Avoero kymmenen vuotta sitten oli elämäni huonoin päätös

Minäkin kadun avioeroa. Menetin kaiken ja aiheutin tuskaa ihmisille, jotka olivat tärkeintä maailmassa.

Kaikki tuntemani eronneet ovat joskus miettineet takaisin yhteen palaamista. Olin aika yllättynyt kun huomasin. Kuitenkin ero esitetään aina siinä valossa että se on ainoa ratkaisu. Tosi surullista että ilmeisesti se ei sitten usein olekaan niin selvä juttu. Kuinka moni rikkoo perheen ihan turhaan. Tokikin noista eronneista moni oli eronnut sellaisesta liitosta jonka perään on ihan turha haikailla.

Kaikissa liitoissa on ollut jotain hyvääkin. Siksi niiden perään haikaillaan. Surullisinta on se, kun on itse lähtenyt liian heppoisin perustein ja tajuaa sitten vähän liian myöhään, mitä kaikkea on menettänyt.

Tai ehkä surullisin on ystäväni tapaus. Ero tuli, kun oli jo pitkään sujunut huonosti eikä kumpikaan enää jaksanut. Ero oli kuitenkin liian kova pala tyttärelle ja ystäväni on nyt ihan hajalla tämän tyttären vuoksi, vaikka itse ei olltu se eroa haluava puoli alun perin. Vaikka kuinka käydään läpi, ettei vain ollut järkeä jatkaa liitossa, jossa oli koko ajan paha olo, niin kyllähän se vanhempi miettii loputtomiin, miksi ei yrittänyt vähän enemmän  lapsen vuoksi, kun nyt se lapsi kärsii. Avioliitossa kun ei ollut mitään muuta vikaa kuin vain se, että oltiin kasvettu erilleen.