Anoppi pelotteli lasta kiusaamisella, mitä teen?

Oltiin eilen anoppilassa ja anoppi puuttui 5-vuotiaan, eskariin menevän lapsen ärrävikaan näin: Etkös sinä ole vieläkään sitä ärrää oppinut, kyllä sua sitten koulussa kiusataan, aina on koulussa kiusattu ja tullaan kiusaamaan, se on koulun henki. Että koita nyt opetella sitä ärrää, on se koulu niin julma paikka. Lapsi ei osannut sanoa tähän mitään.

Itse olin kattamassa ruokailupöytää olkkarin puolella ja he siis keittiössä tämän keskustelun kävivät. Jätin astiat ja menin sanomaan, että nyt taitaa mummi vähän höpöjuttuja puhella ja mennään nyt eskariin ensin. Tähän anoppi, että voi voi, tehän juuri muutitte ja ihan uusi esikoulu, kaikki vaihtui, mahdatkohan sinä sieltä kavereita saada, vieras paikka, vieraat lapset ja vieraat hoitajat. Ja sielläkin saatetaan kiusata. Tähän sanoin vain että mukava eskari ja päiväkoti ja ollaan siellä käyty tutustumassa ja oikein kivoja lapsia. 

Tämä siis eilen illalla ja ajettiin sit kotiin aika myöhään, lapsi nukahti autoon ja kannoimme omaan sänkyyn nukkumaan. Nyt tässä mietin, että pitäisikö mun ottaa asia vielä lapsen kanssa puheeksi. Lapsi jännittää uutta eskaria paljon ja häpeää ärrävikaansa (käy puheterapiassa) ja koulu jännittää myös. Mummin sanat saattavat jäädä painamaan mieleen. otanko asian puheeksi lapsen kanssa ja jos niin mitä kannattaisi sanoa, vai onko parempi antaa asian olla? Harmittaa, että anoppi taas osasi olla tommoinen.