Lue keskustelun säännöt.
Kokemukseni pakko-oireisista ihmisistä
20.07.2014 |
Olen tavannut nyt kaksi pakko-oireista kärsivää ihmistä ja heitä yhdistää mielestäni sosiaalinen kömpelyys. Kummatkin herkkiä, kilttejä, lahjakkaitakin ja täysin sisäänpäinkääntyneet siihen omaan pakko-oireiluunsa ja vaikutelma se, että heidän on vaikeampi havaita muiden ihmisten halua vaikuttaa heihin, muiden aikomuksia heidän suhteensa. He tuntuvat olevan sosiaalisesti sellaisia, että asiat vain "tapahtuvat" heille, muut voivat kohdella heitä kuten lystäävät ja he ovat kyvyttömiä vaikuttamaan asioiden kulkuun sosiaalisissa ympyröissä. Ehkä heidän fokuksensa sosiaalisissa tilanteissa menee myös siihen oman pakko-oireilun tarkkailuun ja siksi he eivät kykene rakentamaan vuorovaikutusta.
Tämä on siis vaikutelmani. Mielestäni tavallaan sääli, koska työelämässä tällaisia ihmisiä satavarmasti vedätetään.
Kommentit (3)
Miehellä on pakko-oireita, esim toistaa samoja asioita satoja kertoja päivässä. Yleensä kyse hänen terveydentilastaan. Ei ole lainkaan introvertti, pöinvastoin, erittäin sosiaalinen tyyppi josta kaikki pitävät ja hakeutuvat seuraan. Kotona sitten ilmenee nämä oireet. Kaikki luulee että olen maailman onnekkain ihminen kun olen hänet napannut mutta kotona hänen seurassaan on tuskaa!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos 2. Ehkä hain jotain tuollaista, että myös ei kykene ottamaan tukea muista ihmisistä, koska on niin kiinni siinä omassa tavassaan kokea asiat. Itse koin juuri, että en voi olla avuksi tämän toisen ihmisen kanssa. Se on itseasiassa ärsyttävää, itselle tulee riittämätön olo. Pakko-oireisuus on sen toisen korvien välissä.
Enkä tarkoittanut vaikuttamisella aina mitään negatiivista vaikuttamista.
Olen itse ollut pakko-oireinen, en ole enää. Siinä mielessä arviosi sopi minuunkin, että olin sosiaalisesti kömpelö ja epävarma, enkä saanut sosiaalisista suhuteieta, edes lähimmistäni, otettua tarvitsemaani tukea. He varmasti yrittivät sitä antaa, minä vaan en pystynyt ottamaan vastaan. Toisaalta olin kyllä samaan aikaan niin perusepäluuloinen, että ei minua kukaan pystynyt vedättämään ja tajusin kyllä, kun joku yritti minuun vaikuttaa. Kaikki vaikutus ei ededs ollut missään pahassa tarkoituksessa.