Ei tulisi mieleenikään että olisin pätevä neuvomaan edes ystävää 20 vuoden takaa

.

Ei mikään ole niin mukavaa kuin neuvominen ja oikeassa oleminen, vaikka itse ei kykenisikään toimimaan kuten neuvoo.

Samaa mieltä. Täällä määritellään ihminen jo yhden lauseen perusteella narsistiksi, moni ongelmaiseksi, persoonallisuus häiriöiseksi yms....ja kaupan päälle vielä kehoitetaan jättämään se sika pienenkin virheen takia. Mahtaa olla paljon yksinäisiä ihmisiä jos ei kestetä mitään virheitä toisessa osapuolessa.

Miksi ystävää ei voisi neuvoa, jos on hyvä ystävyyssuhde ja oikeasti viisaita neuvoja? Itsekin otan vastaan neuvoja, jos voin luottaa toiseen ja tiedän hänen tarkoittavan parastani. Tätä "jätä se sika"-juttua pikkuasioissa en minäkään ymmärrä. Vihaisten ja katkerien puhetta?

Sitä mietin, että jos on oltu ystäviä jonkun kanssa pitkän aikaa eikä uskalleta mitenkään neuvoa toisiaan missään asiassa edes vähän, niin uskalletaanko silloin olla eri mieltä mistään (ja kuinka hyvin tunnetaan toisensa)? Minulle on lyhyessä ajassa selvinnyt, että pari ns. ystävää ei oikeasti siedä yhtään minkäänlaista neuvoa. Minusta he ovat uppiniskaisia ja kiittämättömiä, eivätkä arvosta toisen elämänkokemusta. En mielestäni ole ollut mitenkään ylimielinen vaan sanonut, että ethän tee samaa virhettä kuin minä tai ethän tee näin, se on vaaraksi sinulle. Pitääkö toisen vain antaa juosta vaikka päin seinää? Eikö hän sitten syytä, että mikset varoittanut? Jos itse olisin tekemässä vakavan virheen, arvostaisin ystävää, joka on aidosti huolissaan ja uskaltaa sen sanoa.

Paljon palstalla näkee turhia ja vääriäkin neuvoja. Jokainen kuitenkin viime kädessä itse päättää, mitä tekee ja ketä kuuntelee.

Älä ole tekopyhä, ap. Olet huono ystävä, jollet voi ystävää neuvoa.