Kuinka pian sinulla oli tunteita sikiötä kohtaan kun tajusit olevasi raskaana? Mitä tunsit?
Minulla heti ja tunsin välitöntä iloa ja lämpöä eli olikohan se sitten rakkautta. Tunteet lapsen isää kohtaan syvenivät...
Entä jos raskautesi oli täysi 'vahinko' omaa syytä tai ei ja pattitilanne? Mitä silloin tunsit - ehkäpä olit kuin nurkkaan ahdistettu eläin ja tunne, että tästä lapsesta on päästävä eroon heti?
Kommentit (12)
Iloa, lämpöä ja rakkautta, ihan alusta saakka.
Sama juttu toisen pienen lapsentaimen kanssa, jolle ei ollut tarkoitettu tätä elämää. Sitten tuli suru ja epätoivo ja asian hyväksyminen. Toivoin lopulta aika hyvin keskenmenosta, enää muistelen asiaa vain harvoin
Heti ensitunteet oli varata aika aborttiin. Se tuli sillä hetkellä kun pissasin tikkuun.
Laskettuun aikaan vajaa pari kuukautta eikä vieläkään.
Uskalsin iloita ja kiintyä vasta kun lapsi syntyi, sitten tunne tulikin nopeasti. Häntä odotettiin 13 vuotta.
Meillä oli kaksi keskenmenoa takana, joten ei uskallettu innostua tai kiintyä heti alussa, elettiin päivä kerrallaan eikä hirveesti mehusteltu sitä, että mahassa on taas vauvan alku. Kun kohtalokkaasta ekasta kolmannesta oli selvitty ja lopulta kun liikkeitäkin alkoi tuntumaan, niin konkretisoitui myös ajatus, että ehkä tästä saadaankin oikeasti vauva. Eli liikkeiden myötä kasvoi kiintymys ja rakkaus.
Kierukka käytössä ja ei ollut kuin tunne että siitä on päästävä eroon heti. Viikolla 9 oli sitten keskeytys.
Raskaus on työnteon aikaa. Silloin keskitytään työhön.
Ei tullut voimakkaita rakkauden tunteita kuin vasta reippaasti synnytyksen jälkeen sitten vasta kun tutustuin lapseen. Näin oli molempien erittäin pitkään toivottujen lasteni kanssa. Raskausaikana kannoin sikiöitä, aavistuksia ja alustavia ihmisiä, ei vielä todellisia persoonia. Näin koin vahvasti. Sairaalassa koin lähinnä helpotusta siitä, että kaikki meni lopulta hyvin, ja että raskaus on vihdoin ohi, en varsinaisesti mitään lapsiin kohdistuvia voimakkaita tunteita.
Sellaista suojelunhalua tunsin heti. Rakkautta vasta kun olin tutustunut vauvaan.
se oli pieni tuntematon, joka kasvoi pikkuhiljaa. En muista tunteneeni suuria tunteita, lähinnä mietin että kukas se siellä, ja toivottavasti kaikki on hyvin. Alku vauvan kanssa oli jännittävää, pelkäsin etten osaisi. Kyllä se siitä sitten lähti, se älytön rakkaus ja suojeluntarve.
Mä kiinnyn vasta kun lapsi syntyy. Ja toisen kanssa meni senkin jälkeen pari kuukautta. Kauheasti täytyy rajoitusten kanssa tsempata, kun yleensä ei muista edes koko raskautta. Ja sushia tekee niin hirveästi mieli :D
Kyllä hyvin nopeasti tunsin rakastavani ja tarvetta suojella. Siinä vaiheessa kun tunsin liikkeet, olin jo ihan leijonaemo. <3