Vauva hoitoon ensimmäistä kertaa *huoh*
Miten tästä selviää ilman sydänkohtausta? Osaankohan edes nauttia vapaaillasta vai tulenko hulluksi ikävästä? Miten teillä muilla on mennyt ensimmäiset kerrat erossa vauvasta? Tämä ei edes ole ensimmäinen lapseni, ja silti tuntuu etten tiedä yhtään, miten tästä selviän :-/ Ihan älytöntä.
Me olemme olleet vauvan kanssa 5 kuukautta todella tiiviisti yhdessä. Hän on ollut täysimetyksellä eikä ole huolinut pulloa ennenkuin hiljattain, joten kovin kauas en ole pojasta päässyt. Mieheni ei ole juuri koskaan kotona tai apuna lasten kanssa (2 vanhempaa päiväkoti-ikäistä) ja olen todella " loman tarpeessa" . Poika on juuri oppinut syömään pullosta ja nyt olisi aika äidin päästä vapaalle. Vanhemmat lapset jäävät isän kanssa kotiin ja vauva menee kummitädille. Minä menen sinne yöksi sitten, kun reissuiltani yöllä palaan ;)Kummitäti on jo pitkään hinkunut poikaa hoitoon ja nyt huomenna se sitten (kai...) toteutuu. Mutta vieläkin hiukan epäilyttää...
Näemme kummitätiä lähes joka päivä. Hän on siis tuttu ja turvallinen ja tuntee pojan tavat. Mutta silti pelottaa, kun ei poika koskaan ole ollut koko iltaa pelkällä pulloravinnolla. Ja huominen menni on sellainen, että joudun lähtemään jo alkuillasta eli en ole laittamassa poikaa nukkumaan. Joka kerta kun ajattelenkin, että jätän hänet hoitoon, hyppää sydän kurkkuun ja alkaa ahdistaa. Olenko minä vielä valmis tähän? Vai olenko vaan ihan hölmö?
Kommentit (17)
itsellä oli ihan sama olo kun lähdin eka kertaa vauvan ollessa 2 kk, vaikka vauva jäi äitini hoitoon. takaisin tullessa olin jo niin ahdistunut, etten saanut unta koko yönä, ja koko homma laukaisi noin kuukauden pituisen ahdistusjakson. paniikkikohtauksia, jatkuvaa itkemistä jne. sanoisin että todellakin kuuntele omia fiiliksiäsi, ei niitä vastaan kannata taistella. ne on ihan biologisia vaistoja, lajinkehityksellisesti niiden on tärkeää olla olemassa ettei äiti poistuisi pienen vauvansa luota.
oma tuulettuminenkin on kuitenkin tärkeää. itse en ole vielä ratkaissut toistaiseksi tätä yhtälöä (vauva nyt 3 kk 2 vko), joten tällä hetkellä vaavi kulkee mukana joka paikkaan :) kampaamot, kuntosalit, shoppailureissut, ulkona syömiset jne, eipä oikein mitään ole mitä ei voisi pikkuisen kanssa tehdä kun on kantoliina käytössä. itse en toistaiseksi edes yritä lähteä ja jättää toista, kun en kuitenkaan pystyisi rentoutumaan vaan ahdistuisin vaan. kyllä se varmaan ajan kanssa käy helpommaksi (voi kiesus, parempi käydä :P)
Jos kummitäti käy lähes päivittäin, hän on samassa asemassa vauvalle kuin yleensä isä, joka käy päivätyössä. Eli jättäisin ihan huoletta vauvan pariksi tunniksi. Myöhemmin aikaa voi pientää, mutta jo hetki yksin auttaa taas jaksamaan.
tuttuun ja turvalliseen kotiympäristöön? Siinä nukkumaanmeno vaiheessa kun sillä ympäristöllä on suuri vaikutus, pienelle vauvalle olisi helpompaa jos puitteet olisivat tutut vaikka äiti puuttuukin.
Ehtiihän se vauva kummitädille yökylään kunhan ikää tulee lisää.
Huh :-/ Toivottavasti ei nyt ihan noin käy kuitenkaan! Tsemppiä sinulle ja vauvalle! Kai se rohkeus siitä kasvaa, pikkuhiljaa.
Minulla taitaa asiaan vaikuttaa se, mitä kävi sinä iltana, kun olin ensimmäistä kertaa ulkona tuon vanhemman pojan synnyttyä. Muistan liian hyvin sen paniikin, mikä iski Raútatientorilla aamuyöstä, kun takseihin ei päässyt ilman tuntien jonottamista ja yöbusseihin ei mahtunut sisään. Olimme siis liikkeellä vappuna. Poljin jalkaa ja kiljuin miehelleni, että minun on päästävä vauvan luokse nyt heti. Hirveä epätoivo, kun olet menossa kotiin, muttet pääse! Kuulin korvissani, miten vauvaa huutaa kotona toisella puolen kaupunkia :-(
Ap
Eli kuuntele itseäsi! Mikäli kaipaat tuulettumista, miksi et olisi poissa ensin hieman lyhyempää aikaa? Itse olen aina ollut niin voimakkaasti " symbioosissa" lapsien kanssa ensimmäiset kuukaudet aina imetyksen harvenemiseen saakka (~8kk), etten ole pystynyt jättämään heitä muutamaa tuntia pidemmäksi ajaksi. Näinä vauva-aikoina olen osannut hyvin kuvitella miltä paniikkihäiriö saattaisi tuntua, niin voimakasta on ollut ahdistus erossa lapsesta. Ei siis mitään tyyliin " joo, olihan se aika vaikeaa juu.." Enpä ole siis vastaan rimpuillut, vaan pitänyt sitä tärkeänä viestinä minulle itseltäni ja kunnioittanut tunteitani. Ihan hyvin virkistyin lyhemmilläkin reissuilla, ei senpuoleen.
Vanhemmat lapset osaavat paremmin olla isänsä kanssa ja kaikkien kolmen hoitaminen ei todellakaan olisi isälle kovin helppoa, kun niin vähän ehtii vauvaa yleensä hoitaa. Toiseksi nuorin lapsemme on aika mustis, joten isällä ei ole mahdollisuutta keksittyä vauvaan. Vauva pitäisi hereillä koko porukan ja pahimmassa tapauksessa minulla olisi kaikki kolme hattivattia huutamassa äitiä ovella, kun tulisin...Parempi, että vauva on rauhassa hoidossa jossain, missä häneen voi keskittyä. Ja isälle ja vanhemmille lapsille tekee hyvää olla välillä rauhassa keskenään.
Ap
10 tarkoitti siis viitata nro 6 kirjoitukseen, ei 8.
8-)
Huominen meno on sellainen, että on lähdettävä jo alkuillasta. Ja sellainen tilaisuus, jonne todella haluan mennä. Eli joko lähden koko illaksi tai sitten en ollenkaan. Äh.
Ap
jos eivät pärjää kaikki keskenään.
Vauvaa en lähtisi noin nuorena vielä vieraaseen paikkaan viemään jos yökyläilystä kyse.
Vauvalle nimenomaan tärkeää ympäristö, se tuo turvallisuutta.
Tuskin sekään on järkevä vaihtoehto, että vauva huutaa kunnes ei jaksa enää - koska niin todennäköisimmin tapahtuu.
eikä tähän kai saada sitä oikeaa vastausta kuin vasta jälkikäteen, kun näkee miten meni ja miltä se tuntui.. Jos kuitenkin sinusta tuntuu että haluat mennä, eikä ajatus tunnu " lamaannuttavan pahalta" , mene?
Pääsetkö kesken illan kotiin, jos siltä alkaa tuntua? ;o) Ja ainahan voit tosiaan soittaa sinne hoitajalle 100 kertaa, heh.
10
Sehän olisi se ihanteellisin tilanne, mutta ei vain onnistu. Meillä ei ole kummitädin lisäksi muita mahdollisia hoitajia vapaana huomenna, joten isommilla ei ole paikkaa minne mennä. Kummitädin luokse en voi heitä viedä, koska hänellä on oma 1.5-vuotias. 1.5-vuotias, 2-vuotias ja 3-vuotias on hiukan liikaa...Isommat lapsemme ovat paljon vaikeampia hoidettavia kuin vauva. Varsinkin kun tuo 1.5-vuotias on paikalla, vaikka isänsä tuleekin nukkumaanmenoaikaan kotiin. Sitä paitsi, kummitäti ei ole tarjoutunut hoitamaan heitä, vaan kummipoikaansa.
Eikä mieheni pärjäisi vauvan kanssa, ikävä kyllä. Ei ole koskaan edes saanut häntä syömään pullosta. Tämä ei johdu kyvyttömyydestä tai välinpitämättömyydestä, vaan siitä, ettei hän nyt viime aikoina ollut juurikaan kotosalla ja poika on nyt vasta alkanut syömään pullosta. Kummitäti taitaa olla pojalle tällä hetkellä tutumpi kuin isä :-(
Ap
ap haluaa mennä ja yrittää selitellä asiaa oman parhaansa mukaan.
jos noin pieni vauva ei voi jäädä kotiin niin jätä oma menosi
Juu, pääsen kyllä karkaamaan, jos pakottava tarve tulee :-)
Luulen, että lähden. Mutta vahingosta viisastuneena nakitan itselleni kyllä jonkun kuskin ;)
Ap
Ei minulla ole mitään tarvetta selitellä. En hae täältä mitään oikeutusta toiminnalleni, koska en koe tekeväni mitään väärää. Ainoa, mikä mietityttää on se, että tuleeko tämä olemaan itselleni liian vaikeaa. Sinun voi tietenkin olla vaikea tätä ymmärtää, mutta minä, niin äiti kuin olenkin, olen oikeutettu ajattelemaan joskus myös itseäni.
Ap
isälle tekee hyvää olla isompien kanssa, jos ei ole oikein ehtinyt olla kotona muuten lähiaikoina. Enemmän ne isot sitä arvostaa, että isi on nyt vaan heidän kanssaan, kuin vauva joka kuitenkin tottunut kummitätiin...
Eihän se oo helppoa olla lasten tai varsinkaan vauvan luota pois, mutta onhan vauvasi kuitenkin jo 5 kuukautinen. :)
Jep, niin teen! Nyt nukkumaan, että huomisesta on edes jotain iloa :-)
Kiitos kaikille, jotka jaksoivat sanoa jotain järkevää!
Ap
Hyvin se menee ja soittele perään vaikka tunnin välein niin oma olo helpottaa...