Onko puolisosi/kumppanisi aidosti puolellasi?

Ei ole niin tiukkaa tilannetta tullut, ettei olisi puolellani. Molemmilla on onneksi pieni suku ja kaukana.

Mitä tapahtui, että tulit surulliseksi? Mies meni sukunsa puolelle?

Ei ole ollut tuollaista tilannetta, mutta useamman vuoden kokemuksella sanoisin että hän on sen puolella joka on oikeassa. Eli joko minun tai sukunsa, jos siis jotain kärhämää olisi. Vain pöljä on automaattisesti puolisonsa puolella tilanteesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut tuollaista tilannetta, mutta useamman vuoden kokemuksella sanoisin että hän on sen puolella joka on oikeassa. Eli joko minun tai sukunsa, jos siis jotain kärhämää olisi. Vain pöljä on automaattisesti puolisonsa puolella tilanteesta riippumatta.

Miksei miehesi avaa konfliktienratkomistoimistoa, jonne tuotais kaikki sukuriidat sun muut ja hän kertoisi, kuka on oikeassa, jos kerran aina sen niin hyvin tietää? Jos täti A ja täti B haluaa viedä lapsensa mummolaan, mutta ne ei mahdu sinne samaan aikaan, niin kuka on oikeassa?

Miehen äiti menee mun edelle, ja sapettaa kieltämättä. Äidin ei tarvitse edes pyytää apua puskanleikkuuseen, kun poika on jo tekemässä. Itse saan ruinata apua ja lopulta teen projektit yksin. Vietimme nyt myös äitienpäivän erillämme, koska kutsu kummallekin äideistämme oli klo14. Olen viimeiset 11 vuotta mennyt anopin mielen mukaan kaikki joulut ja äitienpäivät, nyt vaan päätin, että vietän äitienpäivän oman äitini seurassa (enkä lauantaina kuten yleensä). Mies suuttui verisesti ja poistui asunnostamme. Lähdin itse onnellisena lapsuudenkotiini, sillä näin pitkästä aikaa sisaruksianikin. Vielä on edessä isänpäivä (kyllä, anoppi odottaa meitä hänen luokseen syömään vaikka appi kuoli 10 vuotta sitten) ja joulu se vasta koettelemus tulee olemaan. Mutta nyt laitan oman perheeni samaan arvoon kuin miehenikin on omaansa pitänyt kaikki nämä vuodet!

On kyllä. Mies on hyvin suorasanainen ihminen ja se ottaa kaikkia päähän paitsi minua. Anoppini kerran sanoi, että voitko pilkkoa saunapuut. Olin ??? Mies sanoi, että se on faijan tai sun hommas ja me ei tultu tänne mökille töihin. Te kutsuitte meidät ja jos alat rutisee, niin toi auto lähtee käyntiin tasan nyt.. Olimme yhden yön ja mies sanoi aamulla, että me lähdetään nyt viettää omaa kesää muualle. Hymyilin hiljaa ja autossa repesin nauruun. Sanoin miehelleni silloin, että etkai nyt voi sanoa omalle äidille. >Voin mä, sä et ole mikää orja.  Itse olisin voinut jäädä sinne mökkeilemään, mutta mies hiiltyi niin paljon ja mua huvittaa aina sen hiiltyminen, että nousin autoon. Muistan, kun nauroin kippurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut tuollaista tilannetta, mutta useamman vuoden kokemuksella sanoisin että hän on sen puolella joka on oikeassa. Eli joko minun tai sukunsa, jos siis jotain kärhämää olisi. Vain pöljä on automaattisesti puolisonsa puolella tilanteesta riippumatta.

Miksei miehesi avaa konfliktienratkomistoimistoa, jonne tuotais kaikki sukuriidat sun muut ja hän kertoisi, kuka on oikeassa, jos kerran aina sen niin hyvin tietää? Jos täti A ja täti B haluaa viedä lapsensa mummolaan, mutta ne ei mahdu sinne samaan aikaan, niin kuka on oikeassa?

Mitä ihmettä? Ei mieheni sentään mikään selvännäkijä ole, mutta ymmärrät varmaan että konflikteissa monesti on se jolla on päässä maalaisjärkeä ja se joka kiukuttelee turhasta. Ei varmastikaan aina, mutta jos on niin turha on kenenkään seistä sen takana joka tekee kärpäsestä härkäsen.

En ymmärrä esimerkkiäkään. Miksi A:n ja B:n täytyy kehittää asiasta riita, miksi he eivät voi viedä lapsia vuorotellen mummolaan?

Omituinen kommentti kaikkiaan.

Kyllä lähiomaiset menee kumppanin ohi, aina. Eli jokaisen miehen elossa oleva äiti on tärkeä.

Nainen jolla on lapsi voi ajatella onko lapsi tärkeämpi kuin mies?

Puolison anoreksia menee ohi vielä kauan aikaa.

"Mies teki tai sanoi jotain mikä loukkasi. Olen kostoksi syömättä, se on totuttu pahan olon hallintakonsti" :(

Kuinka kauan vielä.

Vieraiden läsnäollessa pokeri pitää ja puolustan puolisoa vaikka töykeitä sukulaisia vastaan - omiansa tai minun. Mutta kahden kesken syyniin nousee minun tekoseni.

En ole hirveämpään sairauteen vielä tutustunut. Ja hullu kun olen, jaksan rakastaa sitä ihmistä sen paskan kynsissä.