Miten teillä on selvitty tilanteesta, jossa jompikumpi haluaa enempi lapsia kuin toinen?
Kommentit (14)
Itse haluaisin yrittää vielä yhtä, vaikka ikäkin tulee kohta vastaan. Luultavasti tässä käy niin, että pikkuhiljaa totuttelen ajatukseen, että meidän lapsiluku on jo täynnä. Vähitellen tässä tulee myös mukavuudenhaluiseksi, eikä enää itsekään tiedä, haluaisiko vauvarumbaan vielä ryhtyä.
Meillä on yksi lapsi ja lisää on ajateltu joskus... mutta olemme jo 36vee ja en ole varma jaksaisinko vaikka mies paljon hoitaakin. Nyt alkoi menkat ja mies totesi, että ei hyvä eikä huono juttu :) Kävi vähän köpösti, kun kumi hajosi ja leikiteltiin ajatuksella entäs jos...
Meillä on yksi ihana tyttö, joka on varsinkin isälleen kaikki kaikessa. Tyttö oli erittäin toivottu. Nyt minulla on herännyt vauvakuume varmasti senkin takia, että täytän parin vuoden kuluttua 40. Olisin valmis yrittämään vielä yhtä, mies sanoo jyrkän ein. Perusteluksi hän sanoo, että on jo saanut sen mitä on halunnut.
En haluaisi käyttää " naisellisia keinoja" ja jekuttaa miestä lapsentekoon. Avoin ja rehellinen suhteemme olisi sen jälkeen muisto vain. Olen miettinyt, että haluanko lapsen noilla ehdoilla. En tietenkään! Jos mieheni ei muuta mieltään, meille ei tule toista lasta...
Aluksi tapeltiin asiasta moneen kertaan ja sitten luovutin koska en halua väkisin painostaa. Nyt aloitan pillerit. Antaa ajan kulua, ollaan vielä nuoria ja uskoisin että parin vuoden päästä voi olla toinen tilanne jo. Mä ainakin itsestäni huomaan, että joskus vaan tuijottaa liian mustavalkoisesti sitä, mitä itse haluaa ja voi jopa helpottaa omaakin oloa jos järjestelee ajatukset uudelleen ja yrittää löytää positiiviset puolet elämästä, vaikka ei menisikään niinkuin itse alunperin tahtoo.
Lapsen saaminen on niin iso juttu, että sillä ei pitäisi leikitellä.
alko ihan itkettää kun kuitenkin itselle arka paikka tuo asia...
t:7
Niin, arkoja asioita nämä todella ovat.. Täytyy elää toivossa, että mies lämpenisi ajatukselle, nuoria onneksi vielä ollaan.
Se vain pelottaa, että jos nelikymppisenä huomaakin, että on katkera ettei tullut sitä kolmatta lasta...
ap
että en jättäisi häntä ja että kaksi olisi ollut riittävästi hänen mielestään edelleen. Itse olen sopeutunut siihen että kolme on vaikka neljästä haaveilin enkä usko tulevani katkeraksi mutta pelkään että mies jossain vaiheessa katkeroituu kun joutui pakotetuksi kolmanteen laseen vastoin tahtoaan. Ei vaan sanonut selvästi asiaa ennen raskautta jolloin olisin voinut miettiä kuinka kova paikka itselleni olisi ollut myös kompromissistä luopuminen. Kinkkinen aihe tämä sillä toista ei voi pakottaa vasten tahtoaan tekemään lapsiaan mutta taas voiko toista myöskään pakottaa luopumaan omista toiveistaan vain toisen tahdon takia.
Mutta, siitä voi ettei tehnyt häntä... Vaikeita asioita.. :/
Ryhdyin tekemään väitöskirjaa mieluisasta aiheesta, ja elämälle tulikin yhtäkkiä muutakin sisältöä kuin vauvat ja lapset. Nyt olen erittäin tyytyväinen, että minulla on 5 ja 7 vuotiaat lapset, joiden kanssa on mukava tehdä kaikenlaista, enkä ole enää pyörittämässä vaippa- ja vauvanmössöshowta, tai joudu heräilemään öisin. Olen loppujen lopuksi todella tyytyväinen tähän tilanteeseen, vaikka joskus kuopuksen ollessa 2v oli aivan mahdotonta ajatella, etten enää saisi lapsia.
' surutyötä' sen eteen että meille ei tule enää neljättä. Kolmannen sain kovalla keskustelulla (Nyt kuopus on puolison silmäterä!), mutta neljännelle on sanonut jyrkän ein. Monesti huomaan että ihmisten on vaikea ymmärtää sitä miten koville se minulla ottaa, mutta olen toki onnellinen ja tyytyväinen meidän kolmeen ihanaan vipeltäjään!
Tuntuu, ettei enää saisi toivoakaan enempää lapsia, kun on jo kaksi tervettä lasta ennestään, mutta surutyötä joudun varmaan minäkin tekemään tulevaisuudessa.
ap
kamala vauvakuume polttelee, mutta miehellä ehdoton ei!
Meneekö tämä " kuume" ohi ajan kanssa vai paheneeko se? ap