Suurelta osalta suomalaisia puuttuu käytöstavat

Eihän käytännön elämällä ole mitään merkitystä. Vain somejutut ja muut nettijutut merkityksellisiä. Vain juntit ajattelevat käytännöllisesti.

Ihmiset ajattelevat olevansa vakuuttavampia ja coolimpia kun eivät turhaan lällyile eivätkä pokkaroi käyttäen sanoja kiitos, anteeksi, ole hyvä, hei, hyvää päivänjatkoa jne.

Useammin minä tervehdin kassaa ja kassa ei vastaa kuin päinvastoin.

-Mies 29v-

Koska lapsille ei enää opeteta käytöstapoja. Ensimmäinen käytöstavaton sukupolvi taitaa olla nyt kolmenkympin molemminpuolin (itse olen 27-vuotias, ja koska vanhempani ovat syntyneet viisikymmenluvulla, on minulle opetettu käytöstavat, monella muulla ikäiselläni näin ei ole ollut) ja ah, niin ihanasti he siirtävät tuota typeryyttä omille lapsilleen.

Tässä ei ole pitkä aika, kun sanoin miehelleni, että on aika jännää että meidän esikoista kiitellään aina hoidossa, että hän on kohtelias ja hyvätapainen viisivuotias. Mies totesi että niin, ja samaan aikaan se on surullista, että hyvästä käytöksestä pitää erikseen kiittää. 

Kun vien esikoista hoitoon, niin huomaan että aamuisin huomenta sanojat ovat 35+ ikäisiä. Tuota nuoremmat jurottavat ja katselevat varpaitaan, ettei vain joutuisi kohtaamaan toista ihmistä. Kun noita jurottajia kuitenkin tervehtii, saan sellaisia katseita kuin olisin sanonut sanan "huomenta" sijasta "Haista *****". Jos joku näistä jää pitämään porttia auki kun kannan kuopusta sylissäni ja sanon kiitos, en kuule vastaukseksi "ole hyvää", vaan hiljaisuuden. Jos taas minä jään pitämään ovea auki, ei minua kiitetä, vaan juostaan vain ohi. (Ja koska kuitenkin jotakuta kiinnostaa, on esikoinen osittaisessa hoidossa dysfasian takia, eli siis tuo päivähoito on osa hoitoa)

Anteeksipyyntö on vain hepreaa, jos esim. törmää vahingossa ihmiseen. Ennemmin murahdetaan ja mulkaistaan pahasti. Kaupoissa harvoin kuulen kenenkään tervehtivän kassaa, tai neuvoa kysyessä ei kysytä kohteliaasti vaan tyyliin "HEI! Missä on xxxxx-tuote" ja neuvon saadessaan asiakkaat eivät kiitä. Ja yksi asia mikä minua harmittaa on teitittelyn puute. Tuosta taas saa syyttää huonoitsetuntoisia keski-ikäisiä naisia, jotka vetävät herneet nenäänsä jos heitä erehtyy teitittelemään, mutta kuitenkin. Itselleni teitittely on osoitus kunnioituksesta, ja se antaa tietyn välimatkan siihen vieraaseen ihmiseen, kuten kuuluukin olla.
Nykyään miehet ja pojat ovat pipot ja lippikset päässä sisällä ja jopa ruokapöydissä.. Eikä ne retrokuosiset trikoopipot näytä hyvältä naisillakaan, eikä sellainen kuulu olla sisällä päässä. Se sääntö, että naisella saa olla hattu päässä sisällä, koskee kauniita, naisellisia ja sellaisia hattuja, jotka kuuluvat osana kampaukseen, eikä päde keltaruskeisiin apinapipoihin..

Hyvät käytöstavat ja kaunis puhekieli on ihmisen käyntikortti. Olemalla tyly ja huonotapainen, levittää ympärilleen pahaa mieltä, eikä sellaisten ihmisten kanssa ole mukavaa olla. Rehellinenkin voi olla hyvätapaisesti. Käytöstavat kunniaan!

Tuo, että lapsille ei muka opeteta käytöstapoja, on puppua. Nykyään kiinnitetään enemmän huomiota lasten käytökseen kuin vaikkapa minun lapsuudessani 80-luvulla. Mielestäni käytöstapojen arvostaminen ja opettaminen riippuu enemmän asuinpaikasta: kaupungissa niitä arvostetaan ja opetetaan enemmän, maalla vähemmän. Esim. minun äitini on synytynyt mainitulla 50-luvulla, mutta maalaisena hän ei ole oppinut hyviä käytöstapoja, eikä niitä sitten opetettu meille lapsillekaan. Olen oppinut käytöstavat ihan itse, kantapään kautta.

Se, että ennen oli asiat hyvin ja nykyään huonosti, koska nykynuorete, -lapset tai -vanhemmat ovat niin kamalia, pitää harvoin paikkansa. Kannattaa välttää tuon ajatusmallin viljelemistä.

Aika hyvin se selitettiin tuossa yhdessä keskustelussa myyjän ja asiakkaan välisestä hierarkiasta - hyvät käytöstavat koetaan nöyristelynä. Oman arvonsa tunteva ei osoita muille ihmisille, että olisi heille jotain velkaa tai tekisi näille mitään palveluksia. Kyllähän kaupan kassan tai hiekkalaatikon wt-mamman on saatava tietää, että hän on hierarkiassa tämän toisen ihmisen alapuolella.

Esimerkin voima on tässäkin asiassa suunnaton. Itse kohtelen esimerkiksi asiakaspalvelijoita ja myyjiä hyvin, minkä olen oppinut isältäni, joka on myös aina ystävällinen ja kohtelias. Hän taas on selvästi oppinut nämä tavat omalta äidiltään, jonka kauppakäyttäytymistä katson aina ilolla. On pelkkää sanahelinää sanoa lapselle, että pitää kiittää ja tervehtiä, jos itse kulkee kylillä naama kurtussa ja murahdellen.

Kyökkipsykologin mutu-periaatteella veikkaisin, että nuo tervehtimättömät ovat niitä, jotka ovat lapsuudessaan tottuneet siihen, että kaikki ulkopuolinen huomio mitä he saavat on negatiivista. Niin kotona kuin koulussa. Siksi he välttävät huomion saamista. Paitsi anonyymeillä nettipalstoilla, joilla he saavat ilmaista itseään vapaasti.

Tuntuu hassulta tervehtiä myyjää, joka ei ota katsekontatkia. Lähtökohtaisesti bussikuskit ja kassat eivät vilkasekaan asiakkaaseen. Silloin en myöskään tervehdi.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 10:31"]

Tuntuu hassulta tervehtiä myyjää, joka ei ota katsekontatkia. Lähtökohtaisesti bussikuskit ja kassat eivät vilkasekaan asiakkaaseen. Silloin en myöskään tervehdi.

[/quote]

Ei tule mieleen yhtään kassatyöntekijää, joka ei olisi iloisesti tervehtinyt. Asioin lähinnä Sellon Cittarissa tai Prismassa. Siellä ainakin on aina iloiset ystävälliset ihmiset töissä! Kiitos siitä. Tässä kerrankin eräs vanhempi rouva oli kassalla maksamassa pitkiä housuja. Oli ottanut rekeiltä mukaansa useat housut, eikä ollut varma, mitkä olisivat sopivat. Ilmeisesti housut tulivat jollekin miehelle. Kassa suhtautui hyvin ystävällisesti naiseen ja mietti, mikä olisi paras valinta. Hienoa toimintaa. Myöskään jonoa ei ollut, joten asia ei viivyttänyt muita maksajia.

Koulussa opettajat opettavat ja vaativat käytöstapoja. Vaatimus tulee siis ylhäältä, siis "eliitiltä". Jotkut pitävät eliittiä vihollisena ja siksi käytöstapojen noudattaminen on luokkapetturuutta.

Ai mistäkö johtuu? Siitä, että en vaan halua aina tervehtiä. Enkä aio enää tehdä asioita, joita en halua.