mitä omituisia tapoja teillä on?
Minun on pakko laittaa sukat ja kengät ensin oikeaan jalkaan. Jostain syystä kaadun aina jos yritän ensin laittaa vasempaan jalkaan.
Kommentit (12)
Hymähtelen itsekseni enkä edes huomaa sitä itse. Arvaa vaan vittuileeko mieheni aina siitä! :D
Kun laitan mikroon ruokaa lasken aina mielessäni joko 10 tai 20 astk
Pidän aina kaikki kaappien ovet kiinni ja nukkuessani kaikki talon ovet ovat kiinni. Ihan joka ikinen ja vain siksi, että kuulen jos joku tulee. Hieman paranoidinen hehheh :D
Jos pelaan mun on aina pakko hoilata ääneen jotain
[quote author="Vierailija" time="14.07.2014 klo 01:56"]Pidän aina kaikki kaappien ovet kiinni ja nukkuessani kaikki talon ovet ovat kiinni. Ihan joka ikinen ja vain siksi, että kuulen jos joku tulee. Hieman paranoidinen hehheh :D
[/quote]
Mulla on tää sama! Lisäks mulla oli joku aika sitten tapana kääntää/peittää kaikki peilit yöks :D Nyt (oli kyseessä mikä tahansa kapistus) äänen voimakkuuden pitää olla viidellä jaollinen.
Juon aina aamujuomani (oli se sitten pirtelö, kaakao, tuoremehu, tee tai kahvi) yhdellä pitkällä kulauksella kurkusta alas. Tai nielen kyllä monesti, mutta juon tosi nopeasti. Lasken lasin/kupin pöydälle vasta viimeisen nielaisun jälkeen. Tämä tapa on jäänyt lapsuudesta jostain syystä. Muina vuorokaudenaikoina nautin juomani hitaasti siemaillen.
Puhun ääneen yksin ollessani. Saatan esim. "harjoitella" jotain tulevaa keskustelua tai käydä läpi jotain vanhempaa tilannetta (miellyttävä tilanne tai ristiriitainen tilanne). Saatan myös keksiä päästäni keskustelun minun ja jonkun mielenkiintoisen tutun mieshenkilön tai julkisuuden henkilön kanssa. Sellaista tietynlaista unelmointia. En puhu keskustelukumppanieni vuorosanoja (ne ajattelen vain päässäni), mutta omat osani keskusteluista puhun. Teen silloin tällöin, ehkä kerran viikossa tai harvemmin. Muuten olen ihan normaali. :D
Mä ajattelen kans ääneen yksin kotona ollessani
[quote author="Vierailija" time="14.07.2014 klo 06:01"]
Puhun ääneen yksin ollessani. Saatan esim. "harjoitella" jotain tulevaa keskustelua tai käydä läpi jotain vanhempaa tilannetta (miellyttävä tilanne tai ristiriitainen tilanne). Saatan myös keksiä päästäni keskustelun minun ja jonkun mielenkiintoisen tutun mieshenkilön tai julkisuuden henkilön kanssa. Sellaista tietynlaista unelmointia. En puhu keskustelukumppanieni vuorosanoja (ne ajattelen vain päässäni), mutta omat osani keskusteluista puhun. Teen silloin tällöin, ehkä kerran viikossa tai harvemmin. Muuten olen ihan normaali. :D
[/quote]
Minä teen tätä myös. Joskus puran omia tunteitani tuota kautta etukäteen, jos edessä on jonkin asian selvittely. Harrastan teatteria, ja olen jollain tavalla käsittänyt, että etenkin tuo vaikeista asioista puhuminen etukäteen (ja keskustelun keksiminen siinä samalla) on minulle selviytymiskeino. Olen nimittäin todella herkkä puhkeamaan itkuun ja sen jälkeen kun aloitin tuon "kenraaliharjoittelun", on tuo itkuherkkyys vähentynyt.
Joskus teen tuota kun minulla on tylsää. Olen vielä toistaisesti kotiäitinä ja esim. ruokaa laittaessa tai siivotessa on hauskaa kuluttaa aikaa noin.
Jonkun toisen mielestä voin olla säälittäväkin, mutta joskus noiden "keskustelujen" jälkeen tunnen oloni sellaiseksi, että minulla on oikeasti ollut seuraa. =D Ja ei, minulla ei ole ystäviä.
alapeukutus