Lue keskustelun säännöt.
Miksi siirrät päihdeperheen mallin vanhemmiltasi lapsillesi?
13.07.2021 |
Arka aihe, mutta uskaltaisiko joku kertoa omista ajatuksistaan tähän liittyen?
Tarkoitan tilannetta, missä olet itse lapsena kärsinyt vanhempiesi päihdeongelmista, käynyt asiaa läpi runsaasti sekä ystävien että terapeutin kanssa, mutta siitä huolimatta löydät itsesi samanlaisesta parisuhteesta kuin vanhemmillasi oli. Juopottelua, jatkuvaa riitelyä ja välillä väkivaltaakin.
Vai etkö ole huomannut toistavasi samaa mallia ennen kuin omat lapsesi esittävät samaa katkeruutta lapsuudestaan kuin itse esitit? Miksi muutoksia ei tehdä, vaikka varsin hyvin tiedetään mitä se lapsille aiheuttaa?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
No entäs kun se oma puoliso on ensimmäiset 15 vuotta liki raitis, ja alkaa juoda enemmän vasta kun on rankka pikkulapsivaihe eikä muuten saa nukutuksi, tai juo koska jää työttömäksi. Olisi varmaan pitänyt vain sellainenkin osata ennakkoon arvata?
Tuossa aloituksessa kuvasin ihan tiettyä tilannetta aika tarkastikin. En mainitsemaasi tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee nyt vähän ohi mutta.. Itse en ole alkkisperheestä, mutta isä oli narsistinen ja hänellä oli mielenterveysongelmia. Kappas vaan itsekin olen valinnut narsistin ja mielenterveysongelmaisen miehen jo kolme kertaa vaikka aina alussa olen varma, että tämä on se oikea ja isäni vastakohta. Enää ei kannata edes yrittää. Parempi olla yksin, koska en vaan rakastu sellaisiin hyviin miehiin. Hyvät ja mukavat miehet ovat vaan kuin veljiä tai kavereita, eivät mitenkään sytytä. Eli jos huomaan ihastuvani, niin miehessä on pakko olla jotain vikaa.
Tässäpä se. Minäkin rakastun vain narsistimiehiin, uudelleen ja uudelleen. ”Tavalliset” eivät herätä minussa mitään tunteita.
Onko se kiltin miehen vika?
Miksi olisi? Eiköhän meistä jokainen valitse parinsa omien preferenssiensä mukaan. Mulla se nyt meni näin.
Vierailija kirjoitti:
Menee nyt vähän ohi mutta.. Itse en ole alkkisperheestä, mutta isä oli narsistinen ja hänellä oli mielenterveysongelmia. Kappas vaan itsekin olen valinnut narsistin ja mielenterveysongelmaisen miehen jo kolme kertaa vaikka aina alussa olen varma, että tämä on se oikea ja isäni vastakohta. Enää ei kannata edes yrittää. Parempi olla yksin, koska en vaan rakastu sellaisiin hyviin miehiin. Hyvät ja mukavat miehet ovat vaan kuin veljiä tai kavereita, eivät mitenkään sytytä. Eli jos huomaan ihastuvani, niin miehessä on pakko olla jotain vikaa.
Pirullinen tilanne kieltämättä. Entä terapia?
Vierailija kirjoitti:
Taipumus päihderiippuvuuteen on vahvasti periytyvä. Moni päättää lapsena/nuorena, että ei koskaan itse sorru päihteisiin. Jossain vaiheessa niitä kuitenkin sitten kokeillaan kaveriporukassa ja valitettavasti moni vahvan perinnöllisen rasituksen kantaja rakastuu alkoholiin jo ensi kerrasta.
Apua on saatavissa, mutta sitä pitää itse haluta.
Näin se mulla meni tismalleen.. nyt kolme vuotta raittiina.
Vierailija kirjoitti:
No entäs kun se oma puoliso on ensimmäiset 15 vuotta liki raitis, ja alkaa juoda enemmän vasta kun on rankka pikkulapsivaihe eikä muuten saa nukutuksi, tai juo koska jää työttömäksi. Olisi varmaan pitänyt vain sellainenkin osata ennakkoon arvata?
Alkoholin suurkulutus on Suomessa kovin yleistä. Siksi ei ihme että enemmän tai vähemmän alkoholisoituneita puolisoita osuu väkisinkin monen kohdalle. Ja tosiaan yksilötasolla alkoholinkäyttötapa muuttuu vuosien mittaan, toiset vähentävät ja toiset lisäävät käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No vähän sama kuin se, että naiset valittavat miesten 'kasvattamattomuutta' esimerkiksi kotitöihin tai puolison huomioonottamiseen. Ketkä kasvattavat nämä pojat miehiksi? Ainakin puoliksi naiset, yleensä enemmänkin.
Mikä siinä on että poikalapselta ei voida vaatia edes alkeellisia käytöstapoja saati huoneensa siivoamista? Onko oikeasti tarkoitus laittaa vahinko kiertämään?
Vähän ohis mutta tärkeää.
Oma vastaukseni ei liity alkoholiin, mutta toteaisin tuosta poikien kasvattamattomuudesta, että lapsillakin on kyllä ihan oma luonne, he eivät ole muovailuvahaa, jota vanhemmat voivat muotoilla mieleisekseen ja koota ohjeillaan mieleisensä aikuisen ihmisen. Minulla on kolme lasta, joista kaksi on poikia. Pojat ovat nätisti sanottuna korkeintaan perussiistejä, jos sitäkään. Kyllä heiltä on vaadittu siivoamista ja neuvottu kodinhoitoa. Toinen vain tokaisi, kun kerran pyörittelin päätäni heidän kotiensa siisteystasolle, että tuli puunauskiintiö täyteen jo lapsena. Totuus on se, että ihmiset itse päättävät, miten elävät ja omien vanhempien neuvot ja ohjeet ovat vain yksi osatekijä siinä, miten aikuiset tulevat aikanaan kotiaan hoitamaan.
Aloitus koski sellaista tilannetta, missä nainen juo ja on aggressiivinen myös. Voi tietysti itse esittää niin kuin kaikki olisi miehen tai lapsuuden syytä, mutta lapset tietävät totuuden miten asiat oikeasti ovat ja menivät, mutta muut sukulaiset ja tuttavat välttämättä eivät tiedä.
Ja jos itse kieltää sen lapsiltaan ja kiertää syyllistämällä muita, niin on kyllä samanlainen kuin omatkin vanhemmat aikanaan olivat. Näin kierre vain jatkuu ja jatkuu, kun ei sitä omasta toiminnasta vastuun ottamista vain ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen väkivaltaisen alkoholisti-isän lapsi ja elin pelossa lapsuuteni. Olen käyttänyt alkoholia pari-kolme kertaa vuodessa ja kun esikoinen syntyi lopetin sen vähäisenkin kokonaan. Nyt olen ollut raittiina yli 35 vuotta ja minkäänlaista kaipuuta alkoholiin ei ole. Minun lapseni eivät ole koskaan nähneet minua humalassa, eli siltä osin rikoin päihdeperheen mallin.
Oma asenne sen ratkaisee.Jos olen orvoksi jäänyt ja pakotettu kansakoulun jälkeen töihin maksaa petipaikka ,jossain huoneen nurkka.Lanistiko minua? Jos duunin tuli jurssa tai kamassa läheinen: Vaatien rahaa. Kun sanoin ei ole, huutaa kassalla: Rahaahan sulla siinä kassassa on.Soruinko itse sääliin,häpesinkö? En.Henkilö kunta mahtavaa,poisti häirikön ja olin vain kansakoulusta työni aloitanut. matkalla elämä hän rippakivenä.Onnistuin jopa miesystävän hankii joka tuuri juoppo ja lopulta alkoholisti.Lanistiko minua,tartunko pullon En!Jatkoin vain elämää vaikka tie oli kivinen. Mutta tasamaatakin tarpeeksi.Kun omin jaloin seison viellä ja siihen puloon en sortunut,vain siksi lapsuus oli rankaa.Ainoa huoltajani isä kuoli kun olin 11vuotta.Valitetavasti se vei minun läheiseni: vina,huumet, lasoliin ja sen vimesen piikin humeita Tanskassa veljeni,yhden heistä.Kun niitä oli 3kpl.Jokaisella meillä tarinamme ja ei sama.Yhdellä yhdet murheet toisella toiset,eivätkä vältämättä toisia surempia tai pienempiä.Itse ihminen tartuu pulloon tai huumeet ymm.Turha lähteä syylistä asiasta ketän.On minun mielipide.Jokaisella saa olla omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entäs kun se oma puoliso on ensimmäiset 15 vuotta liki raitis, ja alkaa juoda enemmän vasta kun on rankka pikkulapsivaihe eikä muuten saa nukutuksi, tai juo koska jää työttömäksi. Olisi varmaan pitänyt vain sellainenkin osata ennakkoon arvata?
Alkoholin suurkulutus on Suomessa kovin yleistä. Siksi ei ihme että enemmän tai vähemmän alkoholisoituneita puolisoita osuu väkisinkin monen kohdalle. Ja tosiaan yksilötasolla alkoholinkäyttötapa muuttuu vuosien mittaan, toiset vähentävät ja toiset lisäävät käyttöä.
Tämä on totta ja monesti se on niin, että puoliso on alkuun kovempi juomari, lopulta molemmat yhtä lailla, mutta silti vain toisen alkoholiongelma on ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vähän sama kuin se, että naiset valittavat miesten 'kasvattamattomuutta' esimerkiksi kotitöihin tai puolison huomioonottamiseen. Ketkä kasvattavat nämä pojat miehiksi? Ainakin puoliksi naiset, yleensä enemmänkin.
Mikä siinä on että poikalapselta ei voida vaatia edes alkeellisia käytöstapoja saati huoneensa siivoamista? Onko oikeasti tarkoitus laittaa vahinko kiertämään?
Vähän ohis mutta tärkeää.
Oma vastaukseni ei liity alkoholiin, mutta toteaisin tuosta poikien kasvattamattomuudesta, että lapsillakin on kyllä ihan oma luonne, he eivät ole muovailuvahaa, jota vanhemmat voivat muotoilla mieleisekseen ja koota ohjeillaan mieleisensä aikuisen ihmisen. Minulla on kolme lasta, joista kaksi on poikia. Pojat ovat nätisti sanottuna korkeintaan perussiistejä, jos sitäkään. Kyllä heiltä on vaadittu siivoamista ja neuvottu kodinhoitoa. Toinen vain tokaisi, kun kerran pyörittelin päätäni heidän kotiensa siisteystasolle, että tuli puunauskiintiö täyteen jo lapsena. Totuus on se, että ihmiset itse päättävät, miten elävät ja omien vanhempien neuvot ja ohjeet ovat vain yksi osatekijä siinä, miten aikuiset tulevat aikanaan kotiaan hoitamaan.
Kyllä ja samasta perheestä voi tulla yksi alkoholisti, joka jatkaa perinnettä, toinen sisarus taas ei jatka. Pelkkä lapsuus ei ihmistä muovaa, vaan monet asiat. Siksi pidän vanhempien syyttämistä oman elämän ongelmista yksinkertaistavana. Se ei ole koko totuus tosiaankaan, vaan enemmän uhriutuva asenne, mikä mahdollistaa saman jatkumisen ja huonon kierteen jatkumisen monien kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vähän sama kuin se, että naiset valittavat miesten 'kasvattamattomuutta' esimerkiksi kotitöihin tai puolison huomioonottamiseen. Ketkä kasvattavat nämä pojat miehiksi? Ainakin puoliksi naiset, yleensä enemmänkin.
Mikä siinä on että poikalapselta ei voida vaatia edes alkeellisia käytöstapoja saati huoneensa siivoamista? Onko oikeasti tarkoitus laittaa vahinko kiertämään?
Vähän ohis mutta tärkeää.
Oma vastaukseni ei liity alkoholiin, mutta toteaisin tuosta poikien kasvattamattomuudesta, että lapsillakin on kyllä ihan oma luonne, he eivät ole muovailuvahaa, jota vanhemmat voivat muotoilla mieleisekseen ja koota ohjeillaan mieleisensä aikuisen ihmisen. Minulla on kolme lasta, joista kaksi on poikia. Pojat ovat nätisti sanottuna korkeintaan perussiistejä, jos sitäkään. Kyllä heiltä on vaadittu siivoamista ja neuvottu kodinhoitoa. Toinen vain tokaisi, kun kerran pyörittelin päätäni heidän kotiensa siisteystasolle, että tuli puunauskiintiö täyteen jo lapsena. Totuus on se, että ihmiset itse päättävät, miten elävät ja omien vanhempien neuvot ja ohjeet ovat vain yksi osatekijä siinä, miten aikuiset tulevat aikanaan kotiaan hoitamaan.
Älä selitä. Epäonnistuit kasvatustyössä vaatimalla yli tarkkaa siisteyttä. Häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vähän sama kuin se, että naiset valittavat miesten 'kasvattamattomuutta' esimerkiksi kotitöihin tai puolison huomioonottamiseen. Ketkä kasvattavat nämä pojat miehiksi? Ainakin puoliksi naiset, yleensä enemmänkin.
Mikä siinä on että poikalapselta ei voida vaatia edes alkeellisia käytöstapoja saati huoneensa siivoamista? Onko oikeasti tarkoitus laittaa vahinko kiertämään?
Vähän ohis mutta tärkeää.
Oma vastaukseni ei liity alkoholiin, mutta toteaisin tuosta poikien kasvattamattomuudesta, että lapsillakin on kyllä ihan oma luonne, he eivät ole muovailuvahaa, jota vanhemmat voivat muotoilla mieleisekseen ja koota ohjeillaan mieleisensä aikuisen ihmisen. Minulla on kolme lasta, joista kaksi on poikia. Pojat ovat nätisti sanottuna korkeintaan perussiistejä, jos sitäkään. Kyllä heiltä on vaadittu siivoamista ja neuvottu kodinhoitoa. Toinen vain tokaisi, kun kerran pyörittelin päätäni heidän kotiensa siisteystasolle, että tuli puunauskiintiö täyteen jo lapsena. Totuus on se, että ihmiset itse päättävät, miten elävät ja omien vanhempien neuvot ja ohjeet ovat vain yksi osatekijä siinä, miten aikuiset tulevat aikanaan kotiaan hoitamaan.
Kyllä ja samasta perheestä voi tulla yksi alkoholisti, joka jatkaa perinnettä, toinen sisarus taas ei jatka. Pelkkä lapsuus ei ihmistä muovaa, vaan monet asiat. Siksi pidän vanhempien syyttämistä oman elämän ongelmista yksinkertaistavana. Se ei ole koko totuus tosiaankaan, vaan enemmän uhriutuva asenne, mikä mahdollistaa saman jatkumisen ja huonon kierteen jatkumisen monien kohdalla.
Totta on, että vanhempien syyttäminen on siinä mielessä hedelmätöntä, että se ei korjaa mitään. Samassa perheessä kasvaa kuitenkin erilaisen perimän omaavia lapsia ja toinen on saattanut periä taipumuksen alkoholismiin ja toinen ei, geenien variaatio on sisaruksillakin erilainen.
Sisarukset myös syntyvät erilaisiin perheisiin. Itse olen alkoholistiperheestä, jossa isä joi. Olen perheen kuopus ja kuudes lapsi. Lapsuuteni oli aika kaoottinen ja isossa lapsilaumassa riitti säätöä ja perheen tilanne oli välillä melko vaikea. Vanhin meistä sisaruksista syntyi hänkin alkoholistiperheeseen, mutta hänellä oli nuoremmat vanhemmat ja hän oli aluksi vanhempiemme ainut lapsi, eli hänen lapsuutensa oli hiljaisempi aluksi kuin minun, joka synnyin viimeisenä, kun koko hulinajengi oli jo kasassa. Meillä onkin aika erilaisia lapsuusmuistoja keskenämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vähän sama kuin se, että naiset valittavat miesten 'kasvattamattomuutta' esimerkiksi kotitöihin tai puolison huomioonottamiseen. Ketkä kasvattavat nämä pojat miehiksi? Ainakin puoliksi naiset, yleensä enemmänkin.
Mikä siinä on että poikalapselta ei voida vaatia edes alkeellisia käytöstapoja saati huoneensa siivoamista? Onko oikeasti tarkoitus laittaa vahinko kiertämään?
Vähän ohis mutta tärkeää.
Oma vastaukseni ei liity alkoholiin, mutta toteaisin tuosta poikien kasvattamattomuudesta, että lapsillakin on kyllä ihan oma luonne, he eivät ole muovailuvahaa, jota vanhemmat voivat muotoilla mieleisekseen ja koota ohjeillaan mieleisensä aikuisen ihmisen. Minulla on kolme lasta, joista kaksi on poikia. Pojat ovat nätisti sanottuna korkeintaan perussiistejä, jos sitäkään. Kyllä heiltä on vaadittu siivoamista ja neuvottu kodinhoitoa. Toinen vain tokaisi, kun kerran pyörittelin päätäni heidän kotiensa siisteystasolle, että tuli puunauskiintiö täyteen jo lapsena. Totuus on se, että ihmiset itse päättävät, miten elävät ja omien vanhempien neuvot ja ohjeet ovat vain yksi osatekijä siinä, miten aikuiset tulevat aikanaan kotiaan hoitamaan.
Kyllä ja samasta perheestä voi tulla yksi alkoholisti, joka jatkaa perinnettä, toinen sisarus taas ei jatka. Pelkkä lapsuus ei ihmistä muovaa, vaan monet asiat. Siksi pidän vanhempien syyttämistä oman elämän ongelmista yksinkertaistavana. Se ei ole koko totuus tosiaankaan, vaan enemmän uhriutuva asenne, mikä mahdollistaa saman jatkumisen ja huonon kierteen jatkumisen monien kohdalla.
Totta on, että vanhempien syyttäminen on siinä mielessä hedelmätöntä, että se ei korjaa mitään. Samassa perheessä kasvaa kuitenkin erilaisen perimän omaavia lapsia ja toinen on saattanut periä taipumuksen alkoholismiin ja toinen ei, geenien variaatio on sisaruksillakin erilainen.
Sisarukset myös syntyvät erilaisiin perheisiin. Itse olen alkoholistiperheestä, jossa isä joi. Olen perheen kuopus ja kuudes lapsi. Lapsuuteni oli aika kaoottinen ja isossa lapsilaumassa riitti säätöä ja perheen tilanne oli välillä melko vaikea. Vanhin meistä sisaruksista syntyi hänkin alkoholistiperheeseen, mutta hänellä oli nuoremmat vanhemmat ja hän oli aluksi vanhempiemme ainut lapsi, eli hänen lapsuutensa oli hiljaisempi aluksi kuin minun, joka synnyin viimeisenä, kun koko hulinajengi oli jo kasassa. Meillä onkin aika erilaisia lapsuusmuistoja keskenämme.
Tuttua tuokin, että monet asiat muistetaan eri tavoin ja perheen tilanne lapsen ikään nähden vaikuttaa. Kolmevuotias näkee asiat toisin kuin kymmenenvuotias, lapsia kohdellaan eri tavalla jne.
Onhan noita kilttejäkin juoppoja, jotka eivät tee pahaa kärpäsellekään. Tässäkin ketjussa yksi mainitsi, että isä oli sellainen, ei pahapäinen juoppo.