Kokemuksia Norjalaisesta metsäkissasta?

Naapureilla kaksi norjalaista metsäkissaa ja ovat lapseton pariskunta. Kissoja ei juuri näy. Asuvat puutalossa.

Ihana. Meidän norskin sai vääntää vaikka solmuun eikä ollut milläskään. Ja ihanan pehmeä turkki. Ikävä ❤️

Meillä raateli naapurin pojan kasvot kun pieni yritti silittää niin olisimme joutuneet lopettamaan mutta laitoimme sisäkissaksi ja valehtelimme naapureille että joo lopetettu on :D

Yhdeksän vuotta ollut. Tuolla ainakin suurempi saalistusvietti kun normi "kääpiöillä". Leikattu kolli painaa 7,5kg.

Kyöhnää lasten ja aikuisten kanssa, viihtyy ulkona. En tiedä miten pelkkänä sisäkissana.

Aika agressiivisia on ja eivät todellakaan sylikissoja. Vihaavat kovia ääniä joten lapset varsinkin niille ei ok.

Vierailija kirjoitti:

Aika agressiivisia on ja eivät todellakaan sylikissoja. Vihaavat kovia ääniä joten lapset varsinkin niille ei ok.

Ok. Millä lailla aggressiivisia? Minulla on sellainen kuva että ne ovat yleensä kilttejä ja seurallisia. Olenko väärässä? Ap

Minulla on norjalainen metsäkissa, naaras, en osaa sanoa lapsirakkaudesta mutta erittäin ihmisrakas on. Mutta tosiaan metsästysvietti on niin suuri että on usein monia päiviä kerrallaan pois, asumme siis maalla. On myös erittäin energinen eli tykkää leikkiä enemmän kuin "maatiaiskissa" jollainen löytyy myös

Minulla oli norjalainen metsäkissa, uros, jonka leikkautin. Kissalla oli oma vahva tahto, ja sitä piti kouluttaa samalla lailla kuin koiraa. Pienestä saakka totutin sen valjaisiin, ja joka päivä tehtiin tunnin lenkki. Opetin sen tekemään pissat ja kakat ulos lenkin aikana. Vein hiekkalaatikosta pissapaakkuja ulos ja kissa ymmärsi että uloskin voi tehdä tarpeensa. Kissa nukkui yöt vieressäni pää tyynyllä. Suru oli suuri kun kissa sairastui ja jouduttiin lopettamaan 17-vuotiaana.