"Paheneeko" Harry Potterit kirja kirjalta?

Jos elokuvan voi katsoa jo 9-11-vuotiaana niin voisin kuvitella, että kirja sopii sitten jo vähän nuoremmallekin.Tiedän että jotkut ala-asteikäiset ovat ihan itse lukeneet mm. Taru sormusten herrasta ja Täällä pohjan tähden alla. Eli ei kyllä Harry Potter mitenkään ylivoimainen ole. Meidän 6- ja 8-vuotiaat lukevat kyllä jo ihan kokonaisia varhaisnuorten kirjoja, 6-vuotias lukenut mm. Risto Räppääjän. Enkä aio alkaa sensuroimaan lukemista kuin ihan ääritapauksissa. Enkä itse aio hyppiä ääneen lukiessani minkään kohdan yli. Sitä paitsi 8-vuotias lukee sängyssä vieressäni kirjasta itsekseen saman kuin minäkin. Niin ja kun luen lapsille ääneen, lapset kyselevät ja puhuvat asioista. Jos he lukisivat itsekseen, voisivat asiat jäädä paljon pahemmin vaivaamaan.



Televisiosta olen muuten sitten jo paljon tarkempi. Ekaa Harry Potteria en ole antanut 8-vuotiaankaan katsoa.



Ehkä luemme lasten kanssa vielä kolmosen ja katson sitten miltä näyttää. Jos alkaa pelottaa, siirretään nelosen lukeminen tulevaisuuteen.



ap

Luimme kevään aikana eskarilaiselle 4 ekaa kirjaa, ja hän piti niistä ihan hirveästi. Liekehtivä pikari oli jo vähän hurja, mutta ei kuitenkaan järkyttänyt lasta. Hän erottaa ainakin tuolla tasolla hyvin toden ja mielikuvituksen. Hän haluaisi lukea lisää, mutta päätimme pitää vähän taukoa ennen seuraavaa kirjaa.



Elokuvia emme ole antaneet hänen katsoa emmekä aiokaan yhtään ennen kuin se on ikärajojen puitteissa sallittua. Lisäksi olen sitä mieltä, että elokuvan antamat kuvat hahmoista, paikoista ja tapahtumista hallitsevat liikaa ja vaikuttavat lukijan mielikuviin - ja näin ollen köyhdyttävät lukukokemusta.

Me tosin luettiin 6v:lle kaikki siihen mennessä ilmestyneet Potterit. Nyt on luettu kaikki (9v), tietää ja ymmärtää hyvin, että ovat satua, ei siis saanut mitään pelkoparkukohtauksia kirjojen takia.

Voldemortin fyysisen ruumiin saamisen rituaalit verenvuodatuksineen ja murhineen ovat neloskirjassa jo todella ahdistavia herkemmälle aikuislukijallekin, ja kolmessa viimeisessä kirjassa päähenkilöitä tapetaan kylmästi ja aika yksityiskohtaisesesti kuvaten. Mielestäni leffoille annettu k-12/ k-15 antaa osviittaa siitä, minkä ikäisille kirjat sopivat. Toki on totta, että luetun tekstin lapsi "kuvittaa" mielessään oman tasoisekseen, toisin kuin elokuvassa, mutta kirjat kuvaavat ihmisen ääretöntä julmuutta kanssaeläjiään kohtaan niin taitavasti, etteivät mielestäni todellakaan sovi 6-vuotiaalle.

Entä Grimmin satuja?

Ehkä Pupu Tupunan ja "uhraan sinut voidakseni rakentaa verestäsi itselleni ruumiin" -Potter-nelosen välistä löytyy jotakin..



Grimmiä, kyllä. Astrid Lingreniä: melukylän lapsia, Peppi Pitkätossua, Ronja Ryövärintytärtä, Tolkienin Hobitti pitäisi aloittaa jossakin vaiheessa, Blytonin SOS-sarjan lyön käteen heti kun itse alkaa lukea.. Ja paljon muutakin luetaan. Mielestäni on kuitenkin eri asia, jos kirja on jännä, surullinen ja vähän pelottavakin ehkä, kuin jos se on julma ja raaka, pätkittäin sadistinenkin.



Itse aikuislukijana diggailen Potteria tosissani, loistava tarina ja todella hyvää kuvausta häikäilemättömästä vallantavoittelusta, arjalaistyyppisestä puhdasverisyyden ihannoinnista ja toisaalta uhrautuvasta taistelusta näitä vastaan. Mielestäni nämä loppupään kirjat vaan sopivat paremmin 10+ -ikäisille, ei niinkään eskarilaisille.



-3

Siten ei ainakaan tule kamalan nuorena niitä luettua, kirjat ovat sen verran pitkiä. 10v sai meillä sarjan loppuun.

http://koti.phnet.fi/petripaavola/HarryPotter.html

Amerikkalaiset on niin........!

mun mielestä Grimmin sadut paljon, paljon pelottavampia kuin yksikään Harry Potter. Pelkäsin niitä itse lapsena todella paljon. Ne ovat tosi sairaita satuja! Kerran luin Grimmin sadun lapselle (Hannu ja Kerttu) ja lapsi näki sen jälkeen hirvittäviä painajaisia. Nehän on sepitettykin lapsille opetukseksi ja pelotteeksi: jos et ole kunnolla, vanhemmat hylkäävät ja vievät synkkään metsään, jossa joudut pedofiilirenkaan vangiksi.



Lapselle on luettu kaikkea mahdollista: Hobitti, Potterit, Linnunradan käsikirja liftareille, Lindgrenit, Colferit (Artemis Fowl), Snicketit (Surkeat sattumukset), kaikkea mitä kirjahyllystä löytyy.

Meillä on kaikki Potterit hyllyssä. Lapsille en niitä lue. Saavat lukea itse sitten kun osaavat itse lukea ja ovat sen verran järkeviä, että tajuavat kunnolla sadun ja toden eron. Ainakin esikoisella on niin vilkas mielikuvitus, että voi olla lähempänä 12 v ennen kuin annan lukea.



Meidän lapset on lapsellisia (joku kirjoitti, että onpa nössöjä lapsia, kun pelkäävät satuja). Lapset saa olla lapsellisia. Meillä ei katsota Pokemonia ja muumien mörkökin on pelottava. Ikää tenavilla on 4 ja 6 v.

kerro lapsen rohkeudesta, vaan pikemminkin eläytymis- ja kuvittelukyvystä!



Mitä enemmän lapsi pelkää kirjojen tarinoita, sitä paremmin hän ehkä asettaa itsensä päähenkilöiden asemaan (ja siksi ahdistuu) tai sitä tehokkaammin hän kuvittelee ja uppoutuu tarinoihin.



Eli ne lapset, jotka eivät sitten pelkää mitään, ovatkin ehkä empatiakyvyttömiä ja mielikuvituksettomia. Huolestukaa lastenne tunneälyn puutteesta ja television tuhoamasta kuvittelukyvystä!!

että voi skipata niiden kauheimpien kohtien yli, eikös?