Lue keskustelun säännöt.
Hassut lapsuusmuistot, oudot kaipaukset
13.07.2021 |
Kerrotaan asioita, joita ei olisi ikinä lapsena tajunnut, että tulee kaipaamaan. Mä aloitan: kuulin tänään jonkun vanhan 1960-hitin, oisko ohjelma ollut Muistojen Bulevardi YLEltä ja mut valtasi ihan outo, haikea kaipaus.
Ihmettelin, että mistä toi tulee ja yht'äkkiä muistin, että lapsena, kun asuin omakotialueella, meidän naapurissa asui nuori pari, joka vietti aamusta iltaan hellepäiviä puutarhassa aina radiota kuunnellen, jotain näitä hittejä sieltä tuli.
Meillä oli ruoka sisällä klo 17.00 satoi tai paistoi, joten heidän elämänsä grillaillen ja chillaillen ja musaa kuunnellen oli mulle kesäpäivien olemus, vapaus, täyttymys.
Hassuksi muiston tekee se, että emme juurikaan olleet tekemisissä, mitäs he, lapsiperheen kanssa, moikkailtiin tietty, mutta ei juuri muuta.
Silti he ovat vieläkin haikeasti elämäni aikuiset.
Muita teillä?
Kommentit (11)
Lapsena asuin omakotitalossa eikä kotoa tarvinnut koskaan lähteä avaimen kanssa silloinkaan kun olin yksin kotona. Avain jätettiin naulaan oven pieleen. Kesällä ovet ja ikkunat olivat aina auki ulos asti ja sai tulla ja mennä miten halusi. Nyt roskapussiakin viedessä pitää olla avaimet mukana, ainakin kerrostalossa ja rivitalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla liittyy myös kesään. Mattojen pesu päivä. Otettiin auton perään mattoja, eväät ja ajettiin pesupaikalle. Etenkin teininä marisin aina, vaikka hommani oli hyvin keveitä, suunnilleen vähän hakea vettä tms.
Nyt antaisin aika paljon, jos saisin äitin ja siskon kanssa pessyt, mäntysuovalta tuoksuvat matot lattialle.
Ei ole hassu muisto, on ihana. Mummulassa oli maatila. Muutama lehmä, sikoja, lampaita. Niitä hoidin ja vein ruohoa. Joskus näin porsimisenkin ja pienet porsaat. Heinänteko, kun vielä tehtiin seipäille. Itsetehtyä viiliä ja talkkunaa. Kauppa-auto.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hassu muisto, on ihana. Mummulassa oli maatila. Muutama lehmä, sikoja, lampaita. Niitä hoidin ja vein ruohoa. Joskus näin porsimisenkin ja pienet porsaat. Heinänteko, kun vielä tehtiin seipäille. Itsetehtyä viiliä ja talkkunaa. Kauppa-auto.
Ai että joo! Ihania juttuja, mutta sikälihän myös hassua, että ei sitä arvannut, miten tärkeiksi nuo silloin joka päiväiset asiat tulee.
Heinätalkoot, heinien aittaan vienti, heinäkasoissa hyppinen ja illan suussa se kirvely saunassa!
Kesät mummin mökillä. Heinään pujotetut metsämansikat ja mustikkamaito. Puinen laituri, jonka ali ui rantamasseja. Niiden ruokkiminen kaurahiutaleilla. Uimapatjalla seilailu järvellä, vesi oli niin kirkasta, että keräiltiin sieltä "aarteita"; vanhoja astioiden ja ruukkujen palasia ynnä muita. Ihanat, ihanat lapsuuden kesät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuma kesä, uikkareissa koko ajan, toiset päällä ja toiset narulla kuivumassa. Mulla oli siniset ja punaiset, kokouimapuku, jossa toisessa mahan päällä, toisessa pepun semmoinen röyhelöreinus.
Aikuisetkin lopetti työt ja tuli ulos, äiti otti aurinkoa viltin päällä.
Isä rakensi tiilistä avogrillin, jossa paistettiin makkaraa ja possunpihvejä. Isosisko pyöräili kauppaan, kun mua itketti, kun meillä oli vain tomaatteja ja olisin halunnut kurkkua.
Ap, ollaankohan me oltu naapureita?1? Mulla on ihan sama lapsuuden kokemus. Muistan, kun ip alkoi ovet läpsähdellä auki ja kiinni, kun ihmiset meni syömään ja naapurin nuoren parin nauru kuului vaan ja musa.
Joskus siellä oli myös kavereita. Jotenkin minäkin ihailin heidän elämäntapaa.
Aikuisena ystävystiinkin vähän, kun nähtiin baarissa kerran. Oli ihan tähtihetki kun sanoivat että tule ihmeessä meidän pöytään istumaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolipilvinen kesäinen aamupäivä. Seison kotikadullamme shortseissa ja avojaloin, asfaltti on lämmin. Välillä aurinko menee pilveen ja tulee kylmä.
Iltapäivällä menemme markettiin ja saan sieltä uuden, vaaleansiniruutuisen uimapuvun. Menemme rannalle äidin, pikkuveljen ja tuttavaperheen lapsen kanssa. Enää ei ole kylmä, lämpö väreilee ilmassa.
Voi miten ihania ja kuvailevia nämä kertomukset ovat, näen kaiken mielessäni!
Oma kuvani: meille oli ripustettu rengaskeinu, jostain saatu traktorin tai kuorma-auton tms. rengas. Olen niin pieni, että samanikäinen naapurintyttö mahtuu istumaan sen toiselle laidalle.
Keinumme hiljaa, emme puhu. Ehkä molemmat tiesi, että tämän hetken muistan aina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti oli käsityöihminen ja virkkasi meille riippukeinun. Ei kestänyt kesääkään, kun se riekaleina saatuaan toimia Pepin isän merirosvolaivana koko naapuruston kersoille.
Mun liittyy talveen. Oli ehkä maaliskuu ja seisoin meidän pihalla, ekat lopputalven auringot. Jotenki tajusin, että en koskaan tule kokemaan mitään näin täydesti. Valoisaa talven luontoa, herkkyyttä, ajattomuutta.
Sitä tunnetta kaipaan usein vieläkin.