onko ykksinäiselle pakko olla kaveri?

Tuttavani on ilmeisesti hyvin yksinäinen ihminen ja tuppaa kylään vähän väliä. Meidän maailmamme eivät miltään osin kohtaa ja hän on hieman yksinkertainen (johtunee suppeasta sosiaalisesta elämästä)

asumme naapureina rivitalossa ja joka kerta kun olen lähdössä vauvan kanssa kauppaan hän juoksee ovesta kysymään mihin olemme menossa ja aina hänellä on sama matka samasta syystä.

Aluksi oli mukavaa kun hän välillä piipahti ja tuli lenkille ne kerrat jaksoi kun niitä oli muutaman kerran kuussa. Pikku hiljaa hän tihensi käyntejä ja huomasin että hän puhuu aina samat asiat.

nykyään tämä on päivittäistä ja todella uuvuttavaa! Vauvan kanssa seurustelen muutenkin koko päivän ja nyt ne ainoat hetket kun saisin olla yksin ajatusteni kanssa niin tämä rasittava naapuri tuppaa mukaan.

sanoin hänelle, ettei nyt sovi ja tahtoisin mennä yksin niin mitä hän tekee ! Alkaa leipoa piirakoita, ruokaa ja tuo lapsensa vanhoja vaatteita eli aina on joku syy tulla kylään. Olen sanonut lujastikkin, ettei hänen tarvitse antaa minulle mitään ja olen tarjonnut rahaa, mutta ei auta mitään.

Olen niin loppu tähän tilanteeseen haluan olla yksin, enkä jaksaisi nähdä häntä enää ikinä. Tämä "ystävyys" on kuollut omaan mahdottomuuteensa en jaksa edes yrittää väljentää näkemistä haluan hänestä eroon!

Hän on serkkuni joten se tuo myös tiettyjä haasteita. Äitini ja mieheni mielestä en voi pistää välejä poikki. En minäkään vihaa tahdo pitää, mutten myöskään aloittaa joka päivälle harrastuksia, ettei tarvisi nähdä häntä.