Olenko tehnyt kasvatusmokan?

Meillä on pahassa uhmaiässä oleva, pian 2 vuotias lapsi. Viime aikoina olemme saaneet vääntää joka asiassa. Vaatteiden pukemisessa, syömisessä, ulos lähtötilanteissa ja kotiin lähtiessä. Lapsi osaa todella testata rajojaan ja pistää meidät lujille. 

Aikaisemmin Esim kun olen sanonut lapselle, että " tule pukemaan kengät", lapsi on juossut tarkoituksella pois tekemään jotain muuta ja olen saanut pukea kengät lapsen jalkaan. Kamalan huudon kanssa.

Jonkin aikaa sitten keksin tavan jolla olemme helpottaneet juuri näitä tilanteita. Kun käännän asian toisinpäin, ja sanon " älä vaan tule pukemaan kenkiä" tai " älä älä syö lautasta tyhjäksi" niin lapsi naureskellen tekee juuri toisin päin kun sanon. Minusta tämä on ollut varsin mukavaa.

Oma äitini läksytti minua vaan tuosta kuinka ajattelematon olen. Hän sanoi että tuolla tavalla lapsi ei varsinkaan enää tottele minua missään asiassa.ja kun tosi paikka tulee, ja kiellän lasta, lapsi pistää kaiken ihan lörinäksi ja leikiksi. 

Tajusin kyllä että äiti saattaa olla oikeassa, mutta mitä mieltä olette? Olenko tehnyt jo pahan virheen?