vanhempani häpeävät minua

Eihän sinun ole pakko tehdä heille mitään juhlallista ilmoitusta, vaan voit jättää yhteydenpidon minimiin tai nollille ihan sen mukaisesti, miltä itsestäsi kulloinkin tuntuu.

Meillä voisi olla samat vanhemmat, mutta minulla ei ole siskoa. Myös minun vanhempani häpeävät minua, suurin syy on ylipainoni. Kerran oli kaukaisiaa sukulaisia tulossa kylään vanhempien luokse. Olin nähnyt heitä viimeksi lapsena, joten ilahduin. Äiti kielsi minua tulemasta kylään, sillä "ne ei tykkää lihavista".

Äiti suree suunnattomasti, kun kaikkien muiden tyttärillä on hienot omakotitalot, akateemiset miehet, upeat urat ja mitä vielä. Mun miehestä vanhemmat jostain syystä tykkäävät ja lapsenlapset on korotettu lähes puolijumaliksi. Tykkään työstäni, mutta ei siitä mitään glamouria saa. Ihan tavallinen  perhe me ollaan.

Kolmonen jatkaa:

Itse olen vähentänyt kanssakäymistä ihan minimiin. Äidin kanssa jutellaan puhelimessa lyhyesti kerran viikkoon, mutta en puhu mitään henkilökohtaisia asioitamme. Kylässä en enää käy, sillä muutama vuosi sitten siellä käytyäni isä sai hirveän raivarin, jossa haukkui minut ja äidin pataluhaksi. Kun en kelpaa, niin olkoot sitten.

kiitos vastauksista! lohduttaa huomata etten sentään ole ainoa, tosin en ymmärrä koska itse en milloinkaan häpeäisi omaa poikaani. varsinkaan ulkoasun tai omaisuuden vuoksi. ap

jos olet yh äiti niin ehkä poikasi vuoksi yrittäisit olla väleissä vanhempiesi kanssa

ja tämä tietysti edellyttäen että kohtelevat poikaasi hyvin.

ap jatkaa. tähän asti juuri poikani vuoksi ollut tekemisissä vanhempieni kanssa, joskin se tuntuu aina hyvinkin teennäiseltä ja kylmältä ja isäni kyllä poikaani  useasti arvostelee. nyt poika jo melkein aikuinen ja pystyy itse päättämään minkä verran on isovanhempien kanssa tekemisissä. itselle tämä tilanne on psyykkisesti hyvinkin raskas ja vienyt itsetunnon olemattomiin.

Sinun ei tarvitse sietää turhaa arvostelua ja lyttäämistä kenenkään taholta, ei edes omien vanhempiesi. Tuollaisessa tilanteessa ehkä yrittäisin vähentää yhteydenpitoa, mutta yrittäisin kuitenkin säilyttää sellaiset välit, että tarvittaessa pystyy toimimaan vanhempien kanssa.

Tsemppiä ja voimia! Muista, että vaikka vanhemmat olisivat mitä mieltä tahansa, niin se ei sinua, saavutuksiasi tai elämääsi tee yhtään vähempiarvoisiksi.

Minun vanhempani häpeävät mua kun mulla on yks neurologinen oireyhtymä (no kerron, adhd) :l Tuntuu jotenkin että moni muukin häpeää minua, saattaa se olla vain tunnekin.

Sama juttu, tekivät vielä käytännössä perinnöttömäksi. Heillä itsellään on ollut nk.suojatyöpaikat (60-80-l) ja suosikki  lapsillaan samoin, suhteilla saadut, eivät pärjäisi päivääkään nykytilanteessa.

 En ehkä tajunnut kuviota, kunnes tajusin , että mm. sukulaisten kuolemista ei kerrottu(koska minua ei haluttu hautajaisiin), olen elämäntavoiltaan tavallinen yms.

Erikoista on, että silloin vimmastuivat  loukkauksiin asti kun lapsellani meni nk.hyvin.Olivat toivoneet ilmeisesti syrjäytymistä yms. Ja menee edelleen.

http://narskulandia.blogspot.fi/2012/10/narsisti-perheen-roolit.html

Saisivat itse vanhemmat hävetä.

Onpa hyvä aloitus, vaikka ei minua koskekaan vaan tuntemaani ihmistä, jota vanhemmat tölvivät ja inhoavat ja kyse aikuisesta ihmisestä. Se on aika rankkaa katsoa semmoista sivustakin ja en voi edes tajuta, miten pahalta se voi tuntua kun omat vanhemmat on sellaisia.

kaikki narsisti piirteet olen jo kauan sitten löytänyt isästäni. äitini ei suostu asiasta edes keskustelemaan, muutenkin isä on äidin jo alistanut niin ettei äidillä omia mielipiteitä ole vaan myötäilee isääni. tämä varmaan hyvin tyypillistä narsisti perheessä. ap

Ap sinun pitäisi itse hävetä vanhempiasi. Tai siten ei, häpeä on melko turha tunne.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:37"]

kaikki narsisti piirteet olen jo kauan sitten löytänyt isästäni. äitini ei suostu asiasta edes keskustelemaan, muutenkin isä on äidin jo alistanut niin ettei äidillä omia mielipiteitä ole vaan myötäilee isääni. tämä varmaan hyvin tyypillistä narsisti perheessä. ap

[/quote]

Erittäin tyypillistä, ja kun he vanhenevat, ei ole enää mitään pidikkeitä (sos.kontrollia, tarvetta pitää kulisseja yllä niin silloin räjähtää). Alkusoittoahan tuo on ap.

Velvollisuudestahan nämäkin usein tapaavat (mitä naapurit sanoisi, puhumattakaan sukulaisista) Minä olen hukannut vuosia ja vuosia näihin velvollisuustapaamisiin, kunnes tajusin tuon: velvollisuus (kulissti) ne noitakin ajaa. Kunnes sukulaisia kuoli yllättäen monta ja naapuritkin muuttivat niin homma muuttui(ei ole kelle pitää kulisseja yllä) Nyt on hyvä, emme tapaa.

Voi kurja, myötätuntoni ap ja muutkin perheen syrjityt lapset! Tunsin itsekin olevani syrjitty, kun olin "vain" tyttö, veljeni oli perheen kultapoika. Nyt aikuisena ei enää kirvele eikä kivistä ja välit veljeeni ovat hyvät, vanhempamme ovat jo kuolleet. Mutta eihän näitä kokemuksia voi teidän tilanteeseenne verrata, vaikka lapsena itkettikin usein kaikki epäoikeudenmukaisuus mutta ei minua aikuisena syrjitty.

Jos olisin tilanteessanne minimoisin yhteydenpidon tai jättäisin sen kokonaan vanhempien kontolle. Ehkä kerran pari vuodessa voisin kysyä kuulumisia, jos eivät ottaisi ollenkaan yhteyttä ja lähettäisin joulukortin. nostakaa päänne pystyyn ja antakaa veemäisten vanhempienne ihmetellä, miksi ette käy tai soita! Omaa energiaa syövät syhteet kannattaa lopettaa tai tässä tapauksessa minimoida - onhan ne kuitenkin teidän isä ja äiti eikä teitä olisi ilman heitä. Voimia!

niinpä, vanhempani nyt hieman alle seitsenkymppisiä ja tuntuu, että aina vaan pahenee. varsinkin tämän vuoden puolella rajusti korostunut kun myivät omakotitalonsa pois ja ostivat upo uuden rivitalo osakkeen ns. ökyalueelta, ja tämän mun työttömyyden myötä.  ap

Ovatko vanhempasi ihan suoraan sanoneet, että häpeävät, vain tuntuuko sinusta vain siltä? Ei sinussa ole mitään vikaa. Sinä elät omaa elämääsi niin hyvin kuin pystyt, ja vanhempasi elävät omaansa. Tuntuu kuin vanhempasi olisivat jääneet jollakin alueella keskenkasvuisiksi. On ihan älytöntä arvioida ihmistä sen mukaan, kuinka vanhassa tai uudessa talossa hän asuu tai minkä ikäisellä autolla ajaa. Tämä aika on sellainen, että kuka tahansa työelämässä oleva voi joutua työttömäksi, joten ei senkään pitäisi olla häpeilyn syy. Sitten jos konttailisit pitkin maantien ojia likaisena, resuisena pää täynnä jotain korvikealkoholia, voisin vielä ymmärtääkin vanhempiesi asenteen, mutta en nyt.

Onko ap.lla veljiä, sisaruksia? 

Suunnitelmat ovat varmaan hoitut. parempaan paikkaan , muutama vuosi asunnon arvonnousua ja sitten myydään kultapojulle alihintaan. 

Tunnen erään vastaavan tapauksen, jossa perheessä oli kultapoika, mutta tyttö oli täysin syrjitty ja sai lähes lapsesta saakka pärjätä ihan omillaan. Sekä pojalle että tytölle syntyi lapsi, ja kuten arvata saattaa, tytön lasta nämä vanhemmat eivät vaivautuneet tapaamaan kuin synttäreinä, mutta pojan vanhemmalle ja perheelle ostivat kaikenlaista ja hoitivat paljon lapsenlastaan. Kun tyttö sitten erosi avioliitostaan, tämä oli sellainen häpeä, että vanhemmat katkaisivat välit tyttöön kokonaan.