Isovanhempien mökillä käyminen?

En osaa vastata, koska vietän miehen vanhempien mökillä paljon aikaa lasten kanssa ilman miestäni ja viihdyn hyvin

meillä on avaimet miehen vanhempien mökille ja käydään milloin huvittaa. vietämmekin siellä paljon aikaa, kuten myös appivanhemmat. sulassa sovussa kaikki. tykkäävät kun käydään, mutta jos joku kesä jää vähemmälle, eivät höngi niskaan. saattavat kyllä ääneen ihmetellä kun ei ole näkynyt :)

Lähetin lapset sinne kun pikkkoululaisen olisi pitänyt muuten olla yksin päivät kotona 2 viikkoa 

Edelliselle: Miksi ilman miestäsi?

Fuk

minen jaksa kenenkään nurkissa pitkään hengailla, en muista milloin olisin ollut viimeksi yötä missään muualla kuin kotona, mulle max. päivän pitkä reissu, ei yhtään enempää.

Ei kai siellä ole pakko itse käydä, anna lapsien olla siellä pidempään jos haluavat. Itse asuin aina kesät ja muutkin lomat mummolassa niin äitinikin sai joskus omaa rauhaa, sitten aina syksyksi takaisin kun koulu alkoi.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 09:43"]

Jospa menisit anopin tilalle. Mieti onko hän yksinäinen? Kuinka usein hän saa tavata lapsenlapsia? Voisikko asialle tehdä jotain että viettäisitte enemmän aikaa yhdessä? Käykö sinulle itelle joskus noin?

Lapsesi muutavat pois kotoa ja perustavat oman perheen, ehkä et enään kuulu heidän elämään kuin ihan satunnaisesti. Kaipaat omia lapsiasi, haluat luoda hyvä ja vahvan suhteen lapsenlapsiisi ja PAM. Miniä ja Vävy ilmoittaa et sori vaan mut meillä on kuule oma elämä.

Koeta muistaa että anoppisi on osa sinun perhettä. Kyllä teidän tulee ottaa myös hänet huomioon, samoin omat vanhempasi. Onko se nyt niin kauheen vaikeeta viettää yhteistä aikaa. Mietippä sitten kun hänestä aika jättää. Ehkä haluat  kantaa sitten huonoa omaa tuntoa. Noinko kohtelet myös omia vanhempiasi. 

Melkein toivon että itse joudut käymään saman läpi kun lapsesi ovat aikuisia. Sillä olet todella itsekäs.

[/quote]

No eikö se ole yhteisen ajan viettämistä jos olemme hänen mökillään 3 kokonaista päivää kesälomastamme? Näemme muutenkin satunnaisesti ja erityisesti juhlapyhinä. Teen vaativaa työtä ja haluan viettää kesälomani muuallakin kuin toisten nurkissa. Haluan levätä oman perheeni kanssa ja viettää heidän kanssaan kiiretöntä aikaa. Mikä on sitten sinun käsityksesi? Miten pitkään pitäisi viettää siellä aikaa, että en leimautuisi "itsekkääksi"? Minusta itsekästä olisi jos emme menisi heidän mökilleen ollenkaan, mutta se että kuitenkin käymme siellä on olemme useamman yön on ihan riittävästi. Ärsyttää, että sen päälle saa koko ajan vielä kuulla siitä kuinka vähän aikaa mökillä ollaan.

Lapset on lainaa vaan. Ei niitä voi omistaa, eikä aikuisia ihmisiä kontrolloida. Kaikilla on oikeus viettää omaa vähäistä vapaa-aikaansa ihan niinkuin itse tahtoo. Kannattaa katsoa peiliin jos aikuiset lapset ei käy. Ehkä omassa käytöksessä on jotain vikaa. Eri sukupolvilla on myös eri käsitykset lomanvietosta. Minä en nauti ulkohuussissa käymisestä ja hyttysten syötävänä olemisesta korven keskellä. Haluan lomalta toisenlaisia olosuhteita.

Mieheni käy töissä ite nuorimmaisen kanssa kotona, näin kuumina viihdyn hyvin mökillä anopin ja appiukon kanssa olemme hyvin samanhenkisiä joten tulemme hyvin toimeen.

Suivaantui ja motkotti. Niinpä niin.

Ehkä sitä ihan oikeasti vaan harmitti, eikä tarkoittanut sitä millään pahalla. Miellä on mökki, jossa isovanhemman vierailee ja meitä ihan oikeasti harmittaa, kun viettävät siellä vain muutaman päivän, vaikka kuinka saanoo etteivät ole vaivaksi.

Sama tilanne. Minä joustin tänä kesänä ja olimme siellä 4 päivää. Ja olin aivan finaalissa sen jälkeen. Anopin jankutus alkaa toukokuussa: "oletteko jo miettineet koska te tulette mökille?". Ja se jatkuu pari kertaa viikossa niin kauan kunnes sinne menemme. Tekisi mieli sanoa että ei, emme tule ollenkaan, kun en oikeasti halua. Se on minulle kesän ahdistus, se pakkoleiri, joka on joka kesä pakko suorittaa ja jota kauhulla odotan.

Suostun sinne menemään, koska mies ja lapset haluavat. Mutta minulle se on täysi helvetti olla siellä anopin valvonnan ja käskyn alla. Vaikka viemme vähintään puolet ruuista ja juomista, ei meillä ole lupaa niihin koskea kuin anopin antaman aikataulun ja säännöstelyn mukaisesti. En siis voi mennä jääkaapille ottamaan olutta jos sellaisen haluan, vaan anoppi kertoo milloin ja mihin aikaan sen (itse ostamani!) oluen saan juoda. Ja ruisleipää säännöstellään aamiaisella, sitä laitetaan pöytään muutama pala ja loput pullaa. Ostin ison paketin ruisleipää, mutta sitäkään ei saa syödä.

Ja en voi jättää lapsia sinne, koska appivanhemmat eivät heitä valvo. Se on poissuljettu vaihtoehto. Ja jos mies menee lasten kanssa, mies laitetaan töihin 247 ja lapsia ei vahdi kukaan. Ei toimi.

Hitto että inhoan sitä mökkiä ja sitä pakollista oloa siellä. Nyt alkoi jankutus että emmekö voisi vielä joku vkl tulla sinne. Ei, emme juuri nyt voi.

Minä en viihdy muiden nurkissa paarmojen syötävänä.

Meillä anopilla on iso mökki, mutta sinne ei olla tervetulleita kuin korkeintaan iltapäiväkahville. Ei puhettakaan, että saataisiin jäädä yöksi tai olla mökillä oman perheen kesken. Anoppi yksinäisenä ihmisenä elelee 5 huoneen huvilassaan rannalla, ottaa aurinkoa laiturilla ja sanoo, että onhan siellä Vuosaaressakin se ranta, menkää sinne.

Jospa menisit anopin tilalle. Mieti onko hän yksinäinen? Kuinka usein hän saa tavata lapsenlapsia? Voisikko asialle tehdä jotain että viettäisitte enemmän aikaa yhdessä? Käykö sinulle itelle joskus noin?

Lapsesi muutavat pois kotoa ja perustavat oman perheen, ehkä et enään kuulu heidän elämään kuin ihan satunnaisesti. Kaipaat omia lapsiasi, haluat luoda hyvä ja vahvan suhteen lapsenlapsiisi ja PAM. Miniä ja Vävy ilmoittaa et sori vaan mut meillä on kuule oma elämä.

Koeta muistaa että anoppisi on osa sinun perhettä. Kyllä teidän tulee ottaa myös hänet huomioon, samoin omat vanhempasi. Onko se nyt niin kauheen vaikeeta viettää yhteistä aikaa. Mietippä sitten kun hänestä aika jättää. Ehkä haluat  kantaa sitten huonoa omaa tuntoa. Noinko kohtelet myös omia vanhempiasi. 

Melkein toivon että itse joudut käymään saman läpi kun lapsesi ovat aikuisia. Sillä olet todella itsekäs.

Minä olisin varmaan sanonut tylysti suoraan, että kannattaisi nyt nauttia tästä ja jos motkotus jatkuu, niin ensi kesänä ei tulla lainkaan. Teit mielestäni ison myönnytyksen olemalla siellä kolme päivää. Se on kuitenkin tavallisesta neljän viikon lomasta hyvä siivu.

Mä en kans suostu meneen anoppilan mökille pitkäksi aikaa. Syynä pääasiassa se pikkuinen 40:n neliön mökki, joka on tupattu täyteen huonekaluja ja koristeroinaa, että siellä tuskin mahtuu liikkumaan. Ja sinnekö me, 5-henkinen perhe + 2 koiraa, joita anoppi vihaa, mentäis nukkumaan. Samaan tilaan kuin anoppi ja appi.. Mökissä on puhella, jolla tehdään ruuat, eli mökki on aina myöskin ihan v**un kuuma, AHDISTAAA!!

Joka kesä, joka viikko meitä sinne pyydetään. En mene! Päiväseltään käydään kyllä ja lapset on siellä yötä joskus.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 09:43"]

Jospa menisit anopin tilalle. Mieti onko hän yksinäinen? Kuinka usein hän saa tavata lapsenlapsia? Voisikko asialle tehdä jotain että viettäisitte enemmän aikaa yhdessä? Käykö sinulle itelle joskus noin?

Lapsesi muutavat pois kotoa ja perustavat oman perheen, ehkä et enään kuulu heidän elämään kuin ihan satunnaisesti. Kaipaat omia lapsiasi, haluat luoda hyvä ja vahvan suhteen lapsenlapsiisi ja PAM. Miniä ja Vävy ilmoittaa et sori vaan mut meillä on kuule oma elämä.

Koeta muistaa että anoppisi on osa sinun perhettä. Kyllä teidän tulee ottaa myös hänet huomioon, samoin omat vanhempasi. Onko se nyt niin kauheen vaikeeta viettää yhteistä aikaa. Mietippä sitten kun hänestä aika jättää. Ehkä haluat  kantaa sitten huonoa omaa tuntoa. Noinko kohtelet myös omia vanhempiasi. 

Melkein toivon että itse joudut käymään saman läpi kun lapsesi ovat aikuisia. Sillä olet todella itsekäs.

[/quote]

Nro 12 kommentoi

Minä kyllä olen mennyt anopin asemaan, todellakin. Ja siksi olemme käyneet siellä mökillä. Ja käymme heidän kodissaan kyllä, mutta se on niin lähellä että ei yöksi jäädä. Appivanhemmat ovat aina tervetulleita meille, koskaan en ole kieltänyt. Ja aina keitän kahvit ja teen pannaria tmv. Me olemme heidän kanssaan paljon tekemisissä, etenkin kun mieheni on ainoa lapsi.

Ja yhtä tiiviisti olemme omien vanhempieni kanssa yhteyksissä. Heidän kanssaan ei pitkiä kyläilyjä ole, koska asuvat lähellä. Näemme usein ja saavat olla lastenlasten kanssa aivan riittävästi. Ja olen onnellinen siitä, että lapsilla on isovanhemmat, ja vielä se että he välittävät. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että anoppilan mökkireissu on ihan kamala, aivan syvältä, enkä sinne edelleenkään halua.

12