Parisuhteen syöksykierre tuhoon, voiko kurssia enää muuttaa?
Rakastan miestäni mutta nyt menee TODELLA huonosti. Ollaan koko kesä asuttu erillään, mies viettänyt sinkkuelämää, bilettänyt jne. Pelaa tietokoneella ja istuu nytkin kaverien kanssa jonkun kapakan terassilla. Minä olen sitten jäänyt lasten kanssa elämään kotielämää ja alan olla aika nääntynyt jjo pelkistä kotitöistä ja siitä etten pääse yksin edes suihkuun tai lenkille.
Mies kuulemma rakastaa kyllä minua mutta hän haluaa olla kuulemma nyt yksin. Nyt tilanne on sit se että aina kun nähdään niin tapellaan samoista asioista. En edes muista koska oltaisi yö nukuttu yhdessä. Seksiäkään mies ei enää anna mutta ei kuulemma ole hänellä ketään toistakaan. Ei osaa selittää muuta kuin että "ahdistaa". Todennäköisesti lisään ahdistusta nalkuttamalla siitä että olisi meidän kanssa yms.
Kävimme pari kertaa parisuhdeterapiassa, ei ollut apua, melkein päinvastoin.
Voinko tehdä enää mitään vai onko tämä suhde jo kuollut? Surettaa niin ja olen tosi, tosi yksinäinen :(
Kommentit (13)
mistä sitten riitelette? kuulostaa siltä, että miehesi on ahdistunut yleisesti elämästä. jos molemmat rakastatte toisianne niin uskon, että kannatta palata yhteen, mutta ehkä on hyvä olla hetken aikaa jokin paikka, jossa voi olla kun haluaa olla yksin.
Voit varmaan pelastaa suhteen, mutta et siten, kuin nyt yrität. Miehesi haluaa kenties palata luoksesi, jos keskityt nauttimaan elämästäsi ilman häntä, asioihin ja ihmisiin, jotka tekevät sinut onnellisiksi (kaikki tukiverkot nyt käyttöön, jos meinaat nääntyä!), huolehtimaan omasta hyvinvoinnistasi kaikin tilanteessasi mahdollisin tavoin - ja samalla opettelet hyväksymään sen, että olet itse vastuussa oman elämäsi kulusta. Et voi vaikuttaa siihen, haluaako mies palata kanssasi yhteen. Mutta voit vaikuttaa siihen, millaista elämää elät, että valitset asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi ja pyrit eroon ajatusmalleista ja käyttäytymistavoista, jotka sysäävät vastuun jollekin muulle (toisen syyttäminen esimerkiksi tai puolustautuminen, jos hänellä on valituksia suhteestanne jne.).
Edellä mainittu on vaikea tie, mutta suhteen pelastamiseksi mielestäni ainoa tehokas keino. Kokemusta on. Äläkä pidä yhteyttä mieheen ja kerjää häntä takaisin. Ala elää omaa elämääsi - siksi, että se tekee sinut onnelliseksi. Jos miehelläsi on yhä vahvoja tunteita sinua kohtaan, häntä alkaa pian kaduttamaan, millaisen kultakimpaleen ja ihanan elämän jätti taakseen, kun näkee sinun hehkuvan. Jos niin ei käy, et menetä mitään, sillä olet rakentanut elämäsi jo paremmaksi kuin se oli riitojen rikkomassa suhteessa. Eikö?
Huom. taktiikkaa pitänee muuttaa, jos olet itse syyllistynyt johonkin todella vakavaan rikkeeseen liitossa (pettänyt, valehdellut isosta asiasta tms. yksittäinen asia, jonka takia miehesi on lähtenyt). Jos palaatte yhteen, on teidän myös pakko keskustella ja ratkaista asiat, jotka eroon johtivat. Muuten löydätte itsenne pian samasta pisteestä.
Tsemppiä!
Voi Sinua! Aika alkaa järjestellä elämääsi. Hanki apua lastenhoitoon. Jos ei muuten, niin palkkaa apua ja isä maksaa jos ei itse hoida.
Sitten vain step by step avioero vireille. Mies haluaa sekä syödä kakun että säilyttää sen. Olet arvokkaampi kuin tynnettäväksi jonnekinsyrjään siltä varalta, että kesä ei tuokkaan mukanaan uutta elämää miehellesi.
Sä olet arvokkaampi kuin kynnysmatto.
Joo se on nyt ahdistunut kaikesta mahdollisesta mutta erityisesti parisuhteestamme. Olisihan se kiva minunkin välillä saada olla edes suihkun ajan yksin. Onko tää nyt reilua jättää mut yksin hoitamaan kaikkea että saa vaan bilettää? Nytkin lapset juoksee ja tappelee tuossa, onpa kivaa jee. En tiedä enää mitä tehdä, en vaan jaksa enää! Kyllä miehen pitäisi velvollisuutensa edes hoitaa! Itse ensin perheen halusi.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 16:20"]
Joo se on nyt ahdistunut kaikesta mahdollisesta mutta erityisesti parisuhteestamme. Olisihan se kiva minunkin välillä saada olla edes suihkun ajan yksin. Onko tää nyt reilua jättää mut yksin hoitamaan kaikkea että saa vaan bilettää? Nytkin lapset juoksee ja tappelee tuossa, onpa kivaa jee. En tiedä enää mitä tehdä, en vaan jaksa enää! Kyllä miehen pitäisi velvollisuutensa edes hoitaa! Itse ensin perheen halusi.
ap
[/quote]
saattaa olla, että miehesi on nyt sellaisessa tilanteessa, ettei oikein kykene ottamaan täyttä vastuuta perheestään. kyllä kyky varmasti palautuu, mutta ajan kanssa. keskity omaan elämääsi ja anna miehen istua hetken aikaa terrassilla. uskon, että palaa luoksesi vielä, kunhan olen kärsivällinen.
Jos hän kunnioittaisi, arvostaisi ja välittäisi edes hitusen sinusta tai lapsista, hän olisi kotona tai omia menoja olisi huomattavasti vähemmän.
Oma elämä kiinnostaa enemmän ja ehkä kuvioissa on lisäksi joku vosu :-(
Keskity omaan elämään ja laita moinen lurjus menemään.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 16:20"]
Joo se on nyt ahdistunut kaikesta mahdollisesta mutta erityisesti parisuhteestamme. Olisihan se kiva minunkin välillä saada olla edes suihkun ajan yksin. Onko tää nyt reilua jättää mut yksin hoitamaan kaikkea että saa vaan bilettää? Nytkin lapset juoksee ja tappelee tuossa, onpa kivaa jee. En tiedä enää mitä tehdä, en vaan jaksa enää! Kyllä miehen pitäisi velvollisuutensa edes hoitaa! Itse ensin perheen halusi.
ap
[/quote]
Lakkaa elämästä konditionaalissa: olisi, pitäisi, kuuluisi. Kun nyt asia on niin ettei se mies tee niinkuin kuuluisi, niin ei sulla ole paljon vaihtoehtoja. Päästä irti siitä, anna mennä. Ala elää omaa elämääsi, suunnittele se niin ettei sitä miestä siinä ole. Maailma on täynnä äitejä, jotka pärjäävät vallan hyvin lastensa kanssa keskenään. Hyväksy se tosiasia ettei miehesi halua perhe-elämää, ja jatka eteenpäin.
Moni mies ei ollenkaan tajua etukäteen miten raskasta pikkulapsiaika on (eikä tietty moni nainenkaan). Joku sitten laistaa vastuunsa jos se hänelle sallitaan. Jos olet yrittänyt selittää asiat miehelle eikä hän tajua, olisiko mahdollista sotkea kuvioon mukaan vaikka anoppi tai joku muu, jolla olisi jotain arvovaltaa mieheen. Eihän se nyt käy, että äiti hoitaa pikkulapset yksin kun mies vaan istuu terassilla päivätolkulla!
Täällä aikalailla sama tilanne, paitsi että mies kyllä asuu kotona ja viettää mielestään ihan normaalia elämää. Siihen ei vaan kuulu 2&3 v lapset tai raskaana oleva vaimo. Käy töissä ja sitäkin enemmän omassa harrastuksessa. Herää aamupäivällä ja lähtee töihin kun jaksaa, sieltä vaihtaamaan vaatteet kotiin ja syömään ja sitten harrastukseen josta kotiutuu useimmiten puolenyön aikaan. Tulee nukkumaan vietettyään ensin muutaman tunnin tietokoneella. Tämä alusta seuraavana päivänä. Viettää enemmän aikaa harrastuskavereidensa kanssa ja tokihan ne väsyneen vaimon ja riitelevät lapset voittaa!
Kotitöihin osallistuu roskien viennin verran, silloin tällöin. Kultakimpale tämä..en just tällä hetkellä varmaan parhaimmillani itsekään ole mutta kyllä tää jo aika absurdia perhe-elämää on. Pariterapia aloitettiin just, hedelmät siitä vielä kaupassa. Ja ennenkun viisaat sanoo siitä kuinka järkevää on kolmatta lasta pykätä tähän tilanteeseen, niin voinen kertoa ettei todellakaan ollut suunnitelmissa vaan hormonikierukka teki temput.
Muuta ei siis ole antaa kuin vertaistukea. Mä ainakin pistän toivoni tuohon terapiaan ja odotan kovasti että kesä ja sen myötä harrastuskausi loppuu. Vaikka ehkäpä tuo sitten keksii jotain muuta ettei tarvi tulla vauvaa hoitamaan!
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 17:20"]
Täällä aikalailla sama tilanne, paitsi että mies kyllä asuu kotona ja viettää mielestään ihan normaalia elämää. Siihen ei vaan kuulu 2&3 v lapset tai raskaana oleva vaimo. Käy töissä ja sitäkin enemmän omassa harrastuksessa. Herää aamupäivällä ja lähtee töihin kun jaksaa, sieltä vaihtaamaan vaatteet kotiin ja syömään ja sitten harrastukseen josta kotiutuu useimmiten puolenyön aikaan. Tulee nukkumaan vietettyään ensin muutaman tunnin tietokoneella. Tämä alusta seuraavana päivänä. Viettää enemmän aikaa harrastuskavereidensa kanssa ja tokihan ne väsyneen vaimon ja riitelevät lapset voittaa!
Kotitöihin osallistuu roskien viennin verran, silloin tällöin. Kultakimpale tämä..en just tällä hetkellä varmaan parhaimmillani itsekään ole mutta kyllä tää jo aika absurdia perhe-elämää on. Pariterapia aloitettiin just, hedelmät siitä vielä kaupassa. Ja ennenkun viisaat sanoo siitä kuinka järkevää on kolmatta lasta pykätä tähän tilanteeseen, niin voinen kertoa ettei todellakaan ollut suunnitelmissa vaan hormonikierukka teki temput.
Muuta ei siis ole antaa kuin vertaistukea. Mä ainakin pistän toivoni tuohon terapiaan ja odotan kovasti että kesä ja sen myötä harrastuskausi loppuu. Vaikka ehkäpä tuo sitten keksii jotain muuta ettei tarvi tulla vauvaa hoitamaan!
[/quote]
Voimia sinullekin. Miksi miehet on tuollaisia kusipäitä :( -ap
Millä oikeudella mies voi luistaa noin lastensa näkemisestä?
Kumppanista voi erota jos suhde ei ole sitä mitä haluaa, kumppanista voi muuttaa erilleen jos täytyy miettiänasioita yksin, mutta lapsista ei. Ei voi mitään jos ei pikkulapsiaika tai perhearki nappaakaan, sitä asiaa olisi pitänyt miettiä ennen kuin lapset hankki. Omille lapsille ei vaan tehdä noin! Exän voi ignoorata, mutta lapsille hän on ainoa isä jota heillä koskaan tulee olemaan, ei heitä voi heittää mihinkään roskikseen (tai yksin toisen vanhemman harteille) vaikkei huvittaisikaan leikkiä perhettä.
Haluaako mies oikeasti eroon sinusta vai vaan perhe-elämän velvollisuuksista? Alapa puhua hänelle, kuinka lasten tapaamiset, asuminen miehen luona ja elatus tullaan järjestämään jos oikeasti kerran tahtoo erota. Lapsettoman sinkkuelämään ei ole enää paluuta, joten sitä on turha erollakaan haikailla.
Eikö kellään muulla ole koskaan mennyt näin huonosti :'(
Tuntuu ihan ekstra-pahalle nähdä vielä joka päivä onnellisia perheitä yms. tuolla uimarannalla jne. Muut perheet viettää onnellisina kesälomaa.... Surullista. Meidän ainoa kesäreissukin on nyt peruttu kun miestä ei kuulemma enää huvita lähteä. Plus rahat loppuu ja kohta menee asunto alta kun ei ole enää kahta maksamassa. Elämäni huonoin kesä :(
ap