Ystävien tahaton lapsettomuus ja oma vaikea vanhemmuus

Mistä muka tiedät että olisivat olleet kykeneviä saamaan lapsia jos eivät ikinä edes ole päässeet siihen tilanteeseen että olisivat yrittäneet tulla raskaaksi. Olet kieltämättä aika ajattelematon jos tuollaisille ihmisille valitat miten vaikeaa on olla äiti ja vielä kiellät heiltä oikeuden olla pahoillaan lapsettomuudesta. Ei kai ystävyys ole mikään kilpailu siitä kenellä on vaikeinta, vaan tarkoitus olisi vaikeassa tilanteessa ymmärtää ja lohduttaa toista. Häpeäisit.

Minulla on sama tilanne erään sukulaisen kanssa joten ymmärrän tilanteesi ap. Tällä ihmisellä on vaikea perussairaus ja juuri ja juuri jaksaa hoitaa itsensä ja arkensa. Silti ainainen murhe tuntuu olevan lapsettomuus. Kun sivusta näen ja tiedän ettei hän olisi jaksanut vanhemmuuden vaatimuksia eikä lapsen tarvitsevuutta millään tasolla.

Selvästi kyseinen ihminen ihannoi vanhemmuutta ja sitä kuinka paljon se antaa. Vaikka tosiasiassa se usein ottaa enemmän kuin antaa. Vanhempi on lasta varten eikä toisinpäin.

Miksei saisi vuorostaan valittaa, kuinka rankkaa äitiys on? Ellei muilla ole kokemusta, keskustelut eivät välttämättä ole kovin mielekkäitä, mutta totta kai ystäville pitää voida avautua.

Vierailija kirjoitti:

Miksei saisi vuorostaan valittaa, kuinka rankkaa äitiys on? Ellei muilla ole kokemusta, keskustelut eivät välttämättä ole kovin mielekkäitä, mutta totta kai ystäville pitää voida avautua.

Mieti vaikka niin että jos ystävältäsi olisi syövän takia leikattu pois molemmat rinnat, valittaisitko juuri hänelle miten rankkaa on kun suuret rintasi aiheuttavat selkäkipuja? Vai kannattaiskohan juuri siitä aiheesta avautua jollekin toiselle ystävälle?

Vierailija kirjoitti:

Mistä muka tiedät että olisivat olleet kykeneviä saamaan lapsia jos eivät ikinä edes ole päässeet siihen tilanteeseen että olisivat yrittäneet tulla raskaaksi. Olet kieltämättä aika ajattelematon jos tuollaisille ihmisille valitat miten vaikeaa on olla äiti ja vielä kiellät heiltä oikeuden olla pahoillaan lapsettomuudesta. Ei kai ystävyys ole mikään kilpailu siitä kenellä on vaikeinta, vaan tarkoitus olisi vaikeassa tilanteessa ymmärtää ja lohduttaa toista. Häpeäisit.

Heillä ei ole ollut mitään terveydellistä estettä saada lasta. Kyse on nimenomaan siitä että he katsovat oikeudekseen valittaa minulle lapsettomuudestaan, minä en saa koskaan avautua heille vaikeuksista vanhemmuudessa. Et selvästikään ymmärrä lukemaasi. Minulla ei todellakaan ole mitään hävettävää.

Olen pienen, uhmaiässä olevan villikon totaaliyksinhuoltaja. Vaikka tämä onkin päivittäin hyvin raskasta, en vaihtaisi osaani lapsettoman kanssa. Lapseni on silti elämäni suurin lahja. Kyllä minä ainakin tunnen sympatiaa tahattomasta lapsettomuudesta kärsiviä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä muka tiedät että olisivat olleet kykeneviä saamaan lapsia jos eivät ikinä edes ole päässeet siihen tilanteeseen että olisivat yrittäneet tulla raskaaksi. Olet kieltämättä aika ajattelematon jos tuollaisille ihmisille valitat miten vaikeaa on olla äiti ja vielä kiellät heiltä oikeuden olla pahoillaan lapsettomuudesta. Ei kai ystävyys ole mikään kilpailu siitä kenellä on vaikeinta, vaan tarkoitus olisi vaikeassa tilanteessa ymmärtää ja lohduttaa toista. Häpeäisit.

Heillä ei ole ollut mitään terveydellistä estettä saada lasta. Kyse on nimenomaan siitä että he katsovat oikeudekseen valittaa minulle lapsettomuudestaan, minä en saa koskaan avautua heille vaikeuksista vanhemmuudessa. Et selvästikään ymmärrä lukemaasi. Minulla ei todellakaan ole mitään hävettävää.

Sinä se et tajua. Vaikka ei ole tiedossa olevaa terveydellistä estettä se ei silti tarkoita ettei sellaista olisi ollut. Se ei ehkä vaan ole tullut ilmi jos eivät ole ikinä edes päässeet yrittämään. Sitä paitsi syy lapsettomuuteen on ihan toissijainen. Etkö oikeasti tajua että tilanne on sama kuin valittaisit köyhälle miten hirveää on kun ei tiedä ostaisiko punaisen vai valkoisen ökyauton. Heidän silmissään valitat asiasta joka olisi ollut heidän elämänsä suurin haave.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä muka tiedät että olisivat olleet kykeneviä saamaan lapsia jos eivät ikinä edes ole päässeet siihen tilanteeseen että olisivat yrittäneet tulla raskaaksi. Olet kieltämättä aika ajattelematon jos tuollaisille ihmisille valitat miten vaikeaa on olla äiti ja vielä kiellät heiltä oikeuden olla pahoillaan lapsettomuudesta. Ei kai ystävyys ole mikään kilpailu siitä kenellä on vaikeinta, vaan tarkoitus olisi vaikeassa tilanteessa ymmärtää ja lohduttaa toista. Häpeäisit.

Heillä ei ole ollut mitään terveydellistä estettä saada lasta. Kyse on nimenomaan siitä että he katsovat oikeudekseen valittaa minulle lapsettomuudestaan, minä en saa koskaan avautua heille vaikeuksista vanhemmuudessa. Et selvästikään ymmärrä lukemaasi. Minulla ei todellakaan ole mitään hävettävää.

Sinä se et tajua. Vaikka ei ole tiedossa olevaa terveydellistä estettä se ei silti tarkoita ettei sellaista olisi ollut. Se ei ehkä vaan ole tullut ilmi jos eivät ole ikinä edes päässeet yrittämään. Sitä paitsi syy lapsettomuuteen on ihan toissijainen. Etkö oikeasti tajua että tilanne on sama kuin valittaisit köyhälle miten hirveää on kun ei tiedä ostaisiko punaisen vai valkoisen ökyauton. Heidän silmissään valitat asiasta joka olisi ollut heidän elämänsä suurin haave.

Just tämä! Itse olen vaikeasti toimintakyvytön - ja totta, en pystyisi nykyisellään lapsesta huolehtimaan. Mutta ap:n kaltaiset ihmiset eivät ihan oikeasti ymmärrä, että elämässä on paljon raskaampiakin taakkoja kuin normaali elämä, kuten vanhemmuus. Kyllä minua lapsettomana ja vaikeasti toimintakyvyttömänä ihmisenä ärsyttää toimintakykyisten valittaminen normaalista elämästä. Ei sillä, etteikö se normaali elämä voisi olla rankkaa. Mutta ei se niin rankkaa ole kuin toimintakyvyttömänä eläminen. Minä suren sitä, että minulta on viety vaihtoehto normaaliin elämään, siis juuri siihen perhe-elämään yms. Olisikin ihanaa, että elämä olisi täynnä ns normaaleja ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama tilanne erään sukulaisen kanssa joten ymmärrän tilanteesi ap. Tällä ihmisellä on vaikea perussairaus ja juuri ja juuri jaksaa hoitaa itsensä ja arkensa. Silti ainainen murhe tuntuu olevan lapsettomuus. Kun sivusta näen ja tiedän ettei hän olisi jaksanut vanhemmuuden vaatimuksia eikä lapsen tarvitsevuutta millään tasolla.

Selvästi kyseinen ihminen ihannoi vanhemmuutta ja sitä kuinka paljon se antaa. Vaikka tosiasiassa se usein ottaa enemmän kuin antaa. Vanhempi on lasta varten eikä toisinpäin.

Lisään vielä että myös itselläni on sairaus joka on tuonut välillä kovat haasteet vanhemmuuteen. Arki on ollut välillä todella raskasta. Siksi näen hyvin realistisesti etteivät ystäväni olisi kyenneet vanhemmuuteen kun juuri ja juuri jaksavat huolehtia itsestään. Se kuinka epärealistisesti he näkevät vanhemmuuden ottaa päähän.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama tilanne erään sukulaisen kanssa joten ymmärrän tilanteesi ap. Tällä ihmisellä on vaikea perussairaus ja juuri ja juuri jaksaa hoitaa itsensä ja arkensa. Silti ainainen murhe tuntuu olevan lapsettomuus. Kun sivusta näen ja tiedän ettei hän olisi jaksanut vanhemmuuden vaatimuksia eikä lapsen tarvitsevuutta millään tasolla.

Selvästi kyseinen ihminen ihannoi vanhemmuutta ja sitä kuinka paljon se antaa. Vaikka tosiasiassa se usein ottaa enemmän kuin antaa. Vanhempi on lasta varten eikä toisinpäin.

Onpa taas tekstiä. Ei ihmiset tekisi lapsia, jos se "ottaisi enemmän kuin antaa". Luuletko todella olevasi jonkin hyväntekeväisyystyön tehnyt, kun olet tehnyt lapsen tähän maailmaan? Lapsen tekeminen on AINA ITSEKÄS teko, aina. 

Ja kyllä, itsekin olen lapsen tehnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama tilanne erään sukulaisen kanssa joten ymmärrän tilanteesi ap. Tällä ihmisellä on vaikea perussairaus ja juuri ja juuri jaksaa hoitaa itsensä ja arkensa. Silti ainainen murhe tuntuu olevan lapsettomuus. Kun sivusta näen ja tiedän ettei hän olisi jaksanut vanhemmuuden vaatimuksia eikä lapsen tarvitsevuutta millään tasolla.

Selvästi kyseinen ihminen ihannoi vanhemmuutta ja sitä kuinka paljon se antaa. Vaikka tosiasiassa se usein ottaa enemmän kuin antaa. Vanhempi on lasta varten eikä toisinpäin.

Lisään vielä että myös itselläni on sairaus joka on tuonut välillä kovat haasteet vanhemmuuteen. Arki on ollut välillä todella raskasta. Siksi näen hyvin realistisesti etteivät ystäväni olisi kyenneet vanhemmuuteen kun juuri ja juuri jaksavat huolehtia itsestään. Se kuinka epärealistisesti he näkevät vanhemmuuden ottaa päähän.

Ehkä sinä näet epärealistisesti heidän vastoinkäymisensä ja vaikeutensa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama tilanne erään sukulaisen kanssa joten ymmärrän tilanteesi ap. Tällä ihmisellä on vaikea perussairaus ja juuri ja juuri jaksaa hoitaa itsensä ja arkensa. Silti ainainen murhe tuntuu olevan lapsettomuus. Kun sivusta näen ja tiedän ettei hän olisi jaksanut vanhemmuuden vaatimuksia eikä lapsen tarvitsevuutta millään tasolla.

Selvästi kyseinen ihminen ihannoi vanhemmuutta ja sitä kuinka paljon se antaa. Vaikka tosiasiassa se usein ottaa enemmän kuin antaa. Vanhempi on lasta varten eikä toisinpäin.

Lisään vielä että myös itselläni on sairaus joka on tuonut välillä kovat haasteet vanhemmuuteen. Arki on ollut välillä todella raskasta. Siksi näen hyvin realistisesti etteivät ystäväni olisi kyenneet vanhemmuuteen kun juuri ja juuri jaksavat huolehtia itsestään. Se kuinka epärealistisesti he näkevät vanhemmuuden ottaa päähän.

Ehkä sinä näet epärealistisesti heidän vastoinkäymisensä ja vaikeutensa?

Päinvastoin. He valittavat kuinka eivät jaksa arjessaan ihan perusasioita, sairaseläkkeellä ovat molemmat. Siihen vielä lapsi niin vaikeusaste nousee potenssiin tuhat.

Vanhemmuuden romantisointia tapahtuu jopa Suomessa. Mitä iloa on ihmisestä, joka vie aikasi ja rahasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama tilanne erään sukulaisen kanssa joten ymmärrän tilanteesi ap. Tällä ihmisellä on vaikea perussairaus ja juuri ja juuri jaksaa hoitaa itsensä ja arkensa. Silti ainainen murhe tuntuu olevan lapsettomuus. Kun sivusta näen ja tiedän ettei hän olisi jaksanut vanhemmuuden vaatimuksia eikä lapsen tarvitsevuutta millään tasolla.

Selvästi kyseinen ihminen ihannoi vanhemmuutta ja sitä kuinka paljon se antaa. Vaikka tosiasiassa se usein ottaa enemmän kuin antaa. Vanhempi on lasta varten eikä toisinpäin.

Lisään vielä että myös itselläni on sairaus joka on tuonut välillä kovat haasteet vanhemmuuteen. Arki on ollut välillä todella raskasta. Siksi näen hyvin realistisesti etteivät ystäväni olisi kyenneet vanhemmuuteen kun juuri ja juuri jaksavat huolehtia itsestään. Se kuinka epärealistisesti he näkevät vanhemmuuden ottaa päähän.

Ehkä sinä näet epärealistisesti heidän vastoinkäymisensä ja vaikeutensa?

Päinvastoin. He valittavat kuinka eivät jaksa arjessaan ihan perusasioita, sairaseläkkeellä ovat molemmat. Siihen vielä lapsi niin vaikeusaste nousee potenssiin tuhat.

Lapsi myös antaa, ei pelkästään ota, kuten sinä väität. Lapsettomuus masentaa ja vie energiaa. Et sinä voi tietää, mitä heidän elämänsä olisi lapsen kanssa. Mutta ihmiset selviävät kyllä vakavillakin sairauksilla, kun jälkikasvusta pitää pitää huoli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei saisi vuorostaan valittaa, kuinka rankkaa äitiys on? Ellei muilla ole kokemusta, keskustelut eivät välttämättä ole kovin mielekkäitä, mutta totta kai ystäville pitää voida avautua.

Mieti vaikka niin että jos ystävältäsi olisi syövän takia leikattu pois molemmat rinnat, valittaisitko juuri hänelle miten rankkaa on kun suuret rintasi aiheuttavat selkäkipuja? Vai kannattaiskohan juuri siitä aiheesta avautua jollekin toiselle ystävälle?

No eikö tolla logiikalla apn ystävien pitäisi valittaa jollekin muulle lapsettomuuttaan, kun aplla on rankkaa lapsien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei saisi vuorostaan valittaa, kuinka rankkaa äitiys on? Ellei muilla ole kokemusta, keskustelut eivät välttämättä ole kovin mielekkäitä, mutta totta kai ystäville pitää voida avautua.

Mieti vaikka niin että jos ystävältäsi olisi syövän takia leikattu pois molemmat rinnat, valittaisitko juuri hänelle miten rankkaa on kun suuret rintasi aiheuttavat selkäkipuja? Vai kannattaiskohan juuri siitä aiheesta avautua jollekin toiselle ystävälle?

Totta helkkarissa ymmärtäisin itse, vaikka olisi itseltä ne rinnat leikattu. Miten se liittyisi minuun, että monella suuririntaisella on omat ongelmansa? Ei mitenkään. Kyllä ystävien täytyy voida jakaa omat huolet ja murheet molemmin puolin. Ei se muuten ole mitään ystävyyttä. Ennemmin loukkaantuisin siitä, jos kukaan ei enää mainitsis sanaa "tissit" seurassani, etten vaan nyt ajattele x tai ala itkemään tms. Kyllä minä haluaisin, että elämä jatkuisi niin normaalina kuin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama tilanne erään sukulaisen kanssa joten ymmärrän tilanteesi ap. Tällä ihmisellä on vaikea perussairaus ja juuri ja juuri jaksaa hoitaa itsensä ja arkensa. Silti ainainen murhe tuntuu olevan lapsettomuus. Kun sivusta näen ja tiedän ettei hän olisi jaksanut vanhemmuuden vaatimuksia eikä lapsen tarvitsevuutta millään tasolla.

Selvästi kyseinen ihminen ihannoi vanhemmuutta ja sitä kuinka paljon se antaa. Vaikka tosiasiassa se usein ottaa enemmän kuin antaa. Vanhempi on lasta varten eikä toisinpäin.

Onpa taas tekstiä. Ei ihmiset tekisi lapsia, jos se "ottaisi enemmän kuin antaa". Luuletko todella olevasi jonkin hyväntekeväisyystyön tehnyt, kun olet tehnyt lapsen tähän maailmaan? Lapsen tekeminen on AINA ITSEKÄS teko, aina. 

Ja kyllä, itsekin olen lapsen tehnyt. 

Kommenttisi ei liity aiheeseen mitenkään. Kyse on sairaista ihmisistä jotka eivät käsitä vanhemmuuden raskautta ja sitä ettei heistä siihen olisi. Heidän kohdallaan se nimenomaan ottaisi enemmän kuin antaisi. Ja niin se on monen terveen vanhemmankin kohdalla. Lapsia todellakin tehdään tietämättä mitä se vanhemmuus todella vaatii. Ihmiset tekevät lapsia tietämättä mihin ryhtyvät. Vasta sen ensimmäisen lapsen saatuaan tietää ja sitten voi päättää haluaako ja jaksaako samaa lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama tilanne erään sukulaisen kanssa joten ymmärrän tilanteesi ap. Tällä ihmisellä on vaikea perussairaus ja juuri ja juuri jaksaa hoitaa itsensä ja arkensa. Silti ainainen murhe tuntuu olevan lapsettomuus. Kun sivusta näen ja tiedän ettei hän olisi jaksanut vanhemmuuden vaatimuksia eikä lapsen tarvitsevuutta millään tasolla.

Selvästi kyseinen ihminen ihannoi vanhemmuutta ja sitä kuinka paljon se antaa. Vaikka tosiasiassa se usein ottaa enemmän kuin antaa. Vanhempi on lasta varten eikä toisinpäin.

Lisään vielä että myös itselläni on sairaus joka on tuonut välillä kovat haasteet vanhemmuuteen. Arki on ollut välillä todella raskasta. Siksi näen hyvin realistisesti etteivät ystäväni olisi kyenneet vanhemmuuteen kun juuri ja juuri jaksavat huolehtia itsestään. Se kuinka epärealistisesti he näkevät vanhemmuuden ottaa päähän.

Ehkä sinä näet epärealistisesti heidän vastoinkäymisensä ja vaikeutensa?

Päinvastoin. He valittavat kuinka eivät jaksa arjessaan ihan perusasioita, sairaseläkkeellä ovat molemmat. Siihen vielä lapsi niin vaikeusaste nousee potenssiin tuhat.

Ja sairaudenko takia he eivät voisi surra sitä, että kaikkien muiden vaivojensa lisäksi eivät ikinä ole saaneet kokea äitiyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama tilanne erään sukulaisen kanssa joten ymmärrän tilanteesi ap. Tällä ihmisellä on vaikea perussairaus ja juuri ja juuri jaksaa hoitaa itsensä ja arkensa. Silti ainainen murhe tuntuu olevan lapsettomuus. Kun sivusta näen ja tiedän ettei hän olisi jaksanut vanhemmuuden vaatimuksia eikä lapsen tarvitsevuutta millään tasolla.

Selvästi kyseinen ihminen ihannoi vanhemmuutta ja sitä kuinka paljon se antaa. Vaikka tosiasiassa se usein ottaa enemmän kuin antaa. Vanhempi on lasta varten eikä toisinpäin.

Lisään vielä että myös itselläni on sairaus joka on tuonut välillä kovat haasteet vanhemmuuteen. Arki on ollut välillä todella raskasta. Siksi näen hyvin realistisesti etteivät ystäväni olisi kyenneet vanhemmuuteen kun juuri ja juuri jaksavat huolehtia itsestään. Se kuinka epärealistisesti he näkevät vanhemmuuden ottaa päähän.

Ehkä sinä näet epärealistisesti heidän vastoinkäymisensä ja vaikeutensa?

Päinvastoin. He valittavat kuinka eivät jaksa arjessaan ihan perusasioita, sairaseläkkeellä ovat molemmat. Siihen vielä lapsi niin vaikeusaste nousee potenssiin tuhat.

Lapsi myös antaa, ei pelkästään ota, kuten sinä väität. Lapsettomuus masentaa ja vie energiaa. Et sinä voi tietää, mitä heidän elämänsä olisi lapsen kanssa. Mutta ihmiset selviävät kyllä vakavillakin sairauksilla, kun jälkikasvusta pitää pitää huoli. 

Nyt sinä romantisoit sairautta yhdistettynä vanhemmuuteen. Jos ihminen ei pääse moneen päivään sängystä ylös sairautensa takia niin siihen päälle vilkkaan taaperon hoito tuokin oman voimaannuttavan lisänsä. NOT.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama tilanne erään sukulaisen kanssa joten ymmärrän tilanteesi ap. Tällä ihmisellä on vaikea perussairaus ja juuri ja juuri jaksaa hoitaa itsensä ja arkensa. Silti ainainen murhe tuntuu olevan lapsettomuus. Kun sivusta näen ja tiedän ettei hän olisi jaksanut vanhemmuuden vaatimuksia eikä lapsen tarvitsevuutta millään tasolla.

Selvästi kyseinen ihminen ihannoi vanhemmuutta ja sitä kuinka paljon se antaa. Vaikka tosiasiassa se usein ottaa enemmän kuin antaa. Vanhempi on lasta varten eikä toisinpäin.

Lapsettomuus voi aiheuttaa masennusta. Raskaaksi tulon jälkeen energiataso voi nousta ihan silmissä.