Positiivisia kokemuksia alkuraskaudesta

Olen kolmekymppinen nainen ja odotan esikoistani. Ensimmäinen kolmannes lähenee loppuaan ja halusin jakaa muillekin lyhyesti kokemuksiani alkuraskaudesta. Kenties niistä on apua jollekin raskautta suunnittelevalle ja on mukavaa jakaa kokemuksia jollekin, kun niistä ei vielä voi kovinkaan monen henkilön kanssa avoimesti jutella.

Tulin raskaaksi ensi yrittämällä. Tämä oli iso yllätys ja kenties myös pienimuotoinen positiivinen shokki (ainakin miehelle), koska lähipiirissämme on paljon lapsettomuutta ja olimme varautuneet siihen, että yrittämiseen voi mennä pitkäkin aika. Tämä oli tosin ensimmäinen kerta elämäni aikana kun olin yhdynnässä ovulaation aikaan ilman ehkäisyä, joten asiasta ei sen enempää kyllä edes ole kokemusta. Ovulaation jälkeisellä viikolla alavatsassa oli sellaisia tuntemuksia, mitä ei aiemmin ole koskaan ollut, joten silloin jo heräsi ajatus että kenties siellä jotain tapahtuu, mutta en kyllä uskonut ennen kuin testi näytti positiivista. Ensimmäinen tekemäni testi oli negatiivinen ja tein sen kun kuukautiset olivat myöhässä noin 4 päivää (kiertoni pituus vaihtelee). En tiennyt että ennen testin tekemistä pitäisi olla edellisestä vessakäynnistä kulunut ainakin 4 tuntia (tätä ei lukenut ohjeissa, mutta toista testiä hankittaessa apteekin täti ohjeisti tällä tavalla) ja kenties virtsa oli liian haaleaa. Toisesta testistä tuli haalea positiivinen viiva ja kolmas, elektroninen (ja kallis) testi näytti jo selvää positiivista tulosta (kuukautiset olivat myöhässä tässä vaiheessa viikon). En ole moneen vuoteen syönyt pillereitä, joten kenties siinä on yksi asia, joka vaikutti siihen että raskaaksi tulo oli helppoa.

Toinen iso yllätys on ollut se, etten ole kokenut pahoinvointia lainkaan. Positiivisen testin tekemisen jälkeen koin ainoastaan kovaa väsymystä noin 1,5 kk ajan, jonka jälkeen väsymys vähän väistyi ja olen nyt selvinnyt osasta päivistä jopa ilman päiväunia. Alussa nukuin helposti kahden tunnin päiväunet ja en todellakaan etukäteen ollut valmistautunut siihen, miten rankkaa väsymys voi olla. Töiden kannalta oli todella hyvä, että tulin raskaaksi kesän korvilla kun työtahti omalla työpaikallani on hellittänyt ja nyt voi rauhassa lomailla ja nukkua vapaasti. Muutama viikko sitten oli muutaman päivän ajan huimausta, mutta ilmeisesti tämä johtui siitä, että verenkierto muuttui sellaiseksi, että verta virtaa istukkaan aiempaa enemmän ja nyt sekin on helpottanut.  

Kolmas asia, jota en ollut ihan sisäistänyt, oli se että ainakin itselläni raskauden aikana alakerran paikat ovat melko kosteana koko ajan. Seksi tuntuu vieläkin paremmalta kuin ennen, kostuminen onnistuu hetkessä, kenties myös tästä johtuen orgasmin saaminen on helpompaa ja onnistuu sellaisissa asennoissa, missä yleensä ei. Yleisestikin seksin aikaiset tuntemukset ovat jollain tavalla hienompia mitä aiemmin. Ainoa negatiivinen asia seksissä on se, etteivät ihan kaikki asennot onnistu samalla tavalla kuin ennen, varsinkin nyt kun lapsi on hieman kasvattanut kohdun kokoa ja tuntuu että vatsan pohjalla tosiaan on jotain mitä aiemmin ei ole ollut.

Neljäntenä isona asiana on ollut kova nälkä, joka vaivaa todella usein. Aiemmin töissä lounastin noin klo 12.30-13.30 aikaan, ja nykyisin on aamiaisesta huolimatta huutava nälkä jo klo 10.30. Koska on kova nälkä, olen joutunut syömään aiempaa enemmän, mutta silti 1. kolmanneksen aikana painoa ei ole tullut lisää, mikä tuntuu ruokamäärien kasvun takia uskomattomalta. Yleisestikin ihmettelen tätä ruokailussa tapahtunutta isoa muutosta ja jos ei syö, nälkä on todellakin eri sorttia mitä aikaisemmin (PAKKO saada ruokaa!). Siitä asti kun olen ollut raskaana, en ole kokenut olevani ähky täynnä kertaakaan vaikka ruokaa on tullut lapattua, joten nälän tunteeseen luottaminen ei toimi enää samoin kuin ennen. Samoin olen ensimmäisiä kertoja elämässä herännyt aamuyöstä nälän tunteeseen. Myös vatsa toimii eri tavalla, jos en syö tarpeeksi, vatsa menee sekaisin ja vain jos kunnollista, terveellistä ruokaa syö reilusti, myös vatsa tuntuu toimivan entiseen tapaan. Eniten tekee mieli tuoreita kasviksia, marjoja ja vähemmän lihaa ym. proteiineja mitä aiemmin söin paljon. Ruoka myös maistuu hieman erilaiselta, maut ovat jotenkin haaleammat, mutta kenties kuvittelen sen vain päässäni kun nälkä on niin paljon suurempi mitä ennen!   

Raskaan liikunnan olen joutunut korvaamaan ensimmäisen kolmanneksen aikana kevyemmillä lajeilla, sillä painavat painot aiheuttivat itselleni huimausta muutamaan kertaan ja pelästyin tästä hieman itsekin. Myös väsymys on vaikuttanut siihen, että on ollut pakko hidastaa.

Ruokapuolella on ollut muutamia erikoisia mielitekoja, lähinnä maitotuotteisiin, joka voi kieliä omalla kohdallani lievästä kalsiumin puutteesta. Yllätyksenä on tullut myös se, että miten ei edes tee mieli sellaisia ruokia, mitä ei saa syödä, esim. homejuustoja, raakaa kalaa, jne. joista ajattelin, että raskausaikana näistä luopuminen tulisi olemaan vaikeaa. En ole koskaan polttanut ja alkoholia käytin ennen raskauttani todella kohtuudella. Hormonit auttavat myös tässäkin asiassa, sillä pelkkä ajatus alkoholista on todella luotaantyöntävä. Tupakan hajun pelkästä haistelusta (jos joku esim. polttaa vieressä bussipysäkillä) tulee itselleni kamala päänsärky ja olen nyt oppinut välttämään sellaisia tilanteita, joissa tulee pienempiäkin määriä tupakansavua vastaan. Toisin sanoen ei ole sellaista tunnetta, että mistään olisi joutunut luopumaan ja hormonit vaikuttavat olevan tässä apuna!   

Yleisesti ottaen on ollut yllätys, miten helppo tämä alkuraskaus on ollut ja on ollut mahtavaa huomata miten keho toimii eri tavalla, kehittää lasta ja muuttuu siinä samalla. Rinnat ovat kasvaneet, mutta vatsa on vasta hieman pyöristynyt. Noin kuukausi sitten huomasin että kohdun ympärillä olevan verisuonet ovat vahvistuneet ja näkyvät nyt aikaisempaa selvemmin ihon läpi. Yleisesti olo on todella luonnollinen, tuntuu että kehossa on meneillään sellainen prosessi, mihin oma kroppa on suunniteltu ja nyt vain toivotaan, että kaikki menee hienosti vielä toisen ja kolmannen kolmanneksen ajan. Useimpina päivinä ja hetkinä olo on sellainen, että jos en tietäisi olevani raskaana, en sitä pystyisi kehon tuntemuksistani päättelemään. Ja nyt sitten jäädään odottamaan sitä että niitä tuntemuksia alkaa tulla enemmän ja ei jää epäselväksi että siellä vatsassa tosiaan joku elää ja kasvaa!