Lue keskustelun säännöt.
Olenko mä aivan kummallinen, kun en tykkää ihmisistä yhtään?
14.07.2014 |
Siis esimerkiksi ystäviäni näen vaan lähinnä, koska ystäviä kuuluu olla. Osaan kysyä heiltä kyllä kuulumiset ja yrittää ne pienet hetket olla sosiaalinen ja mukava ja kaikkea. Tää kuulostaa kauhealta, mutta oikeasti ajattelen, että ei se mitään jos heitä ei mun elämääni kuuluisi. Siltikin, VÄLITÄN HEISTÄ! Siis haluan oikeasti heille pelkkää hyvää, mutta en vaan jaksa ihmissuhteita.
Minua kiinnostaisi oikeastaan pitää yhteyksiä vain lapsuuden perheeseeni, sillä heidän kanssa voin tosissaan olla oma itseni sekä mikäli saan tulevaisuudessa miehen niin toki sitten häneen ja hänen sukuunsa.
Voi myös johtua siitä, etten ole sattunut löytämään itselle sopivia ystäviä elämäni varrella. Toiset ovat tosi negatiivisia tapahtui heidän elämässään sitten mitä tahansa hyvää/huonoa, toiset ihme snobien leikkijöitä, joilla ei elämässä muuta mietittävää kuin seuraavan muotiasusteen hankinta tai shampanjalasin juonti at some place "nice".
Huoohh.
Kommentit (16)
Joo en tunnekkaan. Sul ei ole miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua. Minustakin ihmissuhteet ovat enimmäkseen rasittavia, kaikissa on jotain vikaa. Tarkkaan ajateltuna en tiedä ketään, josta ihan täysin sellaisenaan pitäisin...Jokaisessa joku rasittava piirre.
Olet kuin mä, vaikka varmaan nuorempi. Pidän monista ihmisistä, mutta juttu lopahtaa aina siihen, että olen sosialiseeramisen jälkeen aina ihan kuitti. Pitkässä juoksussa sellainen ei anna mulle mitään, joten olen eristäytynyt aika pitkälle. Koskee myös sukulaisia. Joku perusluottamuspula tässä on taustalla, tiedän sen, mutta en usko, että sitä voi muuttaa eikä oikein kiinnosta yrittäkään, kun ne epäluotettavat ihmiset eivät kuitenkaan maailmasta lopu.
Ap, mulla ei ole ystäviä, kun en ole kovin hanakka ottamaan kontakteja. Kolmenlaisia ihmisiä: Blondeja shoppailijoita, älykköjä muiden yläpuolella olevia snobeja tai juoruilijoita tulee vain vastaan. Valitettavasti mulla ei tule pidettyä yhteyttä miehenkän sukulaisiin, koska heillä on taipumusta tuohon viimeksi mainittuun tavanomaista enemmän.
Mulla on ongelma, että olen tyhmä, joka tykkää kuitenkin älykköjen suosimista jutuista: Teatterista, lukemisesta, museoista. Älykköjen seuraan tunnen itseni liian tyhmäksi ja muita ei kiinnosta. Suurin osa ihmisistä haluaa puhua muista ihmisistä, en jaksa. Tulee sitä itsekin joskus moiseen syyllistyttyä, mutta että jatkuvasti, ei kiitos. Toisaalta olen myös luontoihminen ja siihenkään ei puolisoa lukuunottamatta samanhenkistä seuraa löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pidän ihmisistä, mutta olen myös "liian erilainen". Koen torjuntaa tämän vuoksi jatkuvasti. Yritän vain hoitaa välttämättömän. Samanhenkistä seuraa on joskus vaikeaa löytää.
Voitaispa me erilaiset ja "liian tyhmät" ja muut kummajaiset jotenkin joskus kohdata. :) Teidän kanssa voisi olla tosiaan aidostikin kiva vaihtaa ajatuksia.
Hyvä jos olette sinut tilanteidenne ja itsenne kanssa. Minä vielä vähän mietin, että uskaltaako tässä lähteä sooloilun polulle ja toivoa törmäävänsä enemmän samanhenkisiin tulevaisuudessa, vai yritänkö ylläpitää nämä ihmissuhteet. Jännästi ikä vaan tuntuu repivän minua entistä kauemmas heistä, molemmista em. ryhmistä. Etenkin nämä kaikesta marisijat ovat hyvin vaikeita. :/
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi erilainen. Ja myös "tyhmä" joka tykkää kulttuurista ja erikoisemmista jutuista. Mulla on kuitenkin itseasiassa muutama kaveri jonka kanssa voin oikeasti olla oma itseni. He ovat aika samanlaisia kuin minä. Näen heitä kuitenkin harvoin koska he asuvat kaukana, mikä tavallaan sopii minulle koska en myöskään jaksaisi jatkuvaa kontaktia.
7: Mulla on vähän samaa vikaa. Tykkään esim. lukemisesta, museoista, tieteestä, taide- ja kulttielokuvista, alternative-, blues- ja klassisesta musiikista, luonnosta, historiasta, jne, mutta mulla ei ole niistä mitään suurta tietämystä, enkä oikein koe, että voisin keskustella näistä alan harrastajien kanssa. Heidän seurassa tunnen itseni tyhmäksi ja tietämättömäksi. Kuitenki nuo asiat minua kiinnostaa ja saan niistä iloa ja nautintoa. Siispä harrastelen niitä vain yksikseni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan samaa, en tiedä asioista tarpeeksi keskustellakseni todella alan harrastajien kanssa mutta silti pidän asioista huimasti. Juurikin musiikki ja elokuvat ym. sekä historia.
Lohduttavaa tietää, että on muitakin. Minä esim. tykkään käydä taidenäyttelyissä katsomassa kauniita tauluja, mutta en ymmärrä hevonkukkua tyylistä ja alalajeista. Tykkään tosiaan kuunnella myös klassista musiikkia välillä, mutta en erota Beethovenia Mozartista. Historiassa sekoitan asioita keskenään ja unohdan ne helposti.
- 7 -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu täällä. Koskaan en ota keneenkään yhteyttä ja monet ystävyyssuhteet ovat sitten jääneet. Jotenkin en vain jaksa. Taidan olla introvertti. Onneksi mieheni on samanlainen ja tykkäämme toistemme seurasta hyvin paljon.
En kanssa juuri tykkää ihmisistä, muttei moni muukaan. Varsinkaan kaupungilla ja ruuhkassa eivät ole kivoja tulevat vain päin kuin sipulit eivätkä katso eteen 😂. Muutamista ja ihanista.. hyvät arvot omaavista ja joiden kanssa voi keskustella ja tehdä kaikkea oikeasti hauskaa ja ehkä kehittävääkin. Mikään ei ole nykyään melkeen rasittavampaa kuin ihmiset koko ajan postaavat someen jotain itsestään..joku kuusi kuvaa peräjälkeen joista 4 on omasta pärstästä. Mitä niillä tekee muutama sata kaveria tai seuraajaa? Ainakin jatkuvasti.. no onneks ei ole pakko seurata 😂. Ja vieraiden suhteen kannattaa olla varovainen kelle antaa numeronsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kasvamista ja itsenäistymistä, kun tajuaa ettei ole pakko ylläpitää ihmissuhteita, joista ei saa mitään. Että yksin olokin on parempaa kuin huono seura.
Ja osa on introverttejä eli tarvitsee sitä toipumista ihmisseurasta.
Täällä yksi samanlainen. Toisaalta kaipaan ystäviä mutta sitten kuitenkin tunnen itseni liian tyhmäksi muiden seurassa joten olen sitten mieluummin mieheni ja perheeni seurassa.
Tunnenkohan sut..