Muilla miehiä, jotka omii muistot/muistaa väärin tilanteet?

Ootko puhunut tuosta miehellesi? Minulla on yksi tuollainen kaveri ja se on aika ärsyttävää.

Mun mies on just tollainen. Annan selittää, kyllä ne kaveritkin ovat monesti olleet ko reissuilla messissä ja tietävät miten asiat ovat. Antaa ukon jauhaa paskaa, noloahan se on mutta..

Olen puhunut, mutta hän vain vänkää niitä omikseen. Tekisi mieli hankkia ihan konkreettisia todisteita, mutta en ole jaksanut.

Paras on se, että eräs työkaverini kertoi että sai häälahjaksi sumuvalot kavereiltaan. Ei varmasti kauhean yleinen häälahja, mutta yhtäkkiä tämä onkin tapahtunut miehen serkulle. Ja kun olen sanonut että soitetaan ja selvitetään, ei mies ole siihen suostunut.

Entinen avokkini harrasti tuota. Tosi ärsyttävä tapa.

Minulla on tapana kertoa muille sattuneita tilanteita ominani. Se on ihan kauheaa. Pari kertaa olen kertonut ihmiselle takaisin juttua, jonka olen varastanut häneltä... Minulla on hyvä eläytymiskyky ja usein juttuja kuunnellessani kuvittelen jo itseni siihen mukaan. Harrastan myös kirjoittamista ja olen siksi hyvä valehtelemaan. Kunpa tästä pääsisi eroon...

Mun mies kertoo mulle aina tapahtumia, joissa olen itse ollut mukana! Rasittavaa ja loukkaavaa, kun ei tunnu ikinä muistavan mun paikalla oloa.

Mulla on yksi tuttu joka on toisinaan tehnyt tätä. Jos olen kertonut jostain hauskasta jutusta tai tempauksesta, jonka olen tehnyt jonkun muun kanssa, tämä kaveri kertoo sitä eteenpäin ikään kuin minä ja hän olisimme olleet ne osalliset siinä jutussa. Luulen, että kyse on jostakin tuollaisesta kuin 6 kertoi.

up

No tekeehän se paljon mielenkiintoisemman ihmisenä, kun jollekin sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Vähän säälittäväähän se on, jos kaikki jutut alkaa sanoilla "Yhdelle kaverille kävi kerran niin..." tai vielä pahempaa, "Luin vauvapalstalta..."

Ex-mies teki paljon tuota. Luulen, että se liittyi siihen, etten ollut hänen elämässään niin merkityksellinen ihminen, että olisin jäänyt edes muistoihin mukaan. Hänen elämänsä tärkein ihminen oli hän itse.

Kerran autoin poikamme kanssa yhtä naapurin lasta, joka oli jäänyt pulaan. Mies jolkotti laiskasti myöhemmin perästä, kun tilanne oli jo ohi. Kuitenkin miehen jutuissa tilanne kääntyi niin, että minä en ollutkaan enää paikalla, vaan hän ja poika stoorin sankareina.

Kyllähän joskus saattaa ihan oikeasti unohtaakin, keneltä on jutun ekana kuullut, siis tyylin serkulta vai työkaverilta. Ja useimmissa tarinoissa se ei ole itse jutun kannalta merkittävää, kenelle niin on tapahtunut. Esim. kaikilla on varmaan joku tuttu, jolle on jossain pizzapaikassa käynyt tämä "ottaako sinä valkosipulia? Ei ole!" -juttu.

En nyt sitä tarkoita, että pitäisi ruveta jankuttamaan vastaan, jos joku korjaa tai omia kaikki jutut, mutta pieni määrä epämääräisyyttä ja tarinoiden värittämistä ei haittaa.

Mun mies omii mun lapsuusmuistot. Eli oikeasti ei muista juuri mitään lapsuudestaan ja nyt sitten on päässään kääntänyt mun kertomat jutut itselleen tapahtuneiksi ;)

up