin jäänyt äiti, saattaa turvautua tyttäriinsä.

Vanhemmista ihmisistä tulee arkoja ja pelkääviä, kukapa nyt haluaisin kuolla vuoteeseensa tai lattialle ja löytyä siitä vasta viikkojen kuluttua.

Eikä niihin hoitokoteihin noin vain mennä eikä päästä.  Niihin kriteerit, minkä kuntoisia ihmisiä sinne otetaan.

Jos näyttää ettei enää pärjää yksin, kuten hygienia, siisteys, lääkkeet ruoka tai muu, silloin vain kielloista huolimatta on teettettävä hoidon/ hoivan kartoitus.  Se on yksinkertaisesti pakko.

Ja yksinäisyys panee ihmiset soittelemaan muille, ja se että vanhukset ovat itsekin huolestuineita omasta voinnistaan.

Henkistä turvaa niillä puheluilla vain haetaan.

Jos pelkää jäävänsä lattialle makaamaan, käyttää turvaranneketta ja hyväksy kotihoidon käynnit. Näin anoppini tekee, näin ei tee äitini.

Kartoitus on tehty ja äitini perui kaikki hoitajakäynnit, koska ei halua eikä tarvitse. Olen täysin kypsä ja väsynyt. Omassa työssä ja perheessä on ihan riittämiin hoidettavaa.

Olen hoitajana vanhustenhuollossa. Omaiset väsyvät omien isiensä ja äitiensä hoitoon, siksi meitä ammattilaisia tarvitaan.

On olemassa super-energisiä ihmisiä, jotka tuosta noin vaan suitsait hoitavat omat vanhempansa, mutta yleisimmin ihmisillä on tarpeeksi kuormitusta jo omissa asioissaan. Kannattaakin hyvissä ajoin kartoittaa oma jaksamisensa ja miettiä jo valmiiksi missä asioissa HALUAA omia vanhempiaan auttaa ja mitkä edellytykset siihen on. Esimerkiksi välimatka ja oma työssäkäynti voi olla esteenä siihen, ettei esim. pääse joka lääkärikäynnille saattajaksi tai ei pääse viikoittain saunottamaan. Näihin tilanteisiin voi palkata henkilökohtaisen avustajan, siivoustöihin siivoojan, kunnon ylläpitäjäksi fysioterapeutin tai jostain vapaaehtoistoiminnasta kävelyseuran.

Omille vanhemmille on syytä kertoa realiteetit ja toimia käydessään vaikka vain pelkästään virkistysjoukkoina. Kaikkihan me tiedämme kuinka tapaamiset ja puhelut yleensä ilahduttavat ja piristävät.

Vanhenemisen mukanaan tuomiin hankaluuksiin kannattaa hankkia ammattilaisten apua ja sitä saa rahalla. Ammatti-ihmiset hoitavat työkseen ja pystyvät jakamaan vastuuta työkavereidensa kanssa. Vapaa-ajallaan heillä ei ole vastuuta teidän omaisistanne, toisin kuin sellaisen itselleen ottaneella aikuisella lapsella.

On marttyyriutta laittaa oma elämänsä hyllylle sen takia että jääräpäisesti haluaa olla se ainoa oikea hoitaja vanhemmalleen, joka yökaudet soittelee ja valittaa vaivojaan. Aina niille ei satojen kilometrien päästä tai muista syistä omainen mitään mahda.

Siksi vetoankin teihin omaiset. Säilyttäkää välit vanhempiinne toimimalla lapsen roolissa. Hoitajat toimivat hoitajan roolissa, avustajat avustajan roolissa. Vanhempamme saavat ja heidän myös mielestäni kuuluu käyttää omat varansa itsensä hoitoon. Ette te itsekään vaatisi omia läheisiänne teitä jatkuvasti auttamaan. Tai jos niin on, on silloin opetus saada lintu lentämään omilla siivillään mennyt hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kenelläkään ole velvollisuutta hoitaa vanhempiaan, mutta lapsia on. Lapset otetaan huostaan, jos ei huolehdi heistä vaan vanhoista vanhemmistaan, kun pitäisi ottaa huostaan ne vanhemmat!

On tehtävä huoli-ilmoitus sosiaalitoimeen ja dvd-virastoon ilmoitus edunvalvonnan tarpeessa olevasta henklöstä. Sen jälkeen voi pestä kätensä äitisi asioista. Puheluista voit sopia jonkun tietyn ajan , milloin soitat hänelle eikä muuhun aikaan tarvitse vastata.

Nykyään bluray-virastoon tai Netflixille suoraan. 

Muistatteko kun vhs-virastot tuli? Se oli jotain todella hienoa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti soittaa ja kiukuttelee. Purkaa omatoimisesti hänelle sovitut kotihoitajakäynnit. Sitten soittaa ja tivaa, että hänelle pitää soittaa joka päivä, jos hän vaikka kuolee tai saa sairaskohtauksen yksinään. Ei suostu edes hakemaan hoitokotiin. Minulla on oikeus sitä ja minulla on oikeus valitusta kuuluu kaikkiin ehdotuksiin.

Itse käyn töissä, nukun huonosti ja syön kourallisen verenpainelääkkeitä. Stressaa ihan järjettömästi.

Minkä verran hoidat äitisi asioita?

Hoidatko hänen pankkiasiansa. Seuraatko, tiedätkö mitä lääkkeitä äitisi päivittäin käyttää.

Hänhän on jo hoidon piirissä, jos hänellä käy kotihoitaja.

Vai mitä tarkoitat kotihoitajalla?

Kuka hoitaa siivouksen äidin kodissa. Kuka kylvettää ja saunottaa.

Onko se niin vaikeaa olla ystävällinen vanhalle ihmiselle, mutta samalla olla välittämättä hänen pahoistakin sanoista ja mahdottomista vaatimuksesta.

On se tosi outoa, ettei enää tulla edes keskustelun tasolla toimeen omien ikääntyvien vanhempien kanssa.

Vaan heidät pitää haukkua maan rakoon yleisellä keskustelupalstalla.

Vanha ihminen voi valitettavasti olla täysi piru. On hyvin vaikeaa olla ystävällinen vanhukselle, joka ei muuta osannut kuin sättiä, tiuskia, ivata ja pilkata lastaan, jolta hän aikanaan odotti saavansa täysihoidon. Saikin, mutta kalliin hinnan maksoin. En yhtään ihmettele ratkaisua, jonka jotkut omaishoitajat tekevät.

Vanhuksia on monenlaisia, minun on siitä hankalimmasta päästä. Edunvalvoja hoitaa hänen asiansa, soitan vanhukselle kahdesti viikossa. Se riittää. Palvelutalo hoitaa kaiken muun.

Eikö kerran viikossa puhelu muka riitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään kukaan edellytä ketään tytärtä tai poikaan hoitamaan vanhoja vanhempia.

Mutta toki kuuluisi jo tapoihin, auttaa jossain pienissä asioissa heitä, aina kun siihen on mahdollisuus.

Luulisi nykyihmisten käsittävän senkin, että etenkin yksin jäänyt äiti, saattaa turvautua tyttäriinsä.

Vanhemmista ihmisistä tulee arkoja ja pelkääviä, kukapa nyt haluaisin kuolla vuoteeseensa tai lattialle ja löytyä siitä vasta viikkojen kuluttua.

Eikä niihin hoitokoteihin noin vain mennä eikä päästä.  Niihin kriteerit, minkä kuntoisia ihmisiä sinne otetaan.

Jos näyttää ettei enää pärjää yksin, kuten hygienia, siisteys, lääkkeet ruoka tai muu, silloin vain kielloista huolimatta on teettettävä hoidon/ hoivan kartoitus.  Se on yksinkertaisesti pakko.

Ja yksinäisyys panee ihmiset soittelemaan muille, ja se että vanhukset ovat itsekin huolestuineita omasta voinnistaan.

Henkistä turvaa niillä puheluilla vain haetaan.

Jos pelkää jäävänsä lattialle makaamaan, käyttää turvaranneketta ja hyväksy kotihoidon käynnit. Näin anoppini tekee, näin ei tee äitini.

Kartoitus on tehty ja äitini perui kaikki hoitajakäynnit, koska ei halua eikä tarvitse. Olen täysin kypsä ja väsynyt. Omassa työssä ja perheessä on ihan riittämiin hoidettavaa.

Olen tuo hoitaja vanhusten huollosta. Juuri sinä, ole napakka ja tee äidillesi selväksi että sinä et kertakaikkiaan jaksa etkä halua olla hoitajan roolissa.

Jos äidille ei työnään tekevien ammattilaisten apu kelpaa, on sitten omillaan ja aikuisena ihmisenä hoitaa asiansa.

Omalle puhelimessa haukkua ratkuttaneelle isälleni sanoi aikoinaan, että suutu tai muutu, mutta minä en kuuntele. Apu otetaan sieltä mistä se helpoimmin ja nopeimmin saadaan ja että se olisi riittävän laadukasta, ei sitä tehdä hampaita kiristellen ja pakottamalla.

No, isänihän suuttui. Oli hiljaa aikansa kunnes soitti ja kertoi asian järjestyneen häntä tyydyttävällä tavalla kunnan kautta. Toki olin taustalla soittanut hänen kotikuntaansa ja pyytänyt hänelle apua kertoen hänen käytöksestään meitä lapsia kohtaan. Eli ei ne asiat ihan itsekseen eteenpäin liikahda.

Ja usko tai älä tulehtuneet välimme paranivat! Oli kiva käydä hänen luonaan vierailulla, hemmotella häntä mieliherkuillaan ja keskittyä hyvän mielen tuomiseen.

Sinulla on vastuu omasta elämästäsi ja jaksamisestasi. Kun on voimia ja omat asiat hoidossa, voi olla myös paras versio itsestään myös läheisille.

Monet tuttuni käyvät palvelutalossa katsomassa vanhempaansa lähes päivittäin. Viettävät siellä kauankin aikaa. En vielä tiedä, pystynkö siihen itse.

Tiedän iäkkäänä, jolla oli 7 lasta ja tuo nainen pyysi, että joka päivä joku lapsista olisi paikalla. Niin tekivät. Asui kotihoidon turvin kotonaan.

Vierailija kirjoitti:

Äiti soittaa ja kiukuttelee. Purkaa omatoimisesti hänelle sovitut kotihoitajakäynnit. Sitten soittaa ja tivaa, että hänelle pitää soittaa joka päivä, jos hän vaikka kuolee tai saa sairaskohtauksen yksinään. Ei suostu edes hakemaan hoitokotiin. Minulla on oikeus sitä ja minulla on oikeus valitusta kuuluu kaikkiin ehdotuksiin.

Itse käyn töissä, nukun huonosti ja syön kourallisen verenpainelääkkeitä. Stressaa ihan järjettömästi.

Sä tarttisit jonkun kuuntelevan korvan, joka myös puhuu sulle järkeä ja saa sut ymmärtämään, että tuo alistuminen ei tee hyvää sulle eikä äitille. Sitä paremmalla syyllä on niin, jos katsot että äidilläsi on jotain sellaista vikaa ymmärryksessä ettei hän ole ihan syyntakeinen. 

Eihän äitisi edes puhu siitä mikä tosiasiassa on ongelma. Hän voisi ihan itsekin soittaa viiden sekunnin puhelun kello kaksitoista joka päivä, jossa toivottaisi sulle voimia ja hyvää päivänjatkoa, jos hän oikeasti pelkää tuollaista. Sitä paitsi, jos hän saisi sairaskohtauksen 12.06, hän viruisi siinä toista vuorokautta odottamassa apua, ennen kuin hoksaisit ettei hän ole soittanut tänään. 

Tosiasiassa häntä pelottaa ja käytös ei ole lainkaan järkevää. Voit sääliä häntä minkä ikinä ehdit, mutta aina kun mietit miten sinun pitäisi hänen tilannettaan hoitaa, mieti samalla myös omaa jaksamistasi ja voimavarojasi. Sinulla on siinä vähintään kahden ihmisen systeemi mietittävänäsi, eikä ole järkeä miettiä, miten paljon voi yhtä hemmotellakseen lastata toisen päälle kuraa ennen kuin tämä oikeasti hukkuu siihen.

Jos äiti soittaa marmatuspuhelun ja määkii oikeuksistaan, läväytäpä hänelle omat oikeutesi takaisin. Sinulla on oikeus lepoon, rauhaan ja hyvinvointiin, ja hänen syyllistämistään sinulla ei ole velvollisuutta kuunnella. Sano äidille, että miettii miten asiansa järjestää koska jos hänen sävynsä on ahdisteleva, sen kuunteleminen tekee sinulle joka päivä niin pahaa, että siitä palautumiseen ei riitä aika ennen kuin seuraava lusikallinen myrkkyä tulee. 

Jos tämä on turha neuvo koska äiti ei tuosta tule opikseen ottamaan, sitten ilmoita hänelle ukaasina, että hänen on muutettava sävyä tai jäätävä ilman apuasi. Jos sekään ei auta, sitten jätät hänet ammattilaisten murheeksi. Kerro tämä hänelle.