Omat ja muiden tarpeet
Olen huomannut, että joidenkin mielestä parisuhde ja perhe-elämä edellyttää ennen kaikkea kykyä asettaa välillä omat tarpeet sivuun muiden tarpeiden tieltä, taitoa tehdä isojakin myönnytyksiä muiden vuoksi.
Itse taas ajattelen, että parisuhteen tarkoitus on tyydyttää molempien tarpeet ilman mitään suuria kompromisseja. Suhteessa ei myöskään pitäisi joutua tekemään toisen vuoksi mitään, mitä ei halua tehdä. Jos nämä ehdot eivät toteudu, kyseessä ei välttämättä ole hyvä kumppanuus.
Mitä itse ajattelet?
Kommentit (4)
Olen samaa mieltä kuin sinä. En vain pysty tuollaiseen uhriutumiseen, mitä jotkut esittävät. Ja sitten ollaan niin suurta marttyyriä, kun ei olla yksinkertaisesti pidetty omista rajoista huolta.
No joo, periaatteessa tuota mieltä, mutta käytännössä elämä ei mene niin, että molempien tarpeet tulevat aina tyydytetyksi. Elämässä ihminen muuttuu ajan kanssa, elämäntilanteet muuttuvat jne. ja joskus vaan on joustettava, että homma toimii. Esimerkiksi meillä minä olen laittanut miehen tarpeet omieni edelle kun hänellä oli tosi vaikeaa, ja tuntui että vain niin me selvitään parina ja perheenä, ja mieheni taas luopui hyvästä työstä ja vaihtoi sen perustyöhön, että pystyimme muuttamaan toiseen kaupunkiin jotta sain opiskella. Jos AINA jääräpäisesti pitää kiinni niistä omista tarpeistaan, niin ennen pitkää tulee tilanne, jossa etäännytään joko henkisesti tai ihan fyysisestikn, koska jatkuva omien oikeuksien vahtiminen vie kaikki voimat ja hävittää kaiken läheisyyden. Kun luottamus on kunnossa, voi välillä joustaa koska tietää että se toimii toiskin päin.
Parisuhteessa molempien pitää antaa 100%, siten molemmat myös saavat. Ja elämässä on pakko tehdä kompromisseja aina, kun tilanteet ja olosuhteet vaihtuu. Ei sitä voi elämässä pärjätä niin että minä ensin joka paikassa, kävellen muiden ihmisten yli. Minä en ainakaan haluaisi olla parisuhteessa tai kaverisuhteessa ihmisen kanssa joka ajattelee koko ajan vain ja ainoastaan omia tarpeitaan, eli on itsekäs paskiainen.
up