Onko lapsille huutaminen kiellettyä
ja jotenkin ääri-paheksuttavaa? Kielletäänkö se kasvatusneuvoissa jotenkin että "älä korota ääntäsi lapselle puhuessasi". Mun äiti huusi mulle ja mä huusin lapsilleni, eihän kukaan olisi muuten totellut. Ei ole jäänyt traumoja. On se nyt aika luonnollista että joskus on pakko karjua kun ei muuten mene sana perille. Pyhimystelyä mun mielestä jos aina itsensä hillitsee niin täydellisesti ettei koskaan kilju.
Kommentit (12)
Ei kai se sentään kiellettyä ole. Mutta kohtalaisen turhaa se yleensä on :-)
Ei se ole kiellettyä, mutta ei siitä mitään hyötyä ole. Lapset ei pääsääntöisesti ole kuuroja, joten vika ei ole äänesi voimakkuudessa vaan sanomassasi.
Kokeile joskus huutaa linnuille. Ei ne reagoi, vaikka miten karjuisit. Mutta otapa haukankuva ja laita se ikkunaasi - kas, linnut pysyvät loitolla. Sama lasten kanssa eli ei niihin tehoa ääni vaan toiminta.
Ei ole kiellettyä mutta täysin hyödytöntä, lapsi oppii vaan itsekin huutajaksi ja mitään ei mene silti perille. Parempi vaihtoehto määrätietoisuus ja se että jos jotain kielletään asia on niin eikä miksikään muutu huolimatta lapsen vinkumisista. Tekee vaan karhunpalveluksen antamalla periksi asioille ja huutamalla. Itse joskus odotan että rauhoitun ennenkuin perustelen päätöstäni, näin vältyn huutamiselta.
Eihän se mikään ideaali tapa ole toimia, mut inhimillistä. Enemmänhän se merkkaa, että missä tilanteessa huutaa ja että mitä huutaa. Ennakoimaton räjähtäminen on lapselle tosi traumaattista, koska lapsi ei koskaan tiedä milloin pamahtaa, ja lapsen nöyryyttäminen tms. on ihan turhaa. On esimerkiksi ihan eri asia korottaa aamulla ääntään, että saa lapsen pukemana ja lähtemään matkaan, kuin huutaa siitä että maitolasi kaatui vahingossa. Jälkimmäisessä esimerkissä lasta nöyryytetään, ensimmäisessä ei.
Olet saanutkin hyviä vastauksia. Kyllä lapselle voi näyttää, että äidinkin pinnalla on rajansa. Negatiivisia tunteita saa olla, myös äidillä kuten lapsellakin. Mutta jos kovin usein raivoat, se on lapsesta tietysti aika pelottavaa, koska hän kokee sinut ennalta-arvaamattomaksi. Jos usein kiukuttaa, pitää miettiä sen lyhytpinnaisuuden syitä ja tehdä jotain niiden poistamiseksi.
Ja tosiaan, huutaminen kärsii inflaation tehokeinona, jos karjut herkästä ja usein.
Eikä lasta saa suuttuessaankaan haukkua ja mitätöidä. Henkinen väkivalta on vähintään yhtä paha asia kuin fyysinen väkivalta, eikä lapsella ole keinoja suojella itseään oman vanhemman harrastamaa henkistä lyttäystä vastaan. Joten moiti lapsen tekoja, jos on tarpeen, mutta älä koskaan ikinä hauku lasta itseään.
Ei se ole kiellettyä, mutta ei siitä mitään hyötyä ole. Lapset ei pääsääntöisesti ole kuuroja, joten vika ei ole äänesi voimakkuudessa vaan sanomassasi.
Kokeile joskus huutaa linnuille. Ei ne reagoi, vaikka miten karjuisit. Mutta otapa haukankuva ja laita se ikkunaasi - kas, linnut pysyvät loitolla. Sama lasten kanssa eli ei niihin tehoa ääni vaan toiminta.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 12:42"]
Olet saanutkin hyviä vastauksia. Kyllä lapselle voi näyttää, että äidinkin pinnalla on rajansa. Negatiivisia tunteita saa olla, myös äidillä kuten lapsellakin. Mutta jos kovin usein raivoat, se on lapsesta tietysti aika pelottavaa, koska hän kokee sinut ennalta-arvaamattomaksi. Jos usein kiukuttaa, pitää miettiä sen lyhytpinnaisuuden syitä ja tehdä jotain niiden poistamiseksi.
Ja tosiaan, huutaminen kärsii inflaation tehokeinona, jos karjut herkästä ja usein.
Eikä lasta saa suuttuessaankaan haukkua ja mitätöidä. Henkinen väkivalta on vähintään yhtä paha asia kuin fyysinen väkivalta, eikä lapsella ole keinoja suojella itseään oman vanhemman harrastamaa henkistä lyttäystä vastaan. Joten moiti lapsen tekoja, jos on tarpeen, mutta älä koskaan ikinä hauku lasta itseään.
[/quote]
Ap kirjoitti huutamisesta, ei tunteiden ilmaisemisesta. Ne ovat kaksi eri asiaa, koska ei ole olemassa tunnetta nimeltä huuto.
Huutaminen voi olla nou-nou jonkun psykoterapeutin tms. perheessä, mutta ei ole hyvä eikä reaalimaailmaan valmistava kasvuilmapiiri lapsille. Sanoi minulle psykiatri, jonka kanssa kerran keskustelin tästä. (Eikä kyse siis ollut siitä, että olisin ollut "asiakkaana" puhumassa mistään huutamisesta.)
11 tarkentaa vielä, että siis se huutamattomuus ei ollut psykiatrin mielestä hyvä.
Parempi edes jollain tavalla reakoida. Piittaamattomuus ja välinpitämättömyys ovat pahimpia virheitä. Kauheaa katsoa, kun lapsi kiukuttelee kaupassa, äiti ei ole näkevinään. Kyllä lapsi ymmärtää, kun sille selittää, miten pitää käyttäytyä. Huutaminen on aivan luonnollista, kun pinna menee ja parempi kuin välinpitämättömyys, jolloin lapsi käyttäytyy entistä huonommin saadakseen huomiota.
Välinpitämättömistä mammoista voisi tehdä ls-ilmoituksen.
Ainakin monessa ketjussa suositellaan ls-ilmoa, jos joku korottaa äänensä lapsille puhuessaan. :/