Olenko julma?
Ihmiset usein huutelee ja itkee eläinten oikeuksista. Se on ihan oikein, niin pitääkin. Mutta täytyykö sitä itkeä ja vauhkota jonkun tuntemattoman eläinparan perään. Nytkin itketään sitä pientä kissanpentua joka rääkättiin kuoliaaksi. Olihan se julmaa ja itseäkin asia kosketti, mutta se että joku menettää nyt yöunensa moisen eläimen takia on yli minun ymmärryksen. Lapsia kuolee Gazassa ja Israelissa, sekä tässä Lento-onnettomuudessa.. Ja jotkut itkee kissan oikeuksista. Se on eläin. Oikeutta kyllä täytyy olla eläimille mutta ei niitä tarvitse ylentää ihmisen tasolle. Jos poliisi tutkisi tätä pikkukisun julmaa murhaa ja samalla jäisi joku lapsi tämän takia ilman apua, niin olisihan se nyt surullista.
Kommentit (10)
No ei kait kukaan yöuniaan sentään menetä. Minua kyllä suututtaa kaikki eläinrääkkäysjutut.
On minulla ollut. 7 vuotta oli poikakissa jota rakastin yli kaiken ja välillä vielä muistelen sitä. Nukkui pois kohta 8 vuotta sitte. Mutta mieluummin minä sen menetin kuin esimerkiksi äitini, isäni tai jonkun sisaruksistani.
Kyllä mua enemmän kiinnostaa tuntemattomien eläinten oikeudet kuin jonkun tuntemattoman ihmisen. Onko se jotenkin väärin? Enkä nosta eläimiä ihmisen tasolle, ne on mun arvostuksessa aina olleet koskeammalla.
Ihminen on viisas ja kykenee ihmeellisiin asioihin, mutta ihmisen julmuus ja välinpitämättömyys vasta suurta ja surullista onkin.
mä olen kyllä ap.n kanssa samoilla linjoilla!
Se on kyllä totta joo. Pienet vauvat on kyllä todella julmia. Sietävätkin kärsiä.
Sairasta tuollainen että jos jollain menee huonosti niin nostetaan esiin jotain vielä surullisempaa. Niinkuin ihmiset ei voisi olla enää tunteellisia ihan siinä oman kodin sisällä tai kotimaan asiasta koska Koreassa on joku v****n diktaattori tai jos hauki puree pikkulasta niin krokotiilikesyttäjä kuoli Austraaliassa!!!
Joo, sotaa on siellä ja täällä mutta kyllä on ihan normaalia että ihmisillä on pieniäkin juttuja murheena kuin pohtia jotain Gazaa.
Itse olen menettänyt niin paljon omassa elämässäni että iloitsen tästä kotosuomesta ja sen murheet koskettaa valitettavasti enempi kuin Gazan tragediat. Yhtälailla voisi pohtia nälänhätää, seksitauteja, miksi sähkötupakka sallitaan vaikkei sen sisältöä tiedetä jne. Jos pohdit usein Gazaa niin mieti miksi niin teet ja miksi lähempänä olevat ongelmat (vaikkakin pienemmät) ei sinua sitten kosketa. Annat kylmän vaikutelman itsestäsi.
Se että kiellät muilta murheet tälläisiin lähiongelmiin tuntuu oudolta.
No ehkä vauvat onkin jollain tasolla lähempänä eläintä kuin aikuista ihmistä..
dokumenteista on selvinnyt, että lähestulkoon kaikki sarjamurhaajat ovat aloittaneet eläinten rääkkäämisellä ja tappamisella, joten se on selkeä merkki vakavista psyykkisistä ongelmista. Käsittämätöntä on, että tuollaisista hirveistä teoista rangaistaan meillä pikkuruisilla sakoilla. Iljettävää. Pistää vihaksi.
Onko sulla lemmikki?