Olenko todella ainoa, jolle imetys on " vaikeaa" ??
Minulla on nyt 1/2v. poika joka on käytännössä koko elämänsä ajan raivonnut enemmän tai vähemmän tissillä! Se alkoi kunnolla noin 2kk ikäisenä ja on jatkunut muutamia hyviä päiviä lukuunottamatta (n.1pv/vko) samanlaisena tähän päivään asti! Olen antanut aina pelkkää rintaa, pulloa ei ole saanut koskaa! Muutaman kerran olen kokeillut mutta ei suostu ottamaan pulloa edes suuhunsa! Nyt syödään kaksi peruna/liha/kasvis ateriaa päivässä. Ja tuntuu ettei maito kelpaa enää senkään vertaa!! 6kk neuvolassa painoa oli tullut kuukaudessa vain 250g, neuvolantäti ei kyllä ollut kovin huolissaan, mutta itse huolestuin kovasti! Suurin ongelma on se, että minulla on myös 2v. tyttö, enkä pystyisi viettämään makuuhuoneessa tissittämässä tuntikausia. Poika ottaa aina muutaman hörpyn ja huutaa ja taas uudestaan kunnes kohta ei ota enää ollenkaan... Olen koittanut kaikkea: Asennon vaihtoa, etumaidon lypsämistä, kävelyä, tutilla ynm. hämäämistä, laulamista, odottamista(Jos ei olekaan vielä nälkä). Mutta mikään ei tunnu auttavan! Aina unessa olessaan syö kuin unelma, yöllä saattaa syödäkin 3-5krt. Poika on suostunut aina syömään vain makuullaan ja kotona omassa makuuhuoneessa, muualla tai muulla tavalla on turha edes yrittää.. Koko elämä pyörii täysin imettämisen ympärillä:kaikki aika kuluu siihen, mihinkään ei voi mennä niin että pitäisi syöttää, hermot menee.. Haluaisin kovasti imettää ja aion vielä yrittää jatkaa, ja eipä taida olla vaihtoehtoa kun pullosta ei suostu ottamaan edes yhtä imua! Mutta sanokaa te oma mielipiteenne, mitä voisin vielä yrittää tai kuinka voisin saada pojan pitämään rinnasta? Tuntuu niin pahalta kun yrittää ja haluaa tarjota parasta mutta toinen ei huoli..
Kiitos jos viitsitte jotain vastailla.. Olen jo niin toivoton:(
Kommentit (14)
Aivan ensiksi: onnittelut, että olet jaksanut näinkin pitkään! Saman kokeneena tiedän, mitä se vaatii, sillä esikoiseni oli puolivuotiaaksi asti rintaraivoaja. Ja sulla on vielä siinä toinen ipana, jota katsoa... huh, huh!
Muistelen, että muutaman kuukauden ikäisenä meidän vauvelille tepsi vielä tutilla hämääminen ja " hytkyttäessä" /liikkeessä syöttäminen. Toisinaan pompin sängyn laidalla istuen kuin mikäkin heikkopäinen... Lopulta söi vain nukkuessa, joten otin aina tissille heti sen jälkeen, kun oli nukahtanut (myös päivällä). Kesällä oltiin paljon autolla reissussa ja heti kun vauva nukahti autoon, parkkeerattiin auto seuraavalle p-paikalle ja tissi suuhun! Tätä kesti n. 5 viikkoa, kunnes puolivuotiaana huomasi, että hei tissihän onkin kiva juttu! Arvaa kuka nautti sen jälkeen imetyksestä!!!
Tuttipulloa meillä ei käytetty, vaan siirryttiin suoraan pehmeäkärkiseen n-mukiin, jota sai aina kun en itse ollut paikalla ja joskus muulloinkin. kiinteitä sai 4 kk vanhana pikkuhiljaa.
Tsemppiä sulle edelleen taisteluun! Mene päivä kerrallaan ja kuulostele omaa jaksamista!
Tekstisi kuulosti niin tutulta! =) Meidän poika on nyt 7kk ikäinen ja täysimetin häntä lähes puolivuotiaaksi. Ekat pari kuukautta oli yhtä tuskaa, kun imetys sattui rintoihin niin pirusti, mutta sitten helpotti, kunnes alkoivat nämä rintaraivarit. Välillä imetys on sujuu paremmin ja välillä taas vähän huonommin. Tällä hetkellä syödään jo 4 kiinteää ruoka-ateriaa päivässä ja mustakin tuntuu, että imetys vaan vaikeutuu. Öisin imetys sujuu kuin unelma ja siksi yritän päivällä imettää pojan heti kun hän herää, jotta olisi vielä tarpeeksi uninen ja joskus sitten nukahtaakin vielä tissille jatkamaan päiväuniaan. Imetysasentoja on myös kokeiltu jos jonkinlaisia ja sekin vaihtelee, että mikä asento milloinkin kelpaa!
Oon myös miettinyt, että riittääkö maito, mutta kyllähän se varmasti riittää. Imetystukilistalta oon saanut tukea ja ohjeen, että tämän ikäiselle vauvalle pitäisi riittää 4-5 (joskus jopa vain 3) kunnon imetyskertaa vuorokaudessa, että saa riittävän määrän maitoa (toivottavasti nyt muistan oikein). Meillä ainakin tuo määrä täyttyy, mutta jotenkin itsestä tuntuu, että imetys on välillä sellaista tahkoamista että! Oon tietysti tosi onnellinen, että oon jaksanut imettää ja aion sinnikkäästi imettää sinne vuoden ikään asti, mutta toisaalta jo odottelen aikaa, jolloin imetyksen kanssa ei tarvitse tapella. Vaikka toisaalta sitä varmaan kaipaakin sitten sitä imetyksen tuomaa läheisyyttä.
Tsemppiä meille kaikille! =)
Ansu79
Ihan kuin omaa tekstiä teidän kaikkien tarinat!Meillä kuopus 5kk ja raivoamista kestänyt n.kuukauden.Parhaiten syö unisena,yöt yhtä sirkusta ja syömistä.Olen ajatellut,ettei pelkkä maito enää riitä ja siksi on niin virkeänä? Kauan teidän vauvat kerallaan sitten syö?Olen ehkä eniten huolissani siitä,että voiko vauva tosiaan saada 2-6 minuutin syötöillä tarpeeksi??Ja tässä ajassa on käyty jo molemmat tisut.Ei varmaan ainakaan rasvaiseen takamaitoon voida päästä...Yöllä en tietenkään ole kelloa katsonut,mutta päivällä videon kello kertoo karua kertomaa. Syöttövälit saattaa olla ihan mahdottomia,seitsemänkin tuntia.Entä teillä? Pullosta on saanut mun maitoa ehkä kymmenisen kertaa,tosi vähän menee siitäkin nykyään.Ollaan oltu täysimetyksellä,huomenna alkaa peruna.
Tsemppiä siskot.
Lisämaidosta huolimatta paino nousee niukasti varmaan johtuen runsaasta pulahtelusta. Eli imetän 1-3h välein ja välillä annan lisämaitoa pullosta. Minusta imettäminen tuntuu vaikealta, koska en saa vauvan painoa nousemaan.
Meillä myös ns. tissiraivoaja, tyttö nyt tasan 4kk ja ihmettelen suuresti kuinka tähän päivään asti olen jaksanut niin tunnollisesti imettää. Ennen vauvan syntymää ajattelin, " että minähän en imetyksestä paineita ota" , mutta kuinkas kävikään...! Välillä on parempia päiviä, välillä jokaikinen imetyskerta on yhtä raivoamista ja tappelua. Kaikkein pahinta on se tunne, että ite on jotenkin " riittämätön" kun tissi ei kelpaa...vaikka puhdas järkihän sen jo sanoo, ettei siitä laisinkaan ole kyse!!! Mutta kun näille tunteille ei mahda yksinkertaisesti mitään. Haluaisin imettää, maitoa suihkuaa rinnoista joten riittämättömyydestä ei ainakaan voi olla kyse. Huomaan kyllä itestäni jos oon vähäänkään hermostunut tai muuten vaan huono päivä, niin vauva aistii sen heti vieroksumalla rintaa. Nyt oon antanu itelleni " luvan" , että jos ei rinta kelpaa, niin siirryn suosiolla pulloon, mutta nyt on imetyskin helpottunu! Luulen, että ainakin omalla kohdallani imetyksen pakkoajatuksesta luopuminen on auttanu, ja nyt ainaki hetkellisesti imetys taas onnistuu!
4kk tyttäreni raivoaa tissillä (imee ja huutaa, imee ja huutaa vuoronperään) kun vatsassa möyrii (usein paukkuu siitten kun vähän rauhottuu imemään) tai sitten on väsynyt, joka ilmenee ehkä turhautumisena, jos kaikki ei heti alusta mene ok hänen mielestään.
Kiva kuulla että myös muilla tälläistä(vaikka ei tätä kellenkään toivoisi). Meillä puitossa ynm. muualla on melkein pelkästään äitejä joilla imetys on ollut kuin tanssia. Voitte uskoa, että on kauheaa kuunnella muiden ihania imetys kokemuksia.. Ja useimmiten kun omista ongelmista kertoo saa kehoituksen olla ressaamatta.. Nii in voi kun sitä vaan voisikin..
Eilen illalla ajattelin jo että vien pojan huomenna lääkäriin, kun pitkällisen yrityksen jälkeen itkimme molemmat vierekkäin sängyllä.. Yöllä suostui taas syömään ihan normaalisti, ja tänään mennyt vähän paremmin, joten oloni on hieman rauhoittunut! Päivällä annoin ensin perunaa ja sitten 1/2h päästä tarjosin tissiä niin kelpasi paremmin(ennen olen aina yrittänyt ensin tissiä)!
En enää tiedä olisiko pojalle parempi opettaa pullosta syömistä väkisin vaiko jatkaa näin ja odottaa että raivoaminen jonain päivänä loppuisi? Tuntuu vain niin sanoin kuvaamattoman haikealta, että poikani ei ehkä koskaan naura ilosta kun nostan paitani ylös tai nauti tissillä olon turvallisuuden tunteesta! Nyt tuntuu että poika ottaa väkisin sen minkä on pakko, jotta pysyy hengissä!
Syytä en edellenkään tälle kaikelle ole keksinyt, vaikka kaikkea olen miettinyt. Epätoivon hetkinä ajattelen: johtuuko se minusta: teenkö kärpäsestä härkäsen, tyrkytänkö liikaa, onko minussa joku vikana, enkö osaa? Toisaalta järki sanoo että näin ei ole! Voisiko se kohtalontoverit olla niin, että meidät on vaan siunattu mahdottoman eläväisillä ja herkillä, tempperamenttisillä lapsilla?
No jokatapauksessa olen päättänyt jatkaa imetystä ja tullut siihen tulokseen, että ei terve vauva itseään nälkään tapa! On se vaan niin ihmallistä, että tälläinen asia voi viedä lähes kaikki energiat! Tulen sitten taas synkimpinä epätoivon hetkinä tänne mieltäni purkamaan!!
Ja jatketaan vaan vielä kokemusten, neuvojen jakoa jos niistä vaikka olisi apua tässä ihmeellisessä ongelmassa!
niin piti vielä sanoa, että voihan se olla, että meidän poika saa suurimman osan tarvitsemastaa maidosta yöllä kun syö 4-5krt. Vai miltä teistä kuulostais tälläinen teoria? Mutta se ei taas kyllä selittäisi vähäistä painon nousua.. No enpä tiedä... On tää niin vaikeaa..
Hei miksi teille niin vaikeata antaa rinnan lisäksi pullosta jos maitonne ei piisaa tai on vaikeuksia.Itselläni 7 lapsi ja nuorin tällä hetkellä reilu 1kk ja imetän mutta annan niin paljon korviketta päälle kun syö joskus ei syö kuin 30ml-100mil niin korviketta nan-maitoa.Varsinkin illalla alkaa tappelu tissillä niin annan suosiolla pullosta ja syö sen 140mil,ja vauva tyytyväinen sekä koko perhe.Yöt nukkuu tosi hyvin.eli elkää hyvät äidit ottako stressiä yhdestä tissittämisestä...EN YMMÄRRÄ KYL TEITÄ,SIT PANNAAN KOLIIKIN PIIKKIIN JA MASENNUTAAN KUN KAIKKI YHTÄ HUUTOA,VAIN OMAN KUNNIAN TÄHDEN....KUN VAIN SEMMOSET ÄIDIT HYVIÄ JA TÄYDELLISIÄ JOTKA IMETTÄVÄT PITKÄÄN,ON HARHAA JA SE ET PYSYVÄT TERVEINÄ.ITSE IMETIN YHTÄ LAPSISTANI PITKÄÄN JA SAIRASTUI SILTI ERITTÄIN VAKAVASTI...
Olen itse ihmetellyt, onko imettäminen/pitäisikö olla aina niin helppoa kuin väitetään. Esikoista imetin reilun vuoden ikäiseksi. Rintaraivareita hän sai n.2-3kk ikäisenä, sitten totaalisen 3 pv:n imulakon päätteeksi hän söi kuin unelma. Kuopus on kohta 5kk, hän on ollut herkempi. Hän saanut raivareita 2kk lähtien. Meillä tosin välillä saattaa viikko jopa parikin mennä suht hyvin, mutta sitten tapahtuu jotain, mikä sotkee kuviot. Viimeksi viikko sitten poika kertaheitolla pidensi yöllä syöntiväliä 5 tunnista 7-8tuntiin ja siitäkös riemu syntyi. Neljä päivää oli tosi vaikeita, poika kun raivosi ennen joka syömistä -siis myös yöllä. Yhtenä yönä klo 3 itkettiin poika, minä ja esikoinen. Mulla ongelmana suihkutissit. välillä mä vihaan näitä mun rintoja, kun eivät toimi " kunnolla" .
Mutta nyt taas tilanne helpompi. Meillä on sama tilanne kuin teillä - pullo ei kelpaa. Viimeksi puolen tunnin pullontarjoamisen jälkeen 20ml maitoa oli hävinnyt pullosta, sekin todennäköisesti oli rinnuksilla. Seuraavana olisi tarkoitus ruveta kokeilemaan pikkuhiljaa nokkamukia, jospa sieltä sais riittävästi menemään maitoa.
Tuosta painonnoususta sen verran, eikö monilla vauvoilla 6kk tietämillä painonnousu hidastu. meillä ainakin esikoisen kohdalla kävi niin. lisäksi meillä esikoisen aikana paino jopa laski 60g 7-8kk kohdalla.
voimia teille kaikille kohtalotovereille:)
suurperh.äidille:
Kaikki vauvat ei vaan osaa tai suostu syömään pullosta. Isoilla kirjamilla kirjoitettamasi osuus meni jo tosi asiattomaksi, luitko ollenkanaan alkuperäisen kirjoittajan tekstiä?
jonnak: Olen samaa mieltä seiben kanssa tuossa painonnousu asiassa. Täysimetetyillä vauvoilla ei monesti paino nouse paljoa tuossa 4-6kk iässä. Tämä on täysin normaalia. Hyvä, ettei neuvolan tätinne ollut hitaasta painonnoususta huolissaan. Se on täysin normaalia imetetyille vauvoille. Korvikevauvoilla nousee paino yleensä enemmän tuossa vaiheessa.
Pääsetkö välillä pois kotoa ilman vauvaa? Meillä on oltuamme vauvan kanssa 3-4 tuntia erossa tissi kelvannutkin paljon paremmin. Vauva on syönyt eron jälkeen ahmimalla ilman minkäänlaista temppuilua.
Oletko lukenut Imetystukilistan FAQ:sta rintaraivarit osion:?
http://www.imetystukilista.net/faq/rintaraivarit.php
Paljon tsemppiä!
Toivottavasti osaan ilmaista mielipiteeni kenenkään provosoitumatta liikaa, mutta olen iloinen että myös imetyksen vaikeudesta keskustellaan!
Asia tuntuu olevan aikamoinen tabu. Imetyksessä syystä taikka toisesta " epäonnistuneet" (en tarkoita sananvarsinaisessa merkityksessä että olisivat yhtään sen huonompia kuin muut!) tuntevat asiasta varmasti valtavaa syyllisyyttä. Tätä lietsoo myytti (no, tottahan se on, mutta ei koko totuus) onnistuneen äiti-lapsi suhteen syntyminen rintaruokintaan perustuen. Jatkuvati pullo/korvikeruokintaa pidetään " huonompana" vaihtoehtona, vaikka lapsi saisi ravinnostaan rintamaidosta 80-90%/vrk osittaisimettäjällä.
Itse olen hieman ärsyyntynyt toistuvista viitauksista " imetystuki-raamattuun" . Luulen että kaikki todella vaivaa imetyksen onnistumisen suhteen näkevät ovat kaikki konstit jo kokeilleet mm rintaraivareiden/maidontuotannon lisäämisen suhteen ja sivut on luettu kerta toisensa jälkeen. Valitettavasti imetystuihenkilöiden ohjeet/neuvot eivät ajohda onnistumisen elämyksiin. Pienokaiset ovat yksilöitä eikä kaikilla nämä temput toimi.
Maxim06:
Itse olen hieman ärsyyntynyt toistuvista viitauksista " imetystuki-raamattuun" . Luulen että kaikki todella vaivaa imetyksen onnistumisen suhteen näkevät ovat kaikki konstit jo kokeilleet mm rintaraivareiden/maidontuotannon lisäämisen suhteen ja sivut on luettu kerta toisensa jälkeen. Valitettavasti imetystuihenkilöiden ohjeet/neuvot eivät ajohda onnistumisen elämyksiin. Pienokaiset ovat yksilöitä eikä kaikilla nämä temput toimi.
Kaikki eivät välttämättä ole imetystuki-sivuille eksyneet. Ne ovat valitettavasti monelle ainoa tukikeino. Neuvolasta, perheeltä ja ystäviltä kun ei välttämättä tukea saa. En siis lainkaan ihmettele, että niihin viitataan jatkuvasti. Imetystukilistan sivut eivät tosiaankaan ole mitenkään täydelliset ja virheettömät ja osa osioista on henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan jopa tahallisen provosoivia. Kaikilla ei temput tosiaan toimi, mutta itselleni on ainakin ollut hyväksi lukea niiltä muiden vinkkejä siitä, mikä mahdollisesti voisi toimia.
Imetystukilistalla keskustellaan myös imetyksen vaikeudesta, jos imetys olisi kaikille helppoa ja pelkkää juhlaa ei koko listalle tai sivuille olisi varmaan mitään tarvetta.
Meillä myös imetys ollut todella vaikeaa. Jaksoin kuitenkin 6,5kk jollain ihmeen kaupalla. Kaippa sisu auttoi, kun ihmiset ihmettelivät miksi imetän tuollaisella huudolla ja suosittelivat pulloa. Meillä ei ole annettu pulloa ollenkaan. Aloitimme suoraan nokkamukista, nyt vauva 9kk.
Imetä vain jos hermot kestää, suositten. Mutta ei kannata kuitenkaan ihan kiusaksi asti imettää, joskus ehkä on hyvä myöntyä pullolle tai nokkamukille. Koska tärkeintä on et sinä jaksat olla vauvan kans ja teillä molemmilla on hyvä olo ja mieli.
Voit myös kokeilla josko antaisit ensin n-mukista tai pullosta ja sit lopuksi vielä imettäisit. Joskus maito vain vähenee tai laimistuu, jolloin vauva ei saa sitä tarpeeksi helposta ja paljon.
Kaikki me haluamme lapsellemme parasta mutta joskus on lapselle paras se mikä on äidille parasta.
Tsemppiä.