Miksi mies ei osaa pyytää anteeksi?

Voisin erota ja ottaa naisen.

ja MINUN on aina pyydettävä anteeksi ja aloitettava sovinto. :/

Olen semmoinen että pahoitan mielen mitä pienemmistä asioista. Mutta silti vituttaa kun mies huomaa että minulla on paha mieli jostain hänen sanomisistaan/tekemisistään ei osaa pyytää nätisti anteeksi ja olla ihana..



ap

äärimmäisen vaikeaa ihmisille, joilla on heikko itsetunto, ja jotka ovat luonteeltaan hiukkasen manipulatiivisia.



Naiseni ei ole 6v. suhteemme aikana pyytänyt anteeksi kuin yhden (1) kerran omia tekojaan, yleensä ainoastaan suuttuu minulle ja huutaa " tarvitseeko tätä vielä jatkaa." Kaikki asiat jäävät siis yleensä ratkaisematta.

Siis ei tee mitään että tulisin taas hyvälle mielelle. Jatkaa vaan omia askareitaan. Kai ajattelee että " tuossa se nyt itkee pari tuntia ja sit taas kaikki on ok" ..



ap

Tulis edes halaamaan, vaan kun ei kuulemma uskalla kun olen niin pahalla päällä!! Prkl..





ap

Minun ei tarvitse kuin yksi kyynel tirauttaa, niin jo on mies halimassa ja lohduttelemassa, ja sitten jutellaan asiasta. Kyllä anteeksi on hyvä pyytää, jos on loukannut toista, oli se sitten tahallista tai ei.



Osaatko ap antaa yhtään esimerkkitapausta, millaisista asioista suutut?

-Se jonka mies vaan nauraa telkkaria katsellessaan kun minä itken vieressä. :(

Kaupan ovesta päästiin sisään niin lapsi alkoi huudon että hän haluaa leluosastolle. Lapsi oli huutanut kaksi minuuttia niin mies lähti autoon! Jätti siis minut yksin kauppaan tuon huutavan lapsen kanssa. Lähti siksi koska " on hermot vähän kireällä" . Entäs minä.. Ok, oisinhan minäkin voinut lähteä sieltä kaupasta kävelemään mutta mitäs me sit oltais syöty..



Myönnän että oli typerää suuttua tuosta mutta kun tämmösiä pikkujuttuja tulee tasaisin väliajoin. Vituttaa kun ei osaa ajatella omaa nenäänsä pidemmälle..



ap

Noh, enpä ostanut miehelle ruokaa ollenkaan. Illalla polki pyörällä lähikauppaan evästä hakemaan :D



ap

Riitoja on onneksi harvoin, ehkä kerran kuussa, mutta ne on kyllä mun mielestä tosi väsyttäviä. Niiden jälkeenh on kuin olisi painimatsin vetänyt ;-). Eilen viimeksi mies vastasi pariin kysymykseeni jotenkin kummallisesti, mistä mieleen tuli, että ehkä hän on väsynyt tai pahalla tuulella. Kysyin sitten ihan nätisti, että oletko pahalla päällä. Mies oli hiljaa minuutin. Minä kysyin jälleen nätisti, että oletko. Mies tiuskaisee, että sama kai se on, millä päällä hän on. Minä tietty loukkaannuin moisesta tylyydestä, kun olin ihan hyvää kysymykselläni tarkoittanut. Kysyin häneltä, että olinko hänen mielestään ansainnut sellaisen vastauksen. Ja hän sitten suuttui lisää siitä ja alkoi syyttely siitä, että minä jankutan (koska haluan vastauksen). Lopulta mies painiu hetkeksi kävelylle. Ja tuli vartin päästä viereen nukkumaan. Kyseessä oli mitätön asia, josta hän olisi selvinnyt sanomalla, että anteeksi, että tiuskaisin...

kun olisit aivan hyvin voinut antaa olla.

pisamanenä:

Riitoja on onneksi harvoin, ehkä kerran kuussa, mutta ne on kyllä mun mielestä tosi väsyttäviä. Niiden jälkeenh on kuin olisi painimatsin vetänyt ;-). Eilen viimeksi mies vastasi pariin kysymykseeni jotenkin kummallisesti, mistä mieleen tuli, että ehkä hän on väsynyt tai pahalla tuulella. Kysyin sitten ihan nätisti, että oletko pahalla päällä. Mies oli hiljaa minuutin. Minä kysyin jälleen nätisti, että oletko. Mies tiuskaisee, että sama kai se on, millä päällä hän on. Minä tietty loukkaannuin moisesta tylyydestä, kun olin ihan hyvää kysymykselläni tarkoittanut. Kysyin häneltä, että olinko hänen mielestään ansainnut sellaisen vastauksen. Ja hän sitten suuttui lisää siitä ja alkoi syyttely siitä, että minä jankutan (koska haluan vastauksen). Lopulta mies painiu hetkeksi kävelylle. Ja tuli vartin päästä viereen nukkumaan. Kyseessä oli mitätön asia, josta hän olisi selvinnyt sanomalla, että anteeksi, että tiuskaisin...

Kysyppä mieheltäsi, onko hän nyt ihan täysillä sitoutunut perheeseenne!

Kyllä sitä joutuu itse kestämään kiukuttelut vaikka kuinka harmittaisi ne. Eihän äiditkään voi valita, milloin ei jaksa kuunnella lapsen kiukuttelua. Tai milloin jaksaa muutenkaan olla perheen kesken. TYperä mies, itsekäs omannavan tuijottaja!!!!!

Olen sen hänelle sanonutkin, että jos käytös ei ala pikkuhiljaa muuttumaan niin me lähdetään.



ap