Kiusaaminen pikkulapsilla, mitäs sanotte tästä?

Haistattelet ja juokset karkuun? Ei hyvää päivää sullekin. :D



Kyllä mä myös sanoisin tytöille, niin kovaan ääneen, ettei äideillekään jäisi epäselväksi, että tuollaista peliä ei suvaita. Myös aikuisten maailmassa on tultava ihmisten kanssa toimeen, ja parempi oppia tämä pienenä. Toisaalta myös tuon ikäiset testaa rajojaan ja aikuisten auktoriteettia, johon kuitenkin luottavat vielä paljon. Jos aikuinen sanoo, että joku asia on väärin, se yleensä menee myös perille.

Kotiinsa ei tarvitse lapsenkaan kutsua ketään, josta ei pidä.



Niin ja kyllä minä ainakin olen ystävällinen kaikille ja " leikin" jokaisen kanssa eli pystyn vaikka työskentelemään tai hoitamaan jotain asiaa yhdessä.

Vai mitä me tehdään?

Ala-asteella opettaneena puutuin kerran parin tytön keskusteluun siitä, kuka kävelee kenenkin kanssa koulusta kotiin. Ehdotin, etteivätkö kaikki kolme voi kävellä yhdessä. Tytöt katsoivat minua kuin avaruusolentoa. Myös se, joka oli jäämässä ilman kävelyseuraa. Niin se vaan menee. En usko, että sitä ihan hirveästi tarvitsee opettaa. Kurjaa tietysti sille, joka jää kolmanneksi pyöräksi. Melko usein sekin kyllä tuntuu vaihtelevan.

Mutta että ihan leikkiä kaikkien kanssa, vaikkei lapsi haluaisi jonkun kanssa leikkiä.... Sitä en ihan sulata. Ei lapsia voi pakottaa olemaan ystäviä, jos he eivät halua...



-13-

Mä muistan tasan yhden tapauksen lapsuudestani, että joku, minut, jätettiin leikkien ulkopuolelle. Mä olin aika tiukka täti jo silloin ja sanoin että en mä haluiskaan teidän kanssa leikkiä, kun olette noin ilkeitä. Noin minuutin päästä kaverit hakivat mut takaisin leikkiin ja pyysivät anteeksi.



Mutta mä kasvoinkin maalla, missä näemmä on vähän terveemmät arvot kuin kaupungissa?

Kuvittele, että menisit työpaikallesi, jossa kaksi henkilöä istuu kahvipöydässä rupattelemassa. Sinun tullessasi he kääntyisivät pois, jatkaisivat omaa juttuaan ja kenties supattaisivat sinusta jotain naureskellen. Reilua? Lapsesta se tuntuu vielä paljon pahemmalta.



En voi ymmärtää syrjintää, kitken sen tarkasti pois omista lapsistani. Vielä vähemmän löytyy ymmärrystä vanhemmille, jotka korvaansa lotkauttavat koko asialle niin kauan, kuin oma kultamussukka on syrjijien eikä syrjittyjen puolella.

oikein ajattelevat? Tässä näkee miten alkeellisia suomalaisten sosiaaliset taidot ovat, ei haluta eikä osata tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Yritä opettaa niille vähän tapoja, onnea matkaan! :)

Onko tälläinen " ei olla sun kaa" -vaihe yleinenkin pikkutytöillä?

Seisoisitteko tekin vaan puiston laidalla katselemassa, kun oma lapsenne tekisi näin?

tuollainen ei ole millään tavalla hyväksyttävää käytöstä, enkä suvaitsisi sitä lapseltani. Mulla on vasta 2,5 vuotias, jolle nyt jo yritän parhaani mukaan ystävällistä suhtautumista toisiin. Mutta myös meidän kaveripiirissä on samanikäisiä lapsia, eli 2-vuotiaita, jotka jo " kiusaa" muita. Ja niiden vanhemmat ei välitä. Outoa, mielestäni sivistymätöntä.

Jos oma lapsi tekisi jotain tuollaista puuttuisin tiuaksti ja puhuttelisin vielä kotona. Vaikeampi tietty on mennä toisen lasta ojentamaan jos vanhemmta on vieressä eikä tee mitään, mutta varmaan sen silti tekisin. Sanoisin suoraan tytöille, että noin ei saa tehdä, yhtä ei saa jättää leikin ulkopuolelle ja nyt otatte x:nkin mukaan. Ja valvoisin että niin myös tapahtuu. Jos siitä tuo jatkuu eikä selvä käskykään tehoa, niin sitten on tytöissä jo enemmän vialla ja ehkä on ihan fiksua etsiytyä muuhun seuraan. Yleensä 4-vuotiaat saa parantamaan tapansa komentamalla selkeästi.

Jos olivat, eivätkä puuttuneet, on vähän vaikea mennä asiaan puuttumaan. Selvästi ovat kantansa valinneet.



Jos eivät olleet, ottaisin heti yhteyttä heihin ja ihan keskustellen kyselisin, että missä mennään ja tietävätkö he, mitä tyttöjen välillä on tapahtunut. Juttelisin myös oman lapset kanssa.



Kurjaa tuo tuollainen. Toivottavasti vanhempien yhteistyö toimii ja tytöt voivat taas leikkiä sovussa.

Ja ihan hyviä puistotuttujakin ollaan.



Tämän toisen tytön kanssa lapsellani on aina sujunut hyvin, ovat molemmat reippaita ja meneviä. Toinen tyttö on enemmän " prinsessa-tyyppiä" ja hänen kanssaan lapseni ei ole yhtä hyvin tullut juttuun. Aikaisemmin oli jopa tönimis- yms. ongelmaakin, mutta sen olen karsinut pois jo viime syksynä.



Ihan yhtä-äkkiä tälläinen ilmiö on tullut. Tyttölläni on aikaisemmin ollut taipumuksena vetäytyä porukasta jos kavereita on ollut enemmän. Tosi kurjaa, että nyt kun leikit ovat alkaneet sujua paremmin, tulee tälläistä...

kohdalla puuttunutkin. Taitaa tuo klikkiytyminen olla juuri noiden 4v. tyttöjen juttu sillä omakin tyttöni jäi pihassani yksin kun kaksi muuta tyttöä tekivät aivan samaa kuin ap:n tytölle. Puhuin uyseaan otteeseen tyttöjen kanssa ja kysyin miltä heistä tuntuisi olla se joka ei pääse mukaan leikkiin. Ja kysyin miksi eivät ota tyttöäni mukaan. Tähän toinen neiti vastasi että ei kaikkien kanssa tarvii leikkiä jos ei tahdo ja he haluuvat olla kahdestaan. Siihen minä sitten että kyllä kaikkien kanssa on leikittävä jos ollaan yhteisessä leikkipihassa ja että jos haluavat olla kahden menevät sitten muualle leikkimään. kun tämä ei tehonnut vaan homma jatkui menin puhumaan näiden tyttöjen vanhemmille jotka lupasivat puhua asiasta mutta sanoivat sitten ihan saman kuin toinen tytöistä eli että ei tarvitse leikkiä jos ei tahdo. Eli ajatus ja toimintamalli oli jo kotoolta lähtöisin. Koska en kestänyt katsella lapsen pahaa mieltä aloin haalimaan hänelle leikkikavereita muualta ja kuinkas ollakkaan puolen vuoden päästä tämä tyttö joka oli ollut syrjimisen pääpukari olikin yksinäinen. Hetken annoin tytön nähdä miltä tuntuu kun ei pääse mukaan leikkiin ja sitten komensin lapset ottamaan hänet porukkaan mukaan. Nykyään tyttöni ja tämä tyttö joka syrjiä ovat hyviä kavereita ja leikkivät pihalla porukassa.

Ja tuntuu vähän hölmöltä mennä ojentamaan tyttöjä kun äidit istuvat vieressä penkillä juoruamassa. :/



Olen itse aina ollut tarkka tyttöni puuhista. Esim. hän harrasti pienempänä tönimistä, joten kuljin kuin haukka hänen perässään. Ja vieläkin olen tarkka hänen tekemisistään.



Mutta nyt en ole kyllä havainnut mitään, joka oikeuttaisi tälläisen kohtelun.

Siis väitätkö sä tosissaan (ja sanot lapsillesikin!!??!!!) että kaikkien kanssa on leikittävä ja oltava kaveri?? Oletko sinä itse kaikkien ihmisten kaveri??



Jos tosiaan ymmärsin oikein, niin voi hyvää päivää....

Olen sanonut, että kaikkien kanssa pitää leikkiä. PISTE.



Onneksi poikien omat vanhemmat ovat olleet samaa mieltä ja säestäneet mua.