Onko jollain täällä kolme...

Ja en tarkoita kaksosia mutta saa toki kaksostenkin vanhemmat kertoa kokemuksistaan. -ap

Tarkoitatko 3 lasta kolmessa vuodessa?

Kyllä, ensimmäisen ja kolmannen välissä olisi alle 2,5 vuotta mutta kuta kuinkin noin.

Hep, meillä oli 3 alle 2, 5 v pahimmillaan.

Elämä oli puuhakasta.

Oikea asenne auttaa aina.

Täällä! Lapsilla ikäeroa 1v3kk ja 1v7kk. Kaikki suuunniteltuja ja toivottuja. Vanhin oli siis melko päivälleen 2v10 kk kun nuorin syntyi. Nyt ovat 8, 7 ja 5 vuotiaita.

Äitiyspvä rahat määräytyy sen mukaan mokä on sinulle edullisinta. Eli tulojesi mukaan  ennen ensimmäistä lasta tai äitiyslomaa edeltävän työtulon mukaan, jos olet ollut välissä töissä ja nämä tulot ylittävät tuon edellä mainitun.

kaikki on mennyt hyvin, oikeastaan loistavasti. Ole armollinen itsellesi; pese pyykkiä ja siivoa, mutta älä stressaa. Nukkumisjärjestelyillä ei ole merkitystä; nukkukkaa niin, että kaikki saavat nukuttua. Organisoi: tee viikon ruokalista, käy kaupassa harvoin. Ulkoile, tapaa ihmisiä kerhoissa ja puistoissa. Minulle vuodet kotona opettivateritoten hetkessä elämistä. Kun hermostuttaa, kerro se, hoida asia ja unohda. Kun on ihanaa, naura, hymyile ja nauti. Kun elämä on arkea, elä sitä tee siitä hyvää ja itsesi näköistä ja juhli kun on juhlan aika. Ja tee elämään juhlahetkiä. Kutsu naspurin äiti ja lapset nimipäiväkahveille tai isolla porukalla kevään nyyttärigrillijuhliin yms..

tällä heykellä lapset ovat 3kk:n kesälomalla. On ollut ilo huomata, että he ovat mieletön tiimi. Hyvin yhteenhitsautunut kolmikko, leikkivät useita päiviö putkeen yhdessä, huolehtivat toisistaan, tappelevat ja nauttivat elämästä. Saavat tukea toisistaan, mutta myös haastetta. Meidän perheelle oli ehdottomasti oikea ratkaisu tehdä lapsettällä aikataululla, kaikille ei. Itse nautin siitä, että pikkulapsi aika on "kerralla " ohi,vaikka se olikin elämäni antoisimpaa aikaa, oli se myös vaativaa. Vuodet kotona oli ja meni, nyt mennään, tehdään, matkustetaan ja nautitaan uusista asioista. Toisaalta nyton aikaa ja mahdollisuus myös toteuttaa itseään.

-M

Meillä myös toivottuja ja olen samaa mieltä että lapset samaan syssyyn, mutta kolmas pääsi kyllä yllättämään nopeudella. Uskon että selviydymme ja yllätys on iloinen mutta huolettaa tuo liikkuminen paikasta toiseen kolmen pienen kanssa. Kahden kanssa elo on toistaiseksi tuntunut helpolta mutta kolmas tuo kyllä omat haasteensa. Ihana kuulla että teillä on mennyt noin hyvin!

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 23:45"]Meillä myös toivottuja ja olen samaa mieltä että lapset samaan syssyyn, mutta kolmas pääsi kyllä yllättämään nopeudella. Uskon että selviydymme ja yllätys on iloinen mutta huolettaa tuo liikkuminen paikasta toiseen kolmen pienen kanssa. Kahden kanssa elo on toistaiseksi tuntunut helpolta mutta kolmas tuo kyllä omat haasteensa. Ihana kuulla että teillä on mennyt noin hyvin!

[/quote]

-ap

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 23:45"]

Meillä myös toivottuja ja olen samaa mieltä että lapset samaan syssyyn, mutta kolmas pääsi kyllä yllättämään nopeudella. Uskon että selviydymme ja yllätys on iloinen mutta huolettaa tuo liikkuminen paikasta toiseen kolmen pienen kanssa. Kahden kanssa elo on toistaiseksi tuntunut helpolta mutta kolmas tuo kyllä omat haasteensa. Ihana kuulla että teillä on mennyt noin hyvin!

[/quote]

voi, meillä kävi samoin! Kolmannen vauvan positiivisen raskasutestin tein päivälleen 2 viikoa sen jälkeen kun oltiin päätetty jättää ehkäisy pois... Yllätti nopeudellaan, mutta asiaan on 9 kkaikaa totutella - onneksi :)

Millaiset ikäerot teillä tulee? 

Olen myöskin sitä mieltä, että kolmas ei mene siinä missä  kaksi, vaan kolme lasta tarkoittaa enemmän työtä kuin kaksi lasta. Onneksi osa töistä menee liukuhihnahommina ;) Suosittelen myös hankkimaan,  jos sinulla ei jo ole ksntoliinaa/-reppua. Meillä  etenkin kolmas oli ensi kuukautensa sylissä liinassa, samalla hoidin isompia/ siivosin/ hoidin arkiaskareita. Liikuimme tuplarattailla ja pienin oli liinassa/repussa. Autoon piti mahduttaa 3isoa turvalaitosta. Mutta sellaisetkin löytyi helposti. Ylipäänsä asenteen täytyy välillä olla "tämä onnistuu, kun laitetaan onnistumaan", positiivisella vireellä :)

ihan alkua varten tein meille pakkaseen valmiiksi ruokia. Kaupassa ei tarvinnut käydä kuin tuoretuotteita hankkimassa. Näin sain levättyä, sillä mies oli ensi viikot töissä ja pystyi pitämään isyysvapaansa vasta kun vauva oli 6kk ikäinen. Aikaa ei kulunut ruoanlaittoon. Aamuisin annoin isommille banaanit käteen ja laitoin pikkukakkosen päälle ja kellahdin itse vielä isompien viereen sohvalle imettämään vauvaa. Näin sain itse heräiltyä rauhassa ennen aamupalaa ja kerhoihin lähtemistä, kukaan ei ollut nälästä kiukkuinen ja kaikki tyytyväisiä.

Myönnän, että nyt kunnämä omat "vauvat" ovat jo melkein kaikki koululaisia, on aika kullannut osan muistoista.ihan varmasti olen ollut väsynyt, kokenut riittämättömyyttä, eoävarmuutta ja huolta. Toisaalta kolmannen vauvan kanssa sitä ei ole enää niin kokematon käsittelemään lasta, on helpompi hoitaa ja luottaa myös itseensä. 

-M

Näillä näppäimillä noin 1v3kk ja 11kk. Meillä on mielettömän kätevät rattaat joihin nuo kaksi mahtuvat ja käytössä myös kantoliina. Onkohan hullu ajatus hankkia settiin seisomalauta tai vaikka joku oma kulkupeli 2-vuotiaalle? Vähintäänkin ensi kesäksi. Autoon mahtuminen oli ensimmäinen huolenaiheeni mutta tarkemmin ajateltuna varmaan hätäilen turhasta. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän tuntuu siltä että selvitään, mutta tuntuu helpottavalta lukea kokemuksia samassa tilanteessa olleilta. Selvitysteni perusteella emme ole ainoita hulluja, ja löytyypä niitä hullumpiakin :-)

Onneksemme nämä kaksi ensimmäistä ovat olleet tähän asti helppoja mutta edessä siintävät uhmaiät. Ja teilläkin tulee vielä aika kun on kolme teiniä talossa. Mutta kuten sanoit, täytyy koittaa elää hetkessä, päivä kerrallaan ja yrittää olla murehtimatta jo valmiiksi tulevia töyssyjä.

-ap

Ihana kolmikko teille tulossa! Toivottavasti kaikki menee hyvin! Onnittelut :)

Minulle oli iso yllätys se kuinka negatiivisesti moni läheinenkin suhtautui kolmanteen lapseen pienellä ikäerolla. Useasti sai selitellä, että ei ole vahinkovauvoja... Vuosien saatossa kaikki ovat kyllä ajatukseen tottuneet :)

Ei ollenkaan hullumpi idea tuo seisomalauta. Minäkin sitä harkitsin, mutta asutaan sellaisella sijainnilla, ettei meillä ole kävelyteitä. Koin, että lapset olivat helpommin hallittavissa rattaissa istuessaan.

Tosiaan, meilläkin lapset olleet hyvin "helppoja", vasta kolmas hieman haastavampi.. Uhmaa on toki ollut, mutta melko lieviä ilmentymiä. Meillä vanhin on poika ja keskimmäinen tyttö, todennäköisesti he ovat pahimmassa murkkuiässä samanaikaisesti! Katsotaan kuinka silloin rytisee! Toisaalta sitten sekin on kertataisteluilla ohi... Olen ajatellut, että noihin teinivuosiin voisi olla hyvä yrittää saada itselle vuorotteluvapaata, jotta voisin olla teinien kanssa. Ja toisaalta mies voisi myös olla eriaikaan, jolloin saadaan myös nuorimman teini-ikään joku kotiin ;)

-M

..niinno, kuinka monessa perheessä lasten murrosikä sitten todella on ollut vaikeaa, ei taatusti kaikissa. Minusta tuntuu että näitä murkkujen temppujakin liioitellaan, koska se on mukavaa. Mulla 20 v ja 17 v pojat ja murrosiästä sanoisin että joo, on se niillä varmaan ollut kun näyttävät nyt enemmän miehiltä kuin pojilta, mutta eipä juuri muuten.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 10:14"]

..niinno, kuinka monessa perheessä lasten murrosikä sitten todella on ollut vaikeaa, ei taatusti kaikissa. Minusta tuntuu että näitä murkkujen temppujakin liioitellaan, koska se on mukavaa. Mulla 20 v ja 17 v pojat ja murrosiästä sanoisin että joo, on se niillä varmaan ollut kun näyttävät nyt enemmän miehiltä kuin pojilta, mutta eipä juuri muuten.

[/quote]

Pjista vielä: lapsena olivat kumpikin helppoja lapsia, toinen tosin pienenä tulta ja tappuraa, mutta helppo silti. Ennakoisikohan tämä helppohoitoisuus jotenkin myös murrosiän helppoutta, sitä en tiedä.

No toihan kuulostaa hyvältä :-) Ja eiköhän ne uhmat ja teinit jollain asteella käydä läpi joka perheessä, oli se ikäero mikä tahansa. Toivon että lastemme rauhallisuus kielisi helposta tulevasta, mutta uskon että pystymme käsittelemään haastavammatkin ajat. Näitä asioita kun on tässä jonkin aikaa nyt pyöritellyt, niin eniten jännittää muiden suhtautuminen asiaan. Emme ole vielä kertoneet asiasta mutta tiedän että yllätämme kyllä monet ja varmasti ratkaisuamme ihmetellään. Toisaalta pitäisi jättää muiden mielipiteet omaan arvoonsa, mehän tämän ratkaisun kanssa elämme. Jospa tämä shokki tästä hitaasti laukeaisi kun alan nähdä asioistakin jo valoisamman puolen. Olen oikeastaan jopa onnellinen että tämä kävi näin.

-ap

Mulla on ollut ihan kauheeta, en haluaisi pelotella, mutta se on totuus. En voi kehua yhtään päivää helpoksi. 

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 11:26"]Mulla on ollut ihan kauheeta, en haluaisi pelotella, mutta se on totuus. En voi kehua yhtään päivää helpoksi. 

[/quote]

Miten koit elämän kahden pienen kanssa ennen kolmannen syntymää? Jotkut ovat helisemässä kahdenkin kanssa (tai yhden) joten varmaan ihmiskohtaista (ja riippuu lapsistakin) että miten se elämä sujuu. Tarkentaisitko että mitkä asiat susta on tuntunut kauheelta? Miten neuvoisit kolmattaan odottavaa?

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 11:26"]Mulla on ollut ihan kauheeta, en haluaisi pelotella, mutta se on totuus. En voi kehua yhtään päivää helpoksi. 

[/quote]

Ikävä kuulla! Mikä on ollut pahinta? Millaisia sinun kokemuksesi ovat olleet?

Kyllä meilläkin on ollut välillä hurjan rankkoja päiviä. Omalla asenteella on hurjan iso merkitys jaksamiseen! Ja joskus päivä on alkanut hurjalla väännöllä, jatkunut samoin ja loppunut vääntöön. Mutta kuten sanoin suurin oppi äitinä on ollut, että tunteet ovat nyt. Etenkin negatiiviset tunteet on ollut syytä käsitellä heti ja tietoisesti opetella jättämään ne taakseen. Sillä kiukkuun ja kahnaukseen on helppo jäädä. Turha pilata loppupäivää sillä että aamuntouhut meni pieleen. Väitän, että suurin osa ikävistä päivistä meidän perheessä on johtunut aikuisista ja siitä, että olemme itse pitäneet omaa ikävää oloa yllä.

Omaan jaksamiseen ja itsehillintään taas auttaa lepo ja säännöllinen arkirytmi.

Minulla on ollut onneksi arkeen melko paljon osallistuva puoliso. Mitä parisuhteeseen tulee, etenkin kolmannen syntymän jälkeen se ei ollut sijalla 1, eikä välttämättä aina edes 3 joukossa. Viimeiset 1,5-2 vuotta sillekin on ollut aikaa, tilausta ja mahdollisuus. Tahdon sanoa, että ei kolme pientä ole helppo ratkaisu, mutta elämä on nautittavaa ja hyvää. Töitä on tehtävä, mutta tuskin muissakaan lapsiperheissä elämä hoituu kuin itsestään!

-M