Periaattessa elämässä kaikki hyvin mutta silti onneton

En vain ole onnellinen. Olen määräaikaisessa työssä ja yrittänyt jo pitkään saada "vakkaria" mutta en saa koska olen ilmeisesti tollo. Samaan aikaa tiedostan että vakkareita ei enään ole. Surullista. Olen jo 32 eikä elämä ole tasapainossa. Ei ole sitä pysyvää työtä. Jatkuvaa työstä työhön hyppimistä joka kyynistää. Olen etsinyt uutta asuntoa mutta sitäkään en ole löytänyt tai löysin yhden ja asuntoa oli tarkoitus käydä katsomassa nyt viikonloppuna mutta vuokranantaja on kadonnut savuna ilmaan eikä vastaa puhelimeen. Ihmiset myös tylyjä ja epäkohtelijaita. Jos hän on vuokrannut sen jo niin olisi ystävällistä jos siitä edes viitsisi ilmoittaa. Kyllästyttää koko elämä ja ihmiset. Jotenkin välillä tekisi mieli luovuttaa ja antaa vaan kaiken olla koska kuitenkin kaikki hajoaa jossain kohtaa käsiin. Olen viikko sitten aloittanut tämän uuden määräaikaisen työn ja tuntuu että olen liian tollo tähänkin. Tekis vaan mieli jättää tää kaikki taakse ja muuttaa mahdollisimman kauas kun täällä ei onnistu mikään ja välillä "koti" tuntuu niin vieraalta. Joo, tiedostan että määräaikaisuus on korona aikana iso juttu mutta minkäs teet kun en osaa olla onnellinen. Raskas päivä.