Työssäkäyvänä elämä on jo niin raskasta, miten kukaan jaksaa hankkia lisäksi vielä lapsia??

Ei ole pakko hankkia lapsia, ihan sama mitä sukulaiset ja tuttavat toitottaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko hankkia lapsia, ihan sama mitä sukulaiset ja tuttavat toitottaa.

Entä jos teoriassa haluaisi, mutta käytännössä ei mitenkään jaksa kun työ imee kaikki mehut?

Ihmiset on erilaisia, ei kai siinä oikein muuta vastausta ole. Minä jaksan ihan hyvin pyörittää perhe arkea.

Yritä etsiä toinen työpaikka? Jos nykyinen on noin raskas.

Joo. Ei lisättävää. Eikä kommentoitavaa, ei jaksa.

Onko sulla masennus? Huono työpaikka? Elämäntavat kunnossa? Olisin huolestunut jos olet kuoleman väsynyt pelkästä työssäkäynnistä.

Hanki lapset, pidä pitkä hoitovapaa ja hoitovapaan jälkeen siirry osa-aikatöihin? Hyvä elämä on rahaa tärkeämpää. Jos rahat ei riitä, niin muuttakaa edullisempaan asuntoon, toiselle paikkakunnalle tms. Kyllä ratkaisuja on, kun on kekseliäisyyttä.

Hehe, ei ole ollut aikaa, jolloin Suomessa äidit olisi laajamittaisesti jääneet kotiin lasten kanssa eli turhaan menneisyyteen haikailet.

Jos et jaksa, se on ok. Moni muu kuitenkin jaksaa vaativan asiantuntijatyön, lapset ja vielä tavoitteellisen harrastuksenkin, joten ei se lisääntyminen sinusta kiinni ole.

Vierailija kirjoitti:

Hehe, ei ole ollut aikaa, jolloin Suomessa äidit olisi laajamittaisesti jääneet kotiin lasten kanssa eli turhaan menneisyyteen haikailet.

Jos et jaksa, se on ok. Moni muu kuitenkin jaksaa vaativan asiantuntijatyön, lapset ja vielä tavoitteellisen harrastuksenkin, joten ei se lisääntyminen sinusta kiinni ole.

Eivät jaksa yksin. Näkeeköhän esim pääministerimme lastaan juuri koskaan. Moni myös eroaa uupumuksen vuoksi. Viikko-viikkosysteemillä jaksaa taas..

Entä sitten kun töitä ei enää ole. Yt neuvotteluiden myötä voi työt mennä alta, onko koko muun elämän hylkääminen työn perusteella järkevää tai sen arvoista?

Teetkö normi 8h päivää vai oletko suorittaja, joka tekee töitä myös kotona?

Onko ap kuullut, että maailmassa on valtava määrä ihmisiä, jotka asuvat yksin eikä ole toista jakamassa laskujenmaksua? Tämä viittauksena ap:n sanoihin, että kummankin on käytävä töissä, että rahat riittävät.

Jaksamisongelmaasi on ratkaisu. Vaihda työtä tai vähennä työtäsi. Rahaa saat sitten vähemmän, mutta aikaa ja jaksamista enemmän. Kun tulosi laskee niin laske myös menojasi. Varmaan voisit asua pienemmässä kämpässä? Ja kenties luopua jostain rahaa vievästä asiasta, jota et oikeastaan tarvitse?

Kotihoidontukeahan saa siihen asti kunnes lapsi on 3v, joten aivan hyvin voisit jäädä kotiin jos lapsen saisit? Skenaariossa olisi varmasti myös mies mukana joka luultavasti kävisi myös työssä?

Nykyaikana on liian korkeat odotukset sille elämänlaadulle, joka pitäisi olla saavutettu ennen lapsien hankkimista. Yksi vauva ei vie asunnosta paljoa tilaa. Vauva tarvitsee sängyn ja hoitopöydän. Lähinnä vauvanvaatteet ja lelut vievät todella paljon tilaa, jos niitä haalii liikaa asuntoon ja näin usein käy kun sukulaiset ja tuttavat vyöryttävät vauvaperheeseen paljon turhaa kampetta.

Ensimmäisen puoli vuotta vauva vain makaa. Sitten kun vauvasta tulee taapero, ei se siltikään tarvitse niin paljon tilaa, että taaperolla pitäisi olla oma huone. Hyvin mahtuu yksilapsinen perhe kerrostalokaksioon.

Jaaritteluni on turhaa, jollet halua lapsia. Sehän tässä ratkaisee. Haluatko lapsia niin paljon, että olisit valmis luopumaan jostakin nykyisessä elämäntyylissäsi? Ainakin kuulostat tyytymättömältä, ja sen takia olisi hyvä muuttaa elämässäsi jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehe, ei ole ollut aikaa, jolloin Suomessa äidit olisi laajamittaisesti jääneet kotiin lasten kanssa eli turhaan menneisyyteen haikailet.

Jos et jaksa, se on ok. Moni muu kuitenkin jaksaa vaativan asiantuntijatyön, lapset ja vielä tavoitteellisen harrastuksenkin, joten ei se lisääntyminen sinusta kiinni ole.

Eivät jaksa yksin. Näkeeköhän esim pääministerimme lastaan juuri koskaan. Moni myös eroaa uupumuksen vuoksi. Viikko-viikkosysteemillä jaksaa taas..

Vaitsita aika ääriesimerkin aikaa vievästä työstä ja vanhemmuudesta, sinun työsi taitaa olla aika paljon keveämpi. Erossa taas ei ole mitään takeita, että ex suostuisi lapsia edes 50-50 hoitamaan.

Etsi sellane hyvätuloinen mies, joka haluaa elättää sut ja lapsen, ainakin x määrä aikaa, sitten voit olla huoletta kotona ja keskittyä äidin rooliin.

Itsekään en käsitä miten ihmisillä riittää energiaa.. No, elämiseen. Ei tulis kuuloonkaan että lapsia hankkisin ikinä!

Aionkin pysyä kotona niin pitkään, kunnes lapset suunnilleen osaa huolehtia itsestään. Hyvin tullaan toimeen yhdenkin palkalla, kun ei ole ylisuurta asuntolainaa tai autolainoja. Raha ei ole itselle mikään ykkönen elämässä. Vietän mielummin hieman rauhallisempaa elämää lasten kanssa.

Voin samaistua 100%:sti. Työpäivä ja sitten kuntoilut siihen päälle, niin jaksaa vain tehdä jotain kevyttä tai vaikkapa hengata AV:lla. Viikonloppuna pitää saada omassa rauhassa latailla akkuja tai nähdä kavereita. Työpäivä voi joskus venyä jopa 12 tuntiseksi, jos jossain päin maailmaa on ns. tilanne päällä. Toki ylitöihin ei ole pakko jäädä, mutta aika vähissä on meidän lafkassa ns. luottomiehet, jotka hoitaa nuo hommat.

Kotityöt ja muut omakotitaloon liittyvät askareet just jaksaa tehdä. Miten tässä olisi aikaa & jaksamista kumppanille, saatika sitten kokonaiselle perheelle?

-M30

Vierailija kirjoitti:

Voin samaistua 100%:sti. Työpäivä ja sitten kuntoilut siihen päälle, niin jaksaa vain tehdä jotain kevyttä tai vaikkapa hengata AV:lla. Viikonloppuna pitää saada omassa rauhassa latailla akkuja tai nähdä kavereita. Työpäivä voi joskus venyä jopa 12 tuntiseksi, jos jossain päin maailmaa on ns. tilanne päällä. Toki ylitöihin ei ole pakko jäädä, mutta aika vähissä on meidän lafkassa ns. luottomiehet, jotka hoitaa nuo hommat.

Kotityöt ja muut omakotitaloon liittyvät askareet just jaksaa tehdä. Miten tässä olisi aikaa & jaksamista kumppanille, saatika sitten kokonaiselle perheelle?

-M30

Jaa, ihmiset on kovin erilaisia. Itse lataan akkuja iltaisin ja viikonloppuisin puuhailemalla kaikkea kivaa lasteni kanssa. He pitävät minut väkisinkin aktiivisena ja pidän sitä ainoastaan hyvänä juttuna. Rakkaus ja kumppanuus saa jaksamaan paremmin töissä. Pikkulapsiaika oli tietysti raskastakin ja vähäunista, mutta nyt lssten ollessa isompia elämä heidän kanssaan on pelkästään kivaa eikä yhtään raskasta. Raskaampaa olisi elää arkeaan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Voin samaistua 100%:sti. Työpäivä ja sitten kuntoilut siihen päälle, niin jaksaa vain tehdä jotain kevyttä tai vaikkapa hengata AV:lla. Viikonloppuna pitää saada omassa rauhassa latailla akkuja tai nähdä kavereita. Työpäivä voi joskus venyä jopa 12 tuntiseksi, jos jossain päin maailmaa on ns. tilanne päällä. Toki ylitöihin ei ole pakko jäädä, mutta aika vähissä on meidän lafkassa ns. luottomiehet, jotka hoitaa nuo hommat.

Kotityöt ja muut omakotitaloon liittyvät askareet just jaksaa tehdä. Miten tässä olisi aikaa & jaksamista kumppanille, saatika sitten kokonaiselle perheelle?

-M30

Muuhun en ota kantaa, mutta ne kotiaskareet voisi jakaa puolison kanssa.

Lääkärillä on siis käyty, eikä ole löydetty mitään kilpirauhas, rauta-arvo, masennus tms. ongelmia.  Olen siis ihan terve, väsyn vaan helpommin kuin keskivertoihminen. 

Moni sanoo, että no senkus vaihdat työpaikkaa, ota helpompi työ. Ei sellaisia oikein ole, jos kokoaikaisesti pitää tienata. Kaikissa töissä on oltava tietty tuottavuus, joten ei ole mitään "helpompia" töitä. Olen kokeillut ihan kaikenlaista laidasta laitaan, mutta ainoa mikä ei väsytä täydellisesti olisi joku 4 tunnin osa-aikatyö, mutta se nyt ei taloudellisesti olisi mahdollista. ap

Mä olen kotiäiti just sen takia että en jaksa käydä töissä. Lapset 6v ja 11v.