Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Estävätkö nuoruusajan ongelmat lapsen adoptoinnin?
16.07.2014 |
Olen aina tiennyt että haluan hankkia mahdolliset tulevat lapseni adoptoimalla. Se vaan tuntuu oikealta, en tiedä miten sitä tunnetta avaisi tarkemmin. Se tuntuu "minun tavaltani" saada jälkikasvua, haluan antaa kodin ja perheen edes yhdelle hylätylle lapselle. Olen nyt 28, ja mieheni saman ikäinen. Tämä asia alkaisi siis lähivuosina olla ajankohtainen. Mies on siis samoilla linjoilla, että yritetään adoptoida.
Yksi asia mikä minua ahdistaa todella paljon, on tämä: minulla oli teini-iässä vaikeat pari vuotta. Olin sosiaalisesti kömpelö ja ahdistunut, mikä vaikeutti koulunkäyntiäni. Kouluterveydenhoitaja lähetti minut nuorisopsykologille, ja siellä kävinkin varmaan pari vuotta juttelemassa parin viikon välein. Tavallaan oli mukavaa kun oli joku kenelle kertoa ahdistuksestaan, mutta toisaalta en koe, etten olisi pärjännyt myös ilman tuota apua. Tunnen, että kyse oli vain vähän vaikeammasta murrosiästä.
Lukioikäisenä kävin lääkärillä valittamassa univaikeuksia, ja mitä teki tämä lääkäri? Määräsi minulle kokeiltavaksi mielialalääkkeitä! Siis masennukseen, mitä minulla ei edes ollut. Muistan vastustelleeni jo tuon vastaanottoajan aikana, mutta lääkäri vain totesi että hae nämä nyt kuitenkin, voit sitten halutessasi kokeilla. Sain mukaan jotain näytepakkauksia, mutta koskaan en koskenut yhteenkään pilleriin. Sivumennen sanoen olen edelleen todella järkyttynyt siitä, että terveelle ihmiselle todellakin tyrkytetään lääkkeitä. Ja olin vielä niin nuori etten osannut tiukasti kieltäytyä.
Joka tapauksessa nyt pelkään yli kaiken, että nämä tiedot nuoruudestani kaivetaan esiin, ja niiden pohjalta adoptio estetään. Olen lukenut vastaavista tapauksista. Olisi aivan hirveän kamalaa, että joutuisin kertomaan miehellekin että tällaisten nuoruusajan ongelmien vuoksi emme voi koskaan adoptoida, vaikka olemme tasapainoinen ja onnellinen hyvin toimeentuleva pariskunta.
Täältä ei varmaan kovin paljon löydy ihmisiä joilla olisi kokemusta asiasta, mutta mitä luulette, miten meille tulee käymään?
Kommentit (10)
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 11:43"]haluan antaa kodin ja perheen edes yhdelle hylätylle lapselle.
[/quote]
TÄMÄ on se syy miksi adoptiosi EI tule onnistumaan, säälistä ei pidä ottaa edes koiraa!
[/quote]
Säälillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa, anteeksi jos ilmaisen itseäni huonosti. Adoptio on todellakin aina tuntunut minun tavaltani perustaa perhe, kun useimmille se tapa tuntuu olevan oman lapsen hankkiminen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen "Äiti Teresa -ajattelu" on täysin väärä lähtökohta adoptiovanhemmuudelle.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 11:59"]
Tuollainen "Äiti Teresa -ajattelu" on täysin väärä lähtökohta adoptiovanhemmuudelle.
[/quote]
Maailmanparannusta en ole tässä missään nimessä harrastamassa. Toistan taas, että tämä on minun tapani hankkia lapsi, en tunne tarvetta biologiseen lapseen.
ap
Joo siis ihan oikeasti sinua ei oteta edes adoptiojonoon, jos ilmoitat syyksi sen että haluat auttaa niitä lapsia tai tarjota hyvän kodin köyhästä tms. vaikeista oloista tulevalle lapselle. Adoption perusteena tulee olla halu saada lapsi, ei tarjota hyvä koti huonoista oloista tulevalle. Tuo on ihan ehdoton nounou-asenne.
Ja toisekseen, aika monissa maissa on ehtona, että adoptiovanhemman ei ole mahdollista saada omaa biologista lasta. Kolmanneksi; ne lapset ovat usein fyysisesti/psyykkisesti/henkisesti jollain tasolla oireilevia. Heidän vanhempansa ovat käyttäneet usein erilaisia päihteitä raskausaikana ja tämä voi aiheuttaa adoptoitaessa terveellekin lapselle myöhemmin neurologisia oireita, kehitysviivästymiä tms. Miksi, oi miksi, haluaisit adoptiolapsen jos ja kun sinulla on mahdollisuus synnyttää oma, hyvät lähtökohdat sinun ansiostasi saanut lapsi? Jolla on sinun geenisi. Ei millään pahalla, mutta kysyn vain. Kun syynä ei saa olla mikään maailmanparannus tai koti köyhälle, niin mikä on se motiivi miksi valitset adoptiolapsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 12:06"]
Joo siis ihan oikeasti sinua ei oteta edes adoptiojonoon, jos ilmoitat syyksi sen että haluat auttaa niitä lapsia tai tarjota hyvän kodin köyhästä tms. vaikeista oloista tulevalle lapselle. Adoption perusteena tulee olla halu saada lapsi, ei tarjota hyvä koti huonoista oloista tulevalle. Tuo on ihan ehdoton nounou-asenne.
[/quote]
Olen nyt useampaan kertaan todennut, että mainitsemaasi ongelmaa ei tässä tapauksessa tule olemaan, sillä hyväntekeväisyydellä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa että minä ja mieheni olemme perustamassa perhettä.
Kukaan ei ole vielä halunnut kommentoida sitä asiaa mitä itse asiassa kysyin, olisin kiitollinen jos joku kommentoisi. Motiivini lapsen adoptoinnille tulevat varmasti tutkituksi prosessin aikana, ei huolta.
ap
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 12:08"]
Ja toisekseen, aika monissa maissa on ehtona, että adoptiovanhemman ei ole mahdollista saada omaa biologista lasta. Kolmanneksi; ne lapset ovat usein fyysisesti/psyykkisesti/henkisesti jollain tasolla oireilevia. Heidän vanhempansa ovat käyttäneet usein erilaisia päihteitä raskausaikana ja tämä voi aiheuttaa adoptoitaessa terveellekin lapselle myöhemmin neurologisia oireita, kehitysviivästymiä tms. Miksi, oi miksi, haluaisit adoptiolapsen jos ja kun sinulla on mahdollisuus synnyttää oma, hyvät lähtökohdat sinun ansiostasi saanut lapsi? Jolla on sinun geenisi. Ei millään pahalla, mutta kysyn vain. Kun syynä ei saa olla mikään maailmanparannus tai koti köyhälle, niin mikä on se motiivi miksi valitset adoptiolapsen?
[/quote]
aivan käsittämättömän typerä kommentti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mutta sinuna kysyisin tätä joltain adoptiopalstalta. Tuntuisi aika hurjalta kuienkin jos tuo vaikuttaisi...
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 12:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 12:08"]
Ja toisekseen, aika monissa maissa on ehtona, että adoptiovanhemman ei ole mahdollista saada omaa biologista lasta. Kolmanneksi; ne lapset ovat usein fyysisesti/psyykkisesti/henkisesti jollain tasolla oireilevia. Heidän vanhempansa ovat käyttäneet usein erilaisia päihteitä raskausaikana ja tämä voi aiheuttaa adoptoitaessa terveellekin lapselle myöhemmin neurologisia oireita, kehitysviivästymiä tms. Miksi, oi miksi, haluaisit adoptiolapsen jos ja kun sinulla on mahdollisuus synnyttää oma, hyvät lähtökohdat sinun ansiostasi saanut lapsi? Jolla on sinun geenisi. Ei millään pahalla, mutta kysyn vain. Kun syynä ei saa olla mikään maailmanparannus tai koti köyhälle, niin mikä on se motiivi miksi valitset adoptiolapsen?
[/quote]
aivan käsittämättömän typerä kommentti...
[/quote]
Niin? Kaikkein todennäköisimmin saa niin fyysisesti kuin psyykkisesti terveen lapsen sen itse synnyttämällä. Adoptioon antamisen taustalla on usein vanhempien päihteiden käyttöä, elämänhallintaongelmia ja mielenterveysongelmia, jotka kaikki saattavat vaikuttaa adoptiolapseen niin suorasti kuin epäsuorasti saatujen geneettisten alttiuksien kautta. Ei kai tämä ole mikään salaisuus? On myös paljon adoptiolapsia, jotka esim. siitä huolimatta että ovat olleet useita vuosia lastenkodissa vailla ensisijaista kiintymyksen kohdetta, kasvavat täysipainoisiksi aikuisiksi. Mutta adoptiolapsilla on myös paljon ongelmia, jotka juontavat juurensa vanhempien päihteiden käyttöön ja turvattomaan pikkulapsiaikaan. Tämän voi lukea mistä vain adoptioneuvonnan tms. sivuilta.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 11:43"]haluan antaa kodin ja perheen edes yhdelle hylätylle lapselle.
[/quote]
TÄMÄ on se syy miksi adoptiosi EI tule onnistumaan, säälistä ei pidä ottaa edes koiraa!