Lue keskustelun säännöt.
Esikoinen jää paitsioon, miten muilla?
25.08.2006 |
Meillä on neljä lasta ja minusta tuntuu, että esikoinen jää liian vähälle. Hän on jo koululainen ja kaverit ja harrastuksetkin ovat tärkeitä. Leikki-ikäiset pikkuveljet, joista nuorempi pahimmassa uhmaiässä ja pieni vauva vievät minulta ajan aika tehokkaasti. Kun mies vielä tekee pitkää päivää ja on tehnyt jo pitkään, että talous ei kaatuisi, kun minä en ole töissä, niin häneltäkään ei liiemmin liikene aikaa esikoiselle. Pienemmät ottavat aikansa väkisin, mutta vanhin on jo niin " iso" , että muka pärjää itsekseen. Jotenkin emme enää ole mukana hänen maailmassaan ollenkaan. Hän elää niin sitä koulua, kavereita ja harrastuksia ja me emme ehdi niihin osallistua.
Tiedän, että pitäisi, mutta siis kun pienemmiltä sisaruksilta ei mitenkään aikaa riittäisi osallistua esikoisen harrastusten vanhempain- ja talkootyöhön tai edes koulun vanhempaintoimikuntiin. Ei oikein riitä aikaa kuskatakaan, mutta onneksi samalla suunnalla asuu muita samoja juttuja harrastavia. Minulla on asiasta koko ajan huono omatunto, koska tiedän, että muut joutuvat tekemään meidänkin osuutemme ja toisaalta tiedän, kuinka tärkeää lapselle olisi, että hänenkin vanhempansa puuhaisivat mukana. Hän aina kateellisena kertoo, kuinka jonkun äiti oli tehnyt sitä ja jonkun isä oli mukana siellä. Esikoiselle tuntuisi olevan tärkeää, että joskus mekin olisimme mukana jalkapallojoukkueen huoltajina tai partioleireillä, mutta kun aika ei riitä edes leipoa niitä puolipakollisia kuivia kakkuja eri vanhempaintoimikuntien myyjäisiin. Tuntuu esikoisen kannalta jotenkin hirveän epäreilulta, että hän joutuu kärsimään siitä, että me halusimme lisää lapsia :(
Ja jos tämä kirjoitus tuntui tutulta, niin olit yksi niistä kolmesta, jotka lukivat aiemman kirjoitukseni, josta tämän muokkasin, kun huomasin, että varsinainen asiani oli jotain ihan muuta kuin otsikkoni.
Kommentit (5)
Onko mahdollista, että menisit töihin ja mies voisi näin vähentää töitään? Jäisi molemmilta aikaa ja voimia osallistua jokaisen lapsen harrastuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vain mahdotonta irrottaa aikaa esikoiselle. Olen kyllä yrittänyt. Miehen työtilanne tosiaan ihan pakosta jatkuu samana kunnes menen töihin ja en halua tätä kuopustakaan viedä ainakaan alle 2-vuotiaana hoitoon. Mieluummin hoitaisin 3-vuotiaaksi asti kotona. Eikä se varmaan muutenkaan mitään ratkaisisi. Meitä olisi kaksi, mutta toisaalta illat olisivat lyhyitä ja hoidossa päivän olleet pienemmät vaatisivat joka tapauksessa osansa.
ap
Varmaan toi ikäero vaikutti ja sitten ehkä? se että toinen on tyttö ja toinen poika.
Pelkäsin tietysti alkuun että esikoinen jää vähemmälle huomiolla. Ihan tarkoituksella lähdinkin välillä esikoisen kanssa ihan kahden liikenteeseen. Vauva ja isä oli sitten kahden. Ja mä sain taas olla joka päivä vauvan kanssa kahden, kun esikoinen oli koulussa.
Ja oli ihana olla kotona vastaanottamassa sitä pientä ekaluokkalaista.
Ja mies ei tosiaan paljon ehdi pienempiä hoitaa, kun tekee niin paljon töitä. Mutta muuten taloutemme kaatuisi. Olen ollut viimeisen yhdeksän vuoden aikana vain vuoden töissä ja se on tosiaan jättänyt jälkensä meidän talouteemme, joten vaihtoehtoja ei oikein ole. Miehen on pakko tehdä kaikki saamansa työvuorot.
Silloin tekisitte yhdessä kaikkea kivaa ilman muita sisaruksia. Kyllähän oikeasti jokainen lapsi tarvitsee sitä omaa huomiota. Jos jo nyt pelkäät, että olet vähän niinkuin sivustakatsoja esikoisen elämässä, niin se tulee vaan lisääntymään ajan kanssa ilman suunnitelmaa.