Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Treenaus ja laihdutus lähdössä käsistä!
24.07.2014 |
Olen nyt muutaman kuukauden treenannut todella ahkerasti ja ollut tarkka syömisistäni. Tottakai aikaisemminkin treenasin, mutta nyt olen tosiaan lisännyt treenausta todella paljon. Tulokset näkyvät; vatsalihakset ovat alkaneet erottua, jalkalihakset näkyvät ja kädetkin ovat jo ihan hyvässä kuosissa.
En kuitenkaan osaa olla tyytyväinen. Koko ajan löydän jotain, mistä en itsessäni tykkää. Mahassa ja reisissä on liikaa läskiä, kädet liian löysät yms. Tiedän että osa tästä tyytymättömyydestä johtuu siitä, että olen todella nopeasti laihtunut ja kroppa ei ole vielä ehtinyt palautua, eli löytyy sellaista todella löysää, koska iho ei ole vielä kutistunut tarpeeksi.
Nyt homma on kuitenkin oikeasti lähdössä lapasesta. En voi enää syödä mitään herkkuja, enkä edes mitään ravintoarvoiltaan huonoa. Esimerkiksi en voi edes jugurttia syödä potematta huonoa omatuntoa. Säännöstelen ruokailua muutenkin todella paljon ja ahdistun jos olen syönyt "liikaa", vaikka todellisuudessa en ole syönyt läheskään tarpeeksi.
Treenaus on myös mennyt ihan naurettavuuksiin. Ennen treenaus oli jotain, millä saada hyvä olo, mutta nyt siitä on tullut pakkomielle. Ärsyttää pitää välipäiviä.
Olen sairastanut anoreksian nuorempana. Pelkään, että tämä menee taas siihen.
Kommentit (14)
Treenaamisriippuvuus on ihan yhtä paha kuin alkoholismi- tai tupakka-riippuvuus. Hyvä että oot tiedostanut sen. Itekin tykkään jumpata kotona ja välipäiviä kyllä jää (varsinkin näillä helteillä) ja sillon harmittaa hirveesti. Tuntuu ettei voi syödä mitään hyvää/herkkua jos ei liikukaan. Pelkään itekin vähän että mulla tulee siitä pakkomielle, mutta yritän just väkisin sit pitää niitä välipäiviä että pysyy tasapaino!
Muista, että ULKONÄKÖ ei oo sama kuin onnellisuus tai koko elämä. Hanki jotain muutakin sisältöä elämääsi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 12:41"]
Mistä tuo on lähtenyt liikkeelle? Voisiko tuolle asialle tehdä jotain?
Olin hetken aikaa työpaikassa, jossa kaikki muut tuntuivat olevan älyttömän laihoja ja hyväkroppaisia ja vaikka itse olin xs-kokoinen, tunsin itseni löysäksi valaaksi muiden rinnalla. Syöminen alkoi mennä ihan överiksi ja töissä en meinannut pystyä syömään mitään.
Onneksi kerroin asiasta miehelleni, pyysin häntä katsomaan, että söisin edes jotain. Hän tiesi syömishäiriötaustastani ja auttoi, kun sain sanottua ääneen sen, että olen huolissani itsestäni. Asiat ovat hyvin niin kauan kun tiedostat, että tuo ei ole tervettä. Voimia!
[/quote]
Mulla romahti koko elämä niskaan tossa vapun aikoihin. Äiti sairastaa syöpää, veli harkitsee itsemurhaa ja avopuolison kanssa meni huonosti. Siitä se alamäki sitten alkoi. Nyt alkaa asiat olemaan jo mallillaan, mutta syöminen ei vaan onnistu! Ennen nautin just todella paljon hyvästä ruoasta ja kokkasinkin joka päivä itselleni ja avokilleni. Erottiin myös avokin kanssa ja muutin omilleni, joten senkin takia on jäänyt syöminen huonommalle, kun ei enää ole ketään kenelle sitä ruokaa tehdä.
-Ap
Tee nyt itsellesi iso lautasellinen pastaa tomaattikastikkeella, ap. Laita runsaasti yrttejä. Se on lohturuokaa, ja nyt tällä hetkellä juuri se oikea resepti. Syö ilman synnintuntoa ja syyllisyyttä.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 12:56"]
Treenaamisriippuvuus on ihan yhtä paha kuin alkoholismi- tai tupakka-riippuvuus. Hyvä että oot tiedostanut sen. Itekin tykkään jumpata kotona ja välipäiviä kyllä jää (varsinkin näillä helteillä) ja sillon harmittaa hirveesti. Tuntuu ettei voi syödä mitään hyvää/herkkua jos ei liikukaan. Pelkään itekin vähän että mulla tulee siitä pakkomielle, mutta yritän just väkisin sit pitää niitä välipäiviä että pysyy tasapaino!
Muista, että ULKONÄKÖ ei oo sama kuin onnellisuus tai koko elämä. Hanki jotain muutakin sisältöä elämääsi. :)
[/quote]
Mä en oo ikinä ollut mitenkään kriittinen ulkonäöstäni. Oon kyllä aina ollut tyytyväinen itteeni just sellasena kuin olen - en esimerkiksi meikkaa tai laittaudu muutenkaan ihmeellisemmin. Ja kyllä mä tällä hetkellä oon tavallaan tyytyväinen kun katson peiliin ja mun kroppaa kehutaan, mutta silti on vaan sellanen fiilis, että tästä vois vielä parantaa.
Ja siitä hikiliikunnasta tulee vaan niin helvetin hyvä fiilis! Eilen mulla oli välipäivä kunnon treenistä, ja vedin sellasen reilun tunnin mittasen kokovartalovenyttelyn. Se fiilis oli ihan uskomaton sen jälkeen ja sen aikana. Sama kun treenaa lihaksia, kun oikeen hiki valuu ja tärisee kun menee niin viimesillä voimilla. Oon ennemminkin koukussa siihen fiilikseen, kuin siihen ulkonäkövaikutukseen.
-Ap
Auttaisiko treenaamisen rajoittamiseen vaikka sellainen, että harrastaisit tunnin päivässä aina jonkinlaista liikuntaa? Se voisi välillä olla ihan rauhallinen kävelylenkki kauniissa maisemissa tai vaikka lihaskuntoa ja venyttelyä kotona. Aina välillä sitten kovempaa treeniä. Kuuntele kroppaasi ja tee, mikä tuntuu hyvältä.
Ymmärrän sen, että eron myötä kokkaustavat muuttuvat. Parasta nyt on kuitenkin se, että voit kokata juuri sellaista ruokaa, mistä itse pidät, ei sellaista, mistä exäsi pitää. Minulla oli eron jälkeen vaikea tottua siihen, että kokkaisin vain itselleni ja söin kotona lähinnä leipää. Opin kuitenkin nauttimaan siitä, että ruoaksi riitti hyvin yksinkertainen kattilallinen pastaa, minkä voin syödä vaikka sängyssä, jos haluan.
Yritä syödä ruokaa, mistä pidät, ravontoarvoihin liikaa katsomatta. Syö niin, että tulet kylläiseksi silloin kun olet nälkäinen. Suo itsellesi pieni jälkiruoka, vaikka se hyvänmakuinen jogurtti. Älä mene nälkäisenä nukkumaan.
-9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 13:00"]
Tee nyt itsellesi iso lautasellinen pastaa tomaattikastikkeella, ap. Laita runsaasti yrttejä. Se on lohturuokaa, ja nyt tällä hetkellä juuri se oikea resepti. Syö ilman synnintuntoa ja syyllisyyttä.
[/quote]
Ei se vaan mene niin, että päättää syödä ilman syyllisyyttä. Ei vaan pysty.
-Ap
Katsopa näitä vastauksia tässä aiemmassa ketjussa, ap
http://www.vauva.fi/keskustelu/4234610/ketju/voiko_aikuinen_ihminen_sairastua_anoreksiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 12:19"]
No siltä näyttää...hae apua ajoissa, ennen sairaala kierteitä.
[/quote]
Ei ne vaan julkisella puolella tee asialle mitään, ennenkuin on oikeasti alipainoa. Lukiossa mulle sanottiin näin.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että olet itse huomannut asian se on jo askel parempaan. Yritä kiinnostua jostain muusta kuin omasta ulkonäöstäsi.
Hyvä että olet itse huomannut asia, nyt voit ryhtyä toimeen. Ensi alkuun KÄSKEN sinua pitämään viikon tauon kaikesta hikiliikunnasta. Myös liikuntaan jää koukkuun, vierottaudu vielä kun voit. Ota tavaksi syödä jokapäivä jotain kiellettyä, ei tarvitse vetää kokonaista mäkkiateriaa mutta esim tuo "syntinen" jukurtti näin alkuun.
irrota itsesikierteestä vielä kun voit. Sun menneisyydellä sulla ei ole varaa päästää tätä pahenemaan.
t. Bulimiaa ja anoreksiaa sairastanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.iltalehti.fi/elintavat/201406070115520_el.shtml
Psykologi ei suosittele fitnessiä anorektikoille. Hyvä artikkeli aiheesta.
Itsekin kymmenen vuotta anoreksiakieryeessä olleena neuvoni on tämä: SYÖ. Itse huomasin massaa saadessani pahan olon helpottavan. Vaikka olisit normaalipainoinen ja kuinka tikissä, niin syö juuri niitä ruokia, mitkä ahdistavat.
Itse väänsin itkua ja oikein pakotin esim. riisin aikoinaan alas -ja ahdistus alkoi pikkuhiljaa helpottaa.
Ja puhu. Puhupuhupuhu
Alue: Aihe vapaa
Mistä tuo on lähtenyt liikkeelle? Voisiko tuolle asialle tehdä jotain?
Olin hetken aikaa työpaikassa, jossa kaikki muut tuntuivat olevan älyttömän laihoja ja hyväkroppaisia ja vaikka itse olin xs-kokoinen, tunsin itseni löysäksi valaaksi muiden rinnalla. Syöminen alkoi mennä ihan överiksi ja töissä en meinannut pystyä syömään mitään.
Onneksi kerroin asiasta miehelleni, pyysin häntä katsomaan, että söisin edes jotain. Hän tiesi syömishäiriötaustastani ja auttoi, kun sain sanottua ääneen sen, että olen huolissani itsestäni. Asiat ovat hyvin niin kauan kun tiedostat, että tuo ei ole tervettä. Voimia!