Suvun yhteismökki, miten päätätte sisustusasiat?

Kuka omistaa mökin? Omistussuhteen mukaan äänestetään. Tai jokainen tuo mitä haluaa ja asiat löytävät paikkansa (tai sitten ei).

Myymällä mökki pois.

Siellä mökillä ei asuta.  Siellä ollaan pääsääntöisesti vain lomilla, eikä edes koko lomaa kesälläkään.

Aivan sama miten sisutettu, ainakin  itselleni.  Menen mökille vain siksi, että pääsen maaseudulle ja vesistöjen ääreen uimaan.

Että on oma alue jossa ottaa aurinkoa, juoda ja syödä ulkona ja saunoa rauhassa.

Ei vuokramökkienkään sisutukseen voi itse vaikuttaa.

Eipä kiinnosta se ulkonäkö mökin ollessa kyseessä, kunhan jokainen on valmis pitämään sen siistinä. Jos joku välttämättä haluaa kuljettaa turhia pölyä kerääviä koriste-esineitä, niin ottakoon vastuun niiden siivoamisestakin. Samoin, jos joku haluaa kalliita huonekaluja ostella, niin maksakoot itse. Törkeää ainakin maksattaa muilla omaa silmäänsä miellyttäviä kalleuksia.

Vierailija kirjoitti:

Eipä kiinnosta se ulkonäkö mökin ollessa kyseessä, kunhan jokainen on valmis pitämään sen siistinä. Jos joku välttämättä haluaa kuljettaa turhia pölyä kerääviä koriste-esineitä, niin ottakoon vastuun niiden siivoamisestakin. Samoin, jos joku haluaa kalliita huonekaluja ostella, niin maksakoot itse. Törkeää ainakin maksattaa muilla omaa silmäänsä miellyttäviä kalleuksia.

Mulle mökin(kin) ulkonäkö ja sisustus taas on hyvin tärkeä asia, ihan kuin kotonakin. Kun on kaunis sisustus niin viihdyn paremmin. Onneksi ei ole yhteismökkiä. Koriste-esineet ei ole yhtä kuin sisustus.

Yhteiskäytössä oleva mökki tai jonkun muun mökki on helvetti lomailijalle joskus jopa vierailijalle. Mutta yleensä aina sille suvun jäsenelle jonka kanssa mökin yhteisomistus on.

En ole ikinä ajatellut kuka siellä on sisustanut. Kaikkea tarpeellista tuntuu olevan.

Meillä on useita tämmöisiä yhteiskohteita. Ne on sisutettu niin, että alunperin on keräännytty kokoon ja mietitty sisustus yhdessä. On siis mietty tarpeet ja mistä ne täyttävät tavarat parhaiten saisi. Siihen on kelpuutettu mukaan vanhaa ja uutta, mutta niin että kaikki ovat hyväksyneet joka esineen.

Sitten kun jotain hajoaa tai ilmenee uusia tarpeita, prosessi toistetaan. Yleensä esim niin että kun minå tarvitsin etätöihin sopivaa työpöytää, laitoin kaikille omistaille viestin, että ”siellä olisi hyvä olla työpöytä, mutta kun ei oikein mahdu tavallista, niin oisko tämmöinen ikean 20€ taso ok, sen saa taitettua kaappiin piiloon kun ei tarvi”. Kun taas ruokapöydän tuolit menivät keikkuviksi, käytiin sähköpostissa samanlainen keskustelu siitä, että a)korjataanko vanhat, b)löytyykö joltain hyvät ja sopivat tuolit vai c)ostetaanko uudet, jos niin millaiset.

Nämä kysymykset ratkaistaan siis käytännöllisyyden pohjalta. Meillä kellään ei ole mitään periaatteita uuden tai vanhan puolesta sinänsä, eikä sinne myöskään dumpata tarpeetonta tavaraa vain siksi, että sellaista on.

Sinne hommataan yhdessä peruskamppeet. Ei siis mitään valkoista unelmakotisisustusta, vaan toimivat ja silmää miellyttävät tavarat.

Ei missään tapauksessa tuoda roinia omasta kodista. Lopulta yhden roinat valtaavat kaikki tilat.

Ainoa toimiva ratkaisu oli luovuttaa ja antaa mökin muuttua kamalaksi, huonosti hoidetuksi mörskäksi (johon ei kuitenkaan saanut puuttua mitenkään) ja ostaa suosiolla oma niin vaikeasta paikasta (saari), ettei kukaan pääse sinne besserwisseröimään edes tosissaan yrittämällä, päitä sitten vahingossa tupsahtamalla.

Vierailija kirjoitti:

Sinne hommataan yhdessä peruskamppeet. Ei siis mitään valkoista unelmakotisisustusta, vaan toimivat ja silmää miellyttävät tavarat.

Ei missään tapauksessa tuoda roinia omasta kodista. Lopulta yhden roinat valtaavat kaikki tilat.

Minä halusin, että kaikki on valkoista, muut joutuivat taipumaan. Näin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinne hommataan yhdessä peruskamppeet. Ei siis mitään valkoista unelmakotisisustusta, vaan toimivat ja silmää miellyttävät tavarat.

Ei missään tapauksessa tuoda roinia omasta kodista. Lopulta yhden roinat valtaavat kaikki tilat.

Minä halusin, että kaikki on valkoista, muut joutuivat taipumaan. Näin meillä.

Ma kaikki halusimme valkoista ja sitä laitoimme. Siinä ei paskarandomin kitinät palstoilla paina paskaakaan.

Jos tarkoitat sisustamiselle vain erilaisia tavaroita, joita asetellaan sinne ja tänne voisitte perustaa jokaiselle teistä omat kaapit. Kun oma lomaosuus loppuu kerätään tyynyt, verhot, purnukat ja muut pölynkerääjät omaan kaappiin Toinen sisustaa sitten vuorollaan omilla rojuillaan mökin mieleisekseen. Sääntö, josta on vain sovittava keskenänne.

Toivottavasti osaatte sopia myös mökkiin kuuluvat rutiinityöt sekä muun ylläpidon keskenänne. Ne ovat viime kädessä tärkeimpiä asioita kuin miettiä sisustustavaroita.

Yhteismökki on sosialismin viimeisiä linnakkeita, joissa oma tahto täytyy sovitella  muiden tahtojen mukaiseksi tai joku päivä on helvetti irti. Sitten ei ole enää paluuta rauhaan.

Ai että, muistu mieleen, kun yhdet tädit valitsi kesäkukkia ja ruukkuja tällaiselle yhteismökille. Molemmilla täysin eri maku, toinen tädeistä ihan kamala jyrä. Täysin estoitta tyrmäsi ja haukkui toisen ehdotukset. Mielessäni toivotin onnellisia ja rentouttavia lomapäiviä sinne YHTEISmökille. 🤣

Meillä tehtiin ihan ensin päätös, että puolisoilla ei ole mitään sananvaltaa. Kahdesti vuodessa on "yhtiökokous" ja siellä olemme vain me sisarukset. Me pystymme sopuisasti sopimaan, veljen vaimolle tämä on vaikeinta, kun "hän on omistaja, mutta häntä ei kuunnella". Sorry käly, et omista mitään, avio-oikeus astuu voimaan vasta erotessa tai kuolon kohdatessa.

Miksi ihmeessä ihmiset tällaisiin yhteismökkeihin ryhtyy? Selvintä on kun jokainen hankkii oman mökin ja saa omalla kustannuksellaan laittaa sen mimmoiseksi lystää

Joku WhatsApp ryhmä missä kysellään muulta porukalta ja heidän puolisoiltaan voiko tuoda mökille työpöydän, jonka voi taittaa pois kun ei tarvitse olisi minun painajainen. Ja joku tietysti arvostaa, kerää ja tuo mökille Myrna-sarjaa. Joku tuo vanhat peittonsa ja kusen kellastamat vanhat Ikean patjansa. Tai mummun kihlavanutäkit. Hauskoja matkamuistomukeja. Pahkakalusteita. Sekalaisia mattoja, varastoon likaisia vanhoja mattoja, jotka on tarkoitus pestä kun ehtii. Vanhoja jalkalamppuja, että näkee lukea.

Kaikki jättävät mökille kaikkien käyttöön suolaa, sokeria, teetä ja kahvia, jauhoja, perunajauhoja, mausteita - kaikki puolityhjiä, klähmittyjä purkkeja. Sekalaisia pyyhkeitä, lakanoita, pussilakanoita - ”ihan hyviä vielä mökkikäyttöön”. Mökkivaatteita naulakot ja komerot täyteen. Jos jotain heittää pois niin suututaan. Roinaa vanhoista suihkukaapeusta lähtien.

Jos yhteismökkiä ei saada sovittua porukan kanssa kuten vuokramökkiä niin minun puolesta antaa olla ja myyntiin.

Yhteismökki on vähän sama kuin yhdessä asuminen. Pitää tehdä kompromisseja, jos maut ei kohtaa. Toki yhteiselämässä jotkut (usein naisia) omii itselleen sen oikeuden sisustaa koti oman maun mukaan. Mökkelämässä tämä ei oikein onnistu ja tällaisilla ihmisillä pitäisikin olla oma mökki, etteivät terrorisoi muita sisustusunelmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ihmiset tällaisiin yhteismökkeihin ryhtyy? Selvintä on kun jokainen hankkii oman mökin ja saa omalla kustannuksellaan laittaa sen mimmoiseksi lystää

No esimerkiksi siksi, että lapset ovat vanhempiensa kuoltua perineet heidän kesämökkinsä, jossa ovat viettäneet kaikki lapsuutensa kesät ja jota eivät vielä raaski myydä pois.

Meilläpä meni niin, että nainen sanoi ettei mökillä tule rumaa venettä, työkalujani, eikä muutakaan. Pistin sen mökin myyntiin ja naisen pellolle. Ostin omiin tarpeisiin paremmin soveltuvan mökin. Kukaan ei jaksa tuollaista käytöstä, missä toinen sanelee kaiken. No sai sitä mitä tilasi.