Vinkki valittaville naapurin mummoille: Jos kunnon ihminen asuu naapurissasi, ÄLÄ kiusaa häntä pois

Mutta kunnon ihminen on tylsä.

Kirkonpolttomusaa kuunteleva kannabiksen pössyttelijä yhteiskuntavastaisella asenteella on paljon mielenkiintoisempaa vakoiltavaa.

Kiikareiden kanssa kyttääminen toisen asuntoon on rikos nimeltä salakatselu. Ei kuntutkintapyyntö menemään vaan.

Ei ne mummot tajua enää mistään. Valittavat asioista joita ei edes tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Kiikareiden kanssa kyttääminen toisen asuntoon on rikos nimeltä salakatselu. Ei kuntutkintapyyntö menemään vaan.

Kyseisestä mummelista on jo tehty useita rikosilmoituksia, mutta eivät etene mihinkään koska kyseessä mielenvikainen vanha mummeli jolle ei kuulemma voi tehdä mitään. 

Puuttuu enää parkkipirkkojen kanssa vehtailu. Naapuri vaihtoi autoa;

"Ei tuon näköistä autoa ole koskaan ollut parkissa eli täytyy olla joku taloyhtiön ulkopuolinen joka väärinkäyttää meidän pysäköintialuetta. Tulkaa ja sakottakaa!"

Tällä myös mummo joka on sitä mieltä, että kukaan muu kuin hän ei saisi käyttää pesutupaa ja pihan penkkejä ja keinua. Meinaa soittaa poliisit jo siitä, että joku kulkee taloyhtiön pihalla koska on niin "epäilyttävä". 

Täällä kans kesä 2021 on ollut yhtä hel*****

Mummot on yleensä pienissä kopperoissaan, mutta nyt helteinen kesä on saanut ne kyttämään ja vaanimaan pihalle. 

Tavallaan säälittääkin kun yksi mummukka kulkee rööki kourassa 24/7 ympäri pihaa ja supattaa muutaman luottonaapurinsa ( pari ystävällistä ihmistä, jotka ei viitsi sanoa vastaan) kuinka muut "luulee, että voivat tehdä mitä vaan". 

Raskasta. Piti myydä asunto. Onneksi ehtii uuteen kotiin nauttimaan vähän edes kesästä vielä...loma elokuussa.

Tekisi myös täällä mieli oikeasti jo kysyä, että kannattaisiko pitää vähän kyyläystä aisoissa ja asiallisista naapureista kiinni. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta, että meidän talossa on kyttämiseen kyllästynyt myynyt ja lähtenyt.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kans kesä 2021 on ollut yhtä hel*****

Mummot on yleensä pienissä kopperoissaan, mutta nyt helteinen kesä on saanut ne kyttämään ja vaanimaan pihalle. 

Tavallaan säälittääkin kun yksi mummukka kulkee rööki kourassa 24/7 ympäri pihaa ja supattaa muutaman luottonaapurinsa ( pari ystävällistä ihmistä, jotka ei viitsi sanoa vastaan) kuinka muut "luulee, että voivat tehdä mitä vaan". 

Raskasta. Piti myydä asunto. Onneksi ehtii uuteen kotiin nauttimaan vähän edes kesästä vielä...loma elokuussa.

Tekisi myös täällä mieli oikeasti jo kysyä, että kannattaisiko pitää vähän kyyläystä aisoissa ja asiallisista naapureista kiinni. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta, että meidän talossa on kyttämiseen kyllästynyt myynyt ja lähtenyt.

Aika monet kyttääjä- mummot ei ole mitään mallikansalaisia. Röökiä poltetaan ketjussa ja tumpit jätetään pitkin pihaa. 

Odotan todella uutta tuppakkalakia. Jos tupakointi kielletään lasten leikkipaikkoja lähellä, koskee se varmaan myös leikkipaikkoja taloytiön pihalla. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä kans kesä 2021 on ollut yhtä hel*****

Mummot on yleensä pienissä kopperoissaan, mutta nyt helteinen kesä on saanut ne kyttämään ja vaanimaan pihalle. 

Tavallaan säälittääkin kun yksi mummukka kulkee rööki kourassa 24/7 ympäri pihaa ja supattaa muutaman luottonaapurinsa ( pari ystävällistä ihmistä, jotka ei viitsi sanoa vastaan) kuinka muut "luulee, että voivat tehdä mitä vaan". 

Raskasta. Piti myydä asunto. Onneksi ehtii uuteen kotiin nauttimaan vähän edes kesästä vielä...loma elokuussa.

Tekisi myös täällä mieli oikeasti jo kysyä, että kannattaisiko pitää vähän kyyläystä aisoissa ja asiallisista naapureista kiinni. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta, että meidän talossa on kyttämiseen kyllästynyt myynyt ja lähtenyt.

Säälittää minuakin, että elämän ehtoopuoli menee omistautuneena kyttäämiseen ja ilkeyteen. Kyttääjissä on paljon katkeroituneita ihmisiä, joilla on vuosien varrella elämänpiiri pienentynyt. Usein elämä on vietetty rähjäämällä ja riitelemällä joka suuntaan. Mies on lähtenyt, lapset ei pidä yhteyttä ja työpaikalla kyseisen henkilön eläkkeelle jääminen on ollut toivottu tapahtuma. Sitten jää jäljelle taloyhtiö, jossa ei myöskään elämä suju kun ei ole missään oppinut kunniottamaan ja huomioimaan muita.

 Surullista, vaikka itse en haluakkaan maksaa asumisesta, jossa tulee kyttääjä kaupan päälle. 

Asuin vuoden sellaisessa pienessä taloyhtiössä, jossa käytännössä kaikki paitsi yksi pariskunta oli sellaisia eläkeikäisiä ihmisiä. He olivat asuneet siinä varmaan siitä saakka kun talo oli 80-luvun alussa rakennettu. Talo oli siis todella, todella hiljainen, pääasiassa kai koska kaiken taustalla olivat näiden eläkeläisten vahtivat silmät. Se alkoi muodostua ongelmaksi. Kävin kolmivuorotyössä, joten en voinut elää niin että herään joka aamu tasan klo 6 ja alan nukkumaan tasan klo 21. Saatoin tulla iltavuorosta klo 21.30 ja kesäkuumalla oli pakko käydä esim. suihkussa. Tästä sain VALITUKSIA, samoin kuin siitä että vedän oven liian kovasti kiinni kun lähden aamuvuoroon.

Yritin olla asiallinen ja kohtelias. Kerroin että käyn vuorotyössä ja yritän liikkua mahdollisimman hiljaa ettei kukaan häiriintyisi. Mutta mitä enemmän selitin, sitä enemmän nämä ihmiset alkoivat huomauttelemaan, valittamaan ja käymään ikävämmiksi. Tuli semmoinen tunne että sellainen kohtelias, pahoitteleva sävy vain innosti heitä. Talossa asuva nuori pariskunta eli kuin kusi sukassa, en juuri koskaan nähnyt heitä, enkä koskaan kuullut heistä mitään. Oletan että heidän oli peloteltu hiljaiseksi eivätkä halunneet olla kenenkään kanssa tekemisissä. Taloyhtiön hallituksessa huseeraava vanhempi mies oli ihan sekaisin, epäilin että hänellä on alkava muistisairaus. Yhtenä päivänä hän saattoi tervehtiä ihan asiallisesti, toisena päivänä hänen silmänsä olivat vihaa ja halveksuntaa täynnä, eikä hän vastannut tervehdykseen. Hän kyttäsi autoja, roskia ja piti ilmeisesti pihanurmikkoa jonakin omana projektinaan. Lisäksi hän saattoi olla seisomassa pihalla ja tuijottaa vaan suoraan ikkunaani (kaksikerroksinen talo, näki jonkin verran sisälle). Oma lukunsa oli todella omituinen ja ahdistava vanhempi nainen, joka oli jotenkin ilkeän ja ikävän oloinen. Hänkin harrasti tuota "enpä vastaa tänään tervehdykseen"-vallankäyttö/hevonpaskaa. Lisäksi hän katsoi kuin halpaa makkaraa vaikka hymyilin ja tervehdin kohteliaasti. Sattumalta kuulin, että tämä oli joku eläköitynyt sairaanhoitaja. Mietin millainen hän oli ollut työssä ollessaan.

Asiaa ei tietysti tehnyt helpommaksi, että olin vuokralla eikä asunto ollut oma (luojan kiitos, en olisi kestänyt sitä että olisin työntänyt rahani sellaiseen taloyhtiöön). Mutta se oli toisaalta helpotus. En jaksanut enää ja heti kun vuoden sopimus tuli täyteen, ilmoitin että etsin uuden asunnon muualta. Vuokranantaja huokaisi sen kuuloisena, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Kaiken kruunuksi muuttopäivänä tämä vanha, dementoituneen oloinen ukko tuli valittamaan miten muuttopaku oli hänen mielestään parkkeerattu väärin. En edes vastannut enkä katsonut silmiin. Mielessäni säälin seuraavaa vuokralaista. Uudessa asunnossani ei sitten ole ollut mitään näitä ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne mummot tajua enää mistään. Valittavat asioista joita ei edes tapahdu.

Tämä. Olen jo toinen tähän muuttanut jota mummo terrorisoi. Ollaan sovittu vuokranantajan kanssa, että tähän muuttaa seuraavaksi semmoista porukkaa joka varmasti antaa aihetta näille valituksille.

Vierailija kirjoitti:

Asuin vuoden sellaisessa pienessä taloyhtiössä, jossa käytännössä kaikki paitsi yksi pariskunta oli sellaisia eläkeikäisiä ihmisiä. He olivat asuneet siinä varmaan siitä saakka kun talo oli 80-luvun alussa rakennettu. Talo oli siis todella, todella hiljainen, pääasiassa kai koska kaiken taustalla olivat näiden eläkeläisten vahtivat silmät. Se alkoi muodostua ongelmaksi. Kävin kolmivuorotyössä, joten en voinut elää niin että herään joka aamu tasan klo 6 ja alan nukkumaan tasan klo 21. Saatoin tulla iltavuorosta klo 21.30 ja kesäkuumalla oli pakko käydä esim. suihkussa. Tästä sain VALITUKSIA, samoin kuin siitä että vedän oven liian kovasti kiinni kun lähden aamuvuoroon.

Yritin olla asiallinen ja kohtelias. Kerroin että käyn vuorotyössä ja yritän liikkua mahdollisimman hiljaa ettei kukaan häiriintyisi. Mutta mitä enemmän selitin, sitä enemmän nämä ihmiset alkoivat huomauttelemaan, valittamaan ja käymään ikävämmiksi. Tuli semmoinen tunne että sellainen kohtelias, pahoitteleva sävy vain innosti heitä. Talossa asuva nuori pariskunta eli kuin kusi sukassa, en juuri koskaan nähnyt heitä, enkä koskaan kuullut heistä mitään. Oletan että heidän oli peloteltu hiljaiseksi eivätkä halunneet olla kenenkään kanssa tekemisissä. Taloyhtiön hallituksessa huseeraava vanhempi mies oli ihan sekaisin, epäilin että hänellä on alkava muistisairaus. Yhtenä päivänä hän saattoi tervehtiä ihan asiallisesti, toisena päivänä hänen silmänsä olivat vihaa ja halveksuntaa täynnä, eikä hän vastannut tervehdykseen. Hän kyttäsi autoja, roskia ja piti ilmeisesti pihanurmikkoa jonakin omana projektinaan. Lisäksi hän saattoi olla seisomassa pihalla ja tuijottaa vaan suoraan ikkunaani (kaksikerroksinen talo, näki jonkin verran sisälle). Oma lukunsa oli todella omituinen ja ahdistava vanhempi nainen, joka oli jotenkin ilkeän ja ikävän oloinen. Hänkin harrasti tuota "enpä vastaa tänään tervehdykseen"-vallankäyttö/hevonpaskaa. Lisäksi hän katsoi kuin halpaa makkaraa vaikka hymyilin ja tervehdin kohteliaasti. Sattumalta kuulin, että tämä oli joku eläköitynyt sairaanhoitaja. Mietin millainen hän oli ollut työssä ollessaan.

Asiaa ei tietysti tehnyt helpommaksi, että olin vuokralla eikä asunto ollut oma (luojan kiitos, en olisi kestänyt sitä että olisin työntänyt rahani sellaiseen taloyhtiöön). Mutta se oli toisaalta helpotus. En jaksanut enää ja heti kun vuoden sopimus tuli täyteen, ilmoitin että etsin uuden asunnon muualta. Vuokranantaja huokaisi sen kuuloisena, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Kaiken kruunuksi muuttopäivänä tämä vanha, dementoituneen oloinen ukko tuli valittamaan miten muuttopaku oli hänen mielestään parkkeerattu väärin. En edes vastannut enkä katsonut silmiin. Mielessäni säälin seuraavaa vuokralaista. Uudessa asunnossani ei sitten ole ollut mitään näitä ongelmia.

Täällä kanssa naapuri valittaa asunnon OVESTA kulkemisesta. Se hänen oma ovensa kuulostaa ihan samanlaiselta, kun nämä on taloyhtiön tismalleen samanlaisia ovia kaikki. Ovesta ei saisi kulkea edes 7-22 välillä kun se häntä häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Asuin vuoden sellaisessa pienessä taloyhtiössä, jossa käytännössä kaikki paitsi yksi pariskunta oli sellaisia eläkeikäisiä ihmisiä. He olivat asuneet siinä varmaan siitä saakka kun talo oli 80-luvun alussa rakennettu. Talo oli siis todella, todella hiljainen, pääasiassa kai koska kaiken taustalla olivat näiden eläkeläisten vahtivat silmät. Se alkoi muodostua ongelmaksi. Kävin kolmivuorotyössä, joten en voinut elää niin että herään joka aamu tasan klo 6 ja alan nukkumaan tasan klo 21. Saatoin tulla iltavuorosta klo 21.30 ja kesäkuumalla oli pakko käydä esim. suihkussa. Tästä sain VALITUKSIA, samoin kuin siitä että vedän oven liian kovasti kiinni kun lähden aamuvuoroon.

Yritin olla asiallinen ja kohtelias. Kerroin että käyn vuorotyössä ja yritän liikkua mahdollisimman hiljaa ettei kukaan häiriintyisi. Mutta mitä enemmän selitin, sitä enemmän nämä ihmiset alkoivat huomauttelemaan, valittamaan ja käymään ikävämmiksi. Tuli semmoinen tunne että sellainen kohtelias, pahoitteleva sävy vain innosti heitä. Talossa asuva nuori pariskunta eli kuin kusi sukassa, en juuri koskaan nähnyt heitä, enkä koskaan kuullut heistä mitään. Oletan että heidän oli peloteltu hiljaiseksi eivätkä halunneet olla kenenkään kanssa tekemisissä. Taloyhtiön hallituksessa huseeraava vanhempi mies oli ihan sekaisin, epäilin että hänellä on alkava muistisairaus. Yhtenä päivänä hän saattoi tervehtiä ihan asiallisesti, toisena päivänä hänen silmänsä olivat vihaa ja halveksuntaa täynnä, eikä hän vastannut tervehdykseen. Hän kyttäsi autoja, roskia ja piti ilmeisesti pihanurmikkoa jonakin omana projektinaan. Lisäksi hän saattoi olla seisomassa pihalla ja tuijottaa vaan suoraan ikkunaani (kaksikerroksinen talo, näki jonkin verran sisälle). Oma lukunsa oli todella omituinen ja ahdistava vanhempi nainen, joka oli jotenkin ilkeän ja ikävän oloinen. Hänkin harrasti tuota "enpä vastaa tänään tervehdykseen"-vallankäyttö/hevonpaskaa. Lisäksi hän katsoi kuin halpaa makkaraa vaikka hymyilin ja tervehdin kohteliaasti. Sattumalta kuulin, että tämä oli joku eläköitynyt sairaanhoitaja. Mietin millainen hän oli ollut työssä ollessaan.

Asiaa ei tietysti tehnyt helpommaksi, että olin vuokralla eikä asunto ollut oma (luojan kiitos, en olisi kestänyt sitä että olisin työntänyt rahani sellaiseen taloyhtiöön). Mutta se oli toisaalta helpotus. En jaksanut enää ja heti kun vuoden sopimus tuli täyteen, ilmoitin että etsin uuden asunnon muualta. Vuokranantaja huokaisi sen kuuloisena, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Kaiken kruunuksi muuttopäivänä tämä vanha, dementoituneen oloinen ukko tuli valittamaan miten muuttopaku oli hänen mielestään parkkeerattu väärin. En edes vastannut enkä katsonut silmiin. Mielessäni säälin seuraavaa vuokralaista. Uudessa asunnossani ei sitten ole ollut mitään näitä ongelmia.

Boomereiden henkistä väkivaltaa.