Tarvitseeko ihmissuhteiden osapuolilla olla jotain yhteistä?

Mielenkiintoista pohdintaa. Kyllähän ihmissuhde on aina jonkinlainen hyötysuhdekin. Miksi olisi toisen ihmisen seurassa, jos siitä ei saisi itselleen edes mitään iloa? Ja yhdistävät asiat on tärkeitä siksi, että on jotain, mitä molemmat haluavat yhdessä tehdä tai mistä puhua. 

Ehdottomasti pitää tykätä samoista asioista ja pystyä tekemään näitä asioita yhdessä. Edes jotain pitää olla, muuten kyllä erkaantuu toisesta.

Jos toinen on luonteeltaan aivan eri tyyppinen, juttu ei toimi.

Tietenkään ei "tarvitse" olla mitään yhteistä, mutta yleensä ihmiset eivät kauheasti viihdy yhdessä silloin, jos mitään yhdistävää tai yhteistä ei ole. Se harvemmin riittää yhdistäväksi asiaksi, että on joku jonka kanssa harrastaa seksiä. Tavallaan on turhaa olla parisuhteessa, jos muuta yhteistä ei ole seksin lisäksi, koska seksisuhdehan riittäisi siinä tapauksessa. Ja yleensä ihmiset haluavat tehdä kumppaninsa kanssa myös jotain muuta kuin käydä panemassa. Suurin osa tykkää myös keskustella kumppaninsa kanssa. Yleensä taitaa olla niin, että jos ei ole mitään yhteistä, niin ei myöskään ole mitään syytä viettää aikaa yhdessä.

Ja ai niin, pitäähän sitä vielä kysyä: entä kun on ihmisiä joita mikään ei kiinnosta? Ihmisiä jotka eivät tykkää mistään, eivät halua mitään, eivät pyri mihinkään, eivät arvosta mitään, eivät toivo mitään,... heillä ei ole minkäänlaista etua jota kohti he pyrkivät, eikä heillä mitään "positiivista yhteistä" ole kenenkään kanssa. Joten eikö heillä sitten voi olla ihmissuhteita?

Perustuuko kaikki sosiaalisuus itsekkääseen eduntavoitteluun? Vai onko jonkin muunkinlaista sosiaalisuutta olemassa?

ap

Ihminen on saman sosiaalisen lajin edustaja, joten ihmisillä on aina jotain yhteistä. Kaikilla ihmisillä on itseasiassa enemmän yhteistä kuin eroja, vaikka haluamme joskus ja tietyissä tilanteissa eroja korostaa. Ihmisen kirous on se, että olemme kaikki samanlaisia ja olemme kaikki erilaisia.

Mutta voi ihmissuhteen rakentaa tietty pelkälle paneisellekin. Silloin on kyse panosuhteesta. Sitähän sä hait.

En tiedä mutta ei minulla ole ainakaan yhtään ihmissuhdetta jossa minulla ja toisella osapuolella ei olisi mitään yhteistä. Ja mitä merkityksellisempi (tai mitä enemmän niitä on) se yhdistävä tekijä on, sitä läheisempi ihmissuhde on.

Esim. Sama musiikkimaku -> yhteistä juteltavaa, mutta ei Taylor Swiftistä pitäminen ole kovin syvällinen arvo minulle -> ei kovin läheinen ihmissuhde

Samanlainen maailmankatsomus/perusarvot pääpiirteittäin -> yhdessäoleminen on luontevaa ja ”aidompaa” -> läheinen ihmissuhde

Onko ihmissuhde aina parisuhde ?

Jotain samaa pitää olla. Ystäväni ja puolisoni harrastavat joitain samoja asioita, erojakin löytyy.

Välillä raskasta, kun kaikki eivät vaikuta ymmärtävän, miksen muuta harrastuksiani. Kai jotta olisin "suositumpi" sellaisten silmissä, jotka harrastavat eri asioita. En aio vaihtaa. Nähköön itse vapaa-ajalla sellaisia, jotka harrastavat samaa kuin he.

Työpaikalla voin tulla hyvin toimeen ihmisten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita erilaisista ajanvietteistä vapaa-ajalla. Sellainen on aivan normaalia. Kaikkien ei tarvitse esim. käydä punttiksella, jotta saavat jatkaa töissä. Kiitos mutta en lähde mukaan.

Ei tarvitse olla ”positiivista” yhteistä tekijää. Yleensä trauma yhdistää ihmisiä paremmin kuin positiiviset jutut.

Yksi läheisimmistä ystävistäni muodostui todella nopeasti todella läheiseksi kun avautui nuorena kokemastaan traumasta ja sitten kerroin puolestani että olin kokenut vastaavaa. Yhdisti kyllä ja yhdistää edelleen, vaikkeivät nämä tapaukset liity toisiinsa ja emme aiheesta yleensä keskustele. On meillä toki jotain muutakin yhteistä, mutta ei välttämättä edes niin paljoa kuin monella muulla kaverillani joita en koe yhtä läheiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla ”positiivista” yhteistä tekijää. Yleensä trauma yhdistää ihmisiä paremmin kuin positiiviset jutut.

Yksi läheisimmistä ystävistäni muodostui todella nopeasti todella läheiseksi kun avautui nuorena kokemastaan traumasta ja sitten kerroin puolestani että olin kokenut vastaavaa. Yhdisti kyllä ja yhdistää edelleen, vaikkeivät nämä tapaukset liity toisiinsa ja emme aiheesta yleensä keskustele. On meillä toki jotain muutakin yhteistä, mutta ei välttämättä edes niin paljoa kuin monella muulla kaverillani joita en koe yhtä läheiseksi.

Ohoo! Hieno kommentti sinulta. Siis yhteistä pitää olla. Mutta sen ei tarvitse olla positiivista yhteistä, vaan se voi olla negatiivista yhteistä.

Ihmissuhteet perustuvat yhdistäviin tekijöihin. Siis: yhdyssuhde.

Tai jos ihmissuhde perustuu yhteisiin vaikeisiin asioihin, niin: vaikeussuhde.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla ”positiivista” yhteistä tekijää. Yleensä trauma yhdistää ihmisiä paremmin kuin positiiviset jutut.

Yksi läheisimmistä ystävistäni muodostui todella nopeasti todella läheiseksi kun avautui nuorena kokemastaan traumasta ja sitten kerroin puolestani että olin kokenut vastaavaa. Yhdisti kyllä ja yhdistää edelleen, vaikkeivät nämä tapaukset liity toisiinsa ja emme aiheesta yleensä keskustele. On meillä toki jotain muutakin yhteistä, mutta ei välttämättä edes niin paljoa kuin monella muulla kaverillani joita en koe yhtä läheiseksi.

Samaa mieltä. Mulla ja hyvällä ystävälläni on molemmilla sama krooninen sairaus, jonka oireet vaihtelevat. Me molemmat ymmärrämme, jos toinen ei kipujensa vuoksi voikaan lähteä jonnekin, mihin ollaan sovittu menevämme. Joku toinen ystävä ei sulattaisi tällaista lainkaan vaan sovitusta täytyisi pitää kiinni vaikka opiaattien voimalla. 

Kyllä niillä yleensä on, vaikkakin samankaltaiset luonteet että on samankaltaisia elämänkokemuksia

Käyn yhden dementoituneen vanhuksen luona. Tykkäämme kahvitella ja syödä pullaa, laittaa kukkia maljakkoon, laulaa, nauraa ja keskustella. Olen neljäkymmentä vuotta nuorempi, mutta käyntini virkistävät meitä molempia. Selitän asioita aina uudestaan ja uudestaan, mutta se ei kyllästytä. Aina löytyy jotain uutta muisteltavaa. Ei kai meillä päällisin puolin ole kai paljon yhteistä, mutta riittävästi kuitenkin. Tosin usko on asia, joka yhdistää meitä (ja voi yhdistää hyvinkin erilaisia ja eri taustoista olevia ihmisiä). Tässä tapauksessa vanhus ei aina edes muista olevansa uskossa mutta ilahtuu toisinaan, kun häntä siitä muistutan. Ihana ihmissuhde.